Q & A huhtikuisen viikon jokaiselle päivälle
Kokosin viikon parhaat -postauksen tällä kertaa Q & A -tyyliin: ihmettelin viikon varrella monia asioita, asetin kysymyksiä ja vastailin niihin.
Mihin olen jemmannut auton lumiharjan? Takatalvi yllätti, eikä auton lumiharjaa löytynyt mistään. Lopulta, kun kevät taas kurkisteli kulman takaa eikä harjaa enää tarvittu, se löytyi auton takapenkin uumenista. Pitäisi siivota auto useammin. Tai edes joskus.
Miksi kahvi maistuu oudolta? Ei, en ole raskaana eikä minulla ole koronaa. Olen vain valinnut kahvihyllystä väärän kahvin. Suodatinjauhatuksen. Virhe! Käytän aina pannujauhatusta, vaikka suodatinkeittimellä sen keitänkin. Ja jos sattuu valitsemaan väärän paketin, sen huomaa heti. Ihan heti.
Minkä kirjan valitsisi seuraavaksi? Kepeän Hanna Vellingin jälkeen halusin jatkaa samalla linjalla ja nappasin äänikirjahyllystä Maija Laura Kauhasen Ihmeköynnöksen. En katunut – olen tarttunut siihen loppuviikon ja viikonlopun aikana jokaisena vapaahetkenä. Vaikka teos on vähän kummallinen, se koukuttaa.
Miksi ihmiset pauhaavat politiikasta? Suuri osa heistä on ränttääjiä vailla sen kummempaa osaamisperustaa tai perusteluita. Muiden tokaisuihin, sanomisiin ja kirjoituksiin on helppo viitata ottamatta kantaa sen suuremmin asiaan tai aiheeseen itse. Päättäjiä ja hallitusta on helppo sättiä. Sitten peruskansa tarttuu yksityiskohtiin, irrottaa lausahduksia kontekstistaan. Tokaistaan ja todetaan, ja some täyttyy kaikenlaisesta huutelusta. Politiikassa asetelma on usein – ellei aina – tämänkaltainen. Tiedän, nyt elämme ”sellaisia aikoja” ja säästöliekillä, vastakkainasettelu korostuu, mutta koska siihen ei ainakaan tällaisella huutelulla voi vaikuttaa, ihmettelen, miten jengi jaksaa.
Mahtaako Selma-siili olla tiineenä? Tuskin. Paino ei ole noussut yhtään, ruokahalu on ennallaan eikä siili esimerkiksi rakentele pesää. Nyt Elmon ja Selman yhteisestä yöstä on yli kolme viikkoa, laskettu aika olisi 8.toukokuuta. Olen ihmeissäni, jos terraariosta toukokuun alussa alkaa kuulua pientä piipitystä…
Milloin sitä jaksaisi siivota omat vaatekaapit? Tämän piti olla huhtikuun epämiellyttävät kotityöt -kategorian tehtävä, mutta taitaa jäädä ainakin suurimmaksi osaksi toukokuun touhuiksi. Samalla pitäisi vähitellen laitella talvitamineet varastoon. Raskasta.
Mitä sä naurat? Nauran usein ja vähän kaikelle. Kaikenlaiselle hassulle ja hullulle. Niin tälläkin viikolla. Pääosa nauramisesta on jonkun toisen sutkautuksille höhöttelemistä, omille kommelluksille tyrskähtelyä tai väsynyttä yleistä levottomuusnaurua. Usein naureskelen yksikseni vielä jälkikäteen (jopa ääneen), jos olen kokenut tai kuullut jonkun hassunhauskan jutun. Kun se palautuu mieleen, naurattaa.
Mitähän tekisi viikonloppuna? Ei mitään ihmeellistä. Ei minkäänlaisia suurempia suunnitelmia. Kunhan vain ollaan ja ihmetellään, käydään treeneissä, ulkoillaan, siivoillaan ja herkutellaan. Mies oli turnausreissulla, me kaksitoistavuotiaan kanssa kotona. Viikonloppuun oman mausteensa toi lapsen kolme yökylävierasta. Siinä sitä tekemistä riitti ihan kaikille…
Tähän on tultu.
Minna