Piirteet, joita mieheni ei voi sietää minussa ja toisinpäin

Iida kirjoitti Substackissa taannoin varsin kiehtovasta aiheesta, ja päätin tarttua samaan kysyttyäni ensin Iidalta, olisihan tämä sopivaa. Oli se.

Kokosinkin tähän postaukseen piirteet, joita mieheni ei voi sietää minussa (kysyin viime viikonloppuna näitä häneltä) ja toisinpäin, mikä hänessä taas ärsyttää minua. Olen aiemmin kirjoittanut yleisesti riitelystä ja tainnut joskus myös mainita siitä, että meillä riidellään ani harvoin – ja aina samoista asioista. Minua ärsyttää toisen hitaus ja ajanhallinnan puute, häntä taas minun kärsimättömyyteni ja nopeuteni. Nämä ovat oikeastaan aina ja kaiken takana, kun sanomista tulee. Ja ne näkyvät myös tässä listauksessa…

Piirteet, joita mieheni ei voi sietää minussa

Kärsimättömyys. Olen nopeatempoinen ja kärsimätön ihminen. Mieheni on rauhallinen, hidas ja ajattelevainen. Minä menen soitellen sotaan ja kuljeskelen usein takki auki, mieheni ei koskaan. Ja koska olemme toistemme vastakohtia, me sekä täydennämme toisiamme että ärsytämme toisiamme. Miehen mukaan minun tulee tehdä, saada ja toimia nopeasti ja saada muut taipumaan samaan tahtiin. Ja se on joskus sietämätöntä. Tunnustan, sellainen minä saatan joskus – useinkin – olla.

Jankkaaminen. Koska olen kärsimätön, alan herkästi jankata. Milloin mistäkin. Tivaan ja väännän siihen pisteeseen, että toinen ärsyyntyy. Olen myös aavistuksen mustavalkoinen tietyissä asioissa, joten tuon omaa mustavalkoista mielipidettäni esiin ja jankkaan, kunnes saan ns. haluamani vastauksen tai reagoinnin aikaiseksi. Koska minähän olen usein oikeassa omasta mielestäni.

Miehen ärsyyntyminen näkyy lähinnä hiljaisuutena sen jälkeen, kun hän on kerran sanonut, ettei jaksaisi tyhjänpäiväistä jankkaamista. Ja se on tietenkin minusta kaikkein ärsyttävintä. Ettei toinen enää sano mitään. Tai toinen kutsuu asiaani tyhjänpäiväiseksi jankkaamiseksi. Minusta se on kammottavinta vallan käyttöä, ja se tuntuu erityisen ikävältä kärjistyneissä tilanteissa. Mutta ymmärrän erityisen hyvin, että jankkaaminen on aivan yhtä ärsyttävää.

Huonotuulisena olen mustavalkoinen ja riidoissa kärkevä (vaikka haluaisin olla järkevä). Tämä linkittyy vahvasti edelliseen kohtaan. Miehen sanoin ”en osaa vain antaa olla”. Se on totta. Minulle se näyttäytyy siltä, että en halua luovuttaa, vaikka toinen kokee sen kärkevyytenä, mustavalkoisuutena ja jankkaamisena. Kun olen huonolla tuulella (mitä olen hyvin hyvin harvoin), nämä piirteet korostuvat. Ja se ärsyttää miestä.

Mikä miehessä ärsyttää minua?

Hitaus ja ajantajuttomuus. Tämä. Aivan. Ehdottomasti. On. Ärsyttävintä. Ikinä. Miten joku voi olla niin hidas? Minä en ole ainoa, joka on tämän huomannut, sillä myös muut perheenjäsenet ovat piirrettä aina ihmetelleet. Lapset ovat perineet minun ajantajuni ja toimintatahtini. Onneksi. Muuten olisin (ollut) helisemässä ja hulluuden partaalla.

Minusta hitaus linkittyy ajantajuttomuuteen: miehellä ei ole mitään käsitystä, paljonko kello on, paljonko erilaiset toimet, menemiset, siirtymiset jne. vievät aikaa. Hän arvioi ajankulun väärin, ja hänen ”ihan just”-lausahduksensa voi tarkoittaa mitä tahansa puolen tunnin ja kolmen tunnin välillä. Kun hän tekee omien sanojensa mukaan jotakin ”puolisen tuntia”, aikaa on yhtäkkiä kulunut kaksi ja puoli tuntia. Sos.

Joojoottelu. Minusta tämäkin liittyy hitauteen ja ajantajuttomuuteen. On helpompaa joojootella ja mutista jotakin epämääräistä ja antaa toisen luulla, että jotakin on tapahtumassa tai jokin on tosi ok kuin antaa täsmällisiä vastauksia. Arvatkaa, onko tällainen tapa minusta suotavaa. Ei ole.

Tietynlainen itsekkyys. Itsekkyys kirpaisee, koska itse en ole juuri lainkaan itsekäs ja minusta jokaisen pitäisi olla tietyllä tavalla itsekäs. On siis ärsyttävää ja sietämätöntä, että joku on rohkeasti itsekäs monilla elämän osa-aleilla. Ja seisoo selkä suorana itsekkyytensä takana. Hän valitsee, tekee ja toimii mielellään oman päänsä ja mielensä mukaan siten, että valinta, tekeminen ja toimiminen on hänelle suotuisaa ja hyvää fiilistä tuottavaa.

Minä sen sijaan ajattelen ensisijaisesti arjessa, työssä ja vapaa-aikana muita ja asetan itseni sijalle kaksi tai kolme. Ihailen mieheni itsekkyyttä mutta myös ärsyynnyn siitä aika ajoin. Hankalaa on.

Tähän on tultu.

Minna