Opintovapaalla: Viisi faktaa toimittajan työstä

Terveiset opintovapaan toiseksi viimeiseltä viikolta. Kaksi kuukautta on mennyt kuin siivillä, ja olen ollut erityisen onnellinen Helsingin Sanomien Turun toimituksessa. Olen saanut työskennellä unelmani parissa ja toimia upean työryhmän kanssa. Olen oppinut valtavasti. Se on parasta.

Kokosin faktoja toimittajan työstä. Ne perustuvat omiin kokemuksiini eivätkä ole mitenkään yleistettävissä ja tutkittuun tietoon perustuvia juttuja.

 

1 Aina ei kulje: Moni kuvittelee, että toimittaja ideoi, kirjoittaa ja editoi ”tosta vaan”, nopeasti, joka hetki ja pyytämättä. Niille, jotka kuvittelevat, että toimittaja aloittaa päivänsä tuotteliaasti kirjoittaen, totuus voi olla yllättävä.

On päiviä, jolloin vireeseen pääsee vasta puolilta päivin tai joskus ei ollenkaan. Sitten on päiviä, jolloin inspiraatio iskee aamulla ja jatkuu flowna iltapäivään saakka. Molemmissa tapauksissa olen kokenut, että juuri näissä ääripäissä saattaa syntyä parhaat tekstit.

2 Työpöydällä on kaaos, ja kahvikuppivuoret ovat arkea: Olen suuripiirteinen ja usein työnimussa. Tämä näkyy myös työpöydälläni: se on sotkuinen, täynnä erilaisia papereita, kyniä, muistilappuja, purkkapaketteja, kivennäisvesipulloja ja kaikenlaista sälää. Ikkunalaudalle olen pinonnut kahvikuppivuoren. Kupeista suurin osa on puolillaan jäähtynyttä kahvia. Joka päivä ajattelen, että huomenna vien kupit astianpesukoneeseen.

3 Inspiraatio ei iske juuri koskaan koneen äärellä: Tarvitsen luovaan työhön aikaa, liikettä ja vaihtuvia maisemia. Vain harvoin – jos koskaan – sytyn koneen äärellä. Inspiraatio syntyy usein lenkillä, kotitöiden äärellä ja suihkussa. Myös koti- tai työmatkasiirtymissä. Toimittajana tällainen touhuilu tai pysähtely ei tietenkään ole aina mahdollista, ja koneen äärelläkin on oltava tuottava. Parhaat oivallukset syntyvät silti muissa maisemissa ja esimerkiksi työryhmän kanssa reflektoiden.

4 Sisäinen editori on armoton: Ainakin itse olen itseni pahin kriitikko. Kun tekstejä tuottaa paljon ja pidempien juttujen parissa vierähtää useampi päivä, joutuu usein taistelemaan oman sisäisen kriitikkonsa kanssa. Se arvostelee yksittäisiä sanoja, hakee synonyymeja, huokailee jokaisen lauseen kohdalla, syynää välimerkkejä ja arvioi rakennetta. Lopuksi sisäinen kriitikko on usein sitä mieltä, että artikkeli on ennen kaikkea epäonnistunut.

Onneksi totuus on usein toisenlainen ja tuottaja tai muu editoija katsoo kirjoitusta ulkopuolisin silmin. Ja toteaa usein jutun varsin hyväksi ja toimivaksi. Olen huomannut, että kirjoittamisen prosessia tarvitaan sekä omaa sisäistä kriitikkoa että ulkopuolista, kriittistä lukijaa.

5 Aikataulupaineessa oppii eniten: Toimittajana olen (onneksi) joutunut toimimaan tiukoissakin aikatauluissa harjoitteluni aikana. Itselleni sopii työ, joka on johdettua, raamitettua ja suunniteltua. Myös aikataulut ja niissä pysyminen ovat ihan jees. Ja extemporesta olen aina pitänyt.

Deski- eli uutisvuorossa voi joutua työstämään juttuja hyvinkin nopealla tahdilla, sillä uutiskilpa on kovaa. Kyky työskennellä tehokkaasti paineen alla ja tuottaa laadukasta tekstiä annetussa aikaraamissa opettaa toimittajan työstä melkoisesti. Ehkä eniten.

Tähän on tultu.

Minna