Peltiruoka toimii aina ja kaikille!
Oletko testannut peltiruokaa?
Peltiruoka on nerokas sapuska: se on yhtä aikaa vaivaton ja nopea. Parasta on, ettei sen tekemiseen tarvita kuin uuninpelti, leivinpaperia ja ruokatarvikkeet. Peltiruokien idea on valmistaa koko ateria yhdellä uunipellillä ja säästää samalla aikaa, vaivaa ja tiskiä. Helppoa! Niin helppoa, että jopa tällainen antiruoanlaittaja selviää urakasta.
Kyselen säännöllisesti Facebookin Pikkumartta-ryhmässä ei-niin-emäntä-ihmiselle soveltuvia koko perheen lounas- ja päivällisvinkkejä. Ihailen samaisessa ryhmässä itseäni viitseliäämpiä perheenäitejä, joilta onnistuu lihapadat ja kaikenlaiset kiusaukset ”tosta vaan”.
Itse pyöritän kuuden ruokalajin arkea, jossa vuorottelevat makaronilaatikko, spagetti bolognese, miilunpolttajan pasta, siskonmakkarakeitto, korman kana ja jauhelihamureke tai lihapullat.
Joskus intoudun veivaamaan lasagnen, toisinaan uunimunakkaan tai lounasmunakkaan, josta olen aiemmin kirjoittanut blogiinkin. Nakkikastike, tortillat ja pitsa onnistuvat, mutta ne eivät kuulu omiin suosikkeihini. Siksi niiden valmistaminen on melko vähäistä.
Peltiruokaan tutustuin noin vuosi sitten, kun sain ensin suosituksen Pikkumartoista ja sitten vinkin Me Naiset -lehdestä. Nyt olen koukussa. Olen koukussa erityisesti siksi, että pellillisellä ruokaa ruokkii helposti ison joukon (lue: perheen, jossa on nuoria miehiä) nälkäisiä ja kokonaisuus valmistuu näppärästi yhdellä astialla, yhdellä paistokerralla.
Peltiruoan tekeminen on äärimmäisen helppoa, etkä käytännössä tarvitse edes reseptiä tai minkään valtakunnan ohjetta: voit tuunata uuninpellille sellaisia herkkuja, joita kaapista löytyy ja joista koko perhe pitää.
Pellin voi täyttää piripintaan tai väljästi, oma tapani on täyttää pelti jokaista sivua ja kulmaa myöden.
Paras peltiruoka on sellainen, jossa vähän kaikenlaista, jokaiselle jotakin. Perheen miesväki pitää lihaisasta pellistä, minä taas paahdetuista tuoreista kasviksista, kuten parsakaalista, kukkakaalista ja tankoparsasta. Perunaviipaleita tai -lohkoja kannattaa tunkea peltiin, mutta muistaa myös, että siivut tai lohkot ovat sen kokoisia, että koko pellin kypsennysaika on sama kaikille aineksille.
Päivällispeltiin käytän useimmiten pekonia, kananmunia, kaaleja, jauhelihaa, cheddar-juustoa, kirsikkatomaatteja ja perunaa jossain muodossa (myös pakasteet käyvät!). Lisäksi tarvitaan öljyä, jota pirskotellaan kasvisten ja perunoiden päälle, suolaa, mustapippuria ja chilirouhetta. Esimerkiksi.
Koko perheen lempparipeltijuttu on pekoni-kananmunapesät. Niitä varten kiepautetaan pekonit pesiksi, asetellaan pellille ja rikotaan kananmuna pesän keskelle.
Toinen ikitoive peltiin on jauhelihapihvit. Taputtelen jauhelihan sellaisenaan noin sentin paksuiseksi laataksi yhteen pellin kulmaan, ripottelen mausteita päälle, ja juuri ennen kuin peltiruoka on valmis, laitetaan jauhelihapihvilaatan päälle Cheddar-juustoviipaleet – aivan kuten hampurilaisissa! Muissa nurkissa ovat lohkotut kasvikset ja perunat, omalla paikallaan kirsikkatomaatit, joiden päälle kannattaa sirotella sokeria.
Kun pelti tulee uunista, tuore basilika kruunaa koko komeuden.
Kun kysyn perheeltä ruokatoiveita, saan vastaukseksi usein peltiruoan. Se toimii arjessa ja viikonlopuissa, lounaalla, päivällisellä tai vaikka yöpalana. Voimme syödä tätä useana päivänä viikossa kyllästymättä.
Kunhan vain muistaa vaihtaa säännöllisesti ainesosia, pelti ei petä!
Tähän on tultu.
Minna