”Rakas päiväkirja…” Viikon parhaat päiväkirjamerkintöinä
Marraskuun toinen viikko on ollut edelleen edeltäjäänsä pimeämpi. On pitänyt keksimällä keksiä valon pilkahduksia ja tauottaa työtä piipahtamalla ulos valoisaan aikaan. Kysyin sosiaalisessa mediassa seuraajiltani, miten he toivoisivat minun koostavan viikon parhaat -postauksen. Viikkoni päiväkirjamuodossa sai eniten ääniä – Rakas päiväkirja, täältä tullaan!
Maanantai, 8.marraskuuta
Rakas päiväkirja, olenko muistanut kertoa, että rakastan lisäksesi maanantai-päiviä? Heräsin ennen kellosoittoa, hiivin pilkkopimeään keittiöön, napsautin valot ja kahvinkeittimen päälle. Odotellessani kahvin tippumista tihrustin puhelimesta Instagramin antia. Seitsemältä herätin kymmenvuotiaan, kahdeksalta aloitin opinnäytetöiden ohjauksen.
Iltapäivällä kävin kaularangan magneettitutkimuksessa ja ristin käteni, että kaikki on edelleen kunnossa. Tiedätkö, iloisinta ikinä oli, kun Matruusi tuli kotiin syömään päivällistä. Illalla lenkkeilin jokirannassa, kuten niin usein maanantaisin lapsen yleisurheilutreenien aikaan.
Tiistai, 9.marraskuuta
Ihan tuiki tavallinen tiistai. Tiistaita ovat aina leimanneet aivan tietynlaiset markkerit: Turun Sanomat on ohut, televisiosta ei tule mitään eikä päivä muutenkaan ole tuhdimmasta päästä. Mitään erikoista ei tapahdu tiistaisin. Villeintä taisi olla tämän talven alun ensimmäinen aamukuura.
Kunnes ystävä soitti illansuussa parkkipaikalta ja ilmoitti odottavansa minua.
Olimme hieman eri käsityksissä teatteri-illasta. Mutta ehdimme. Seitsemässä minuutissa puin, suin hiukseni ja meikkasin, hankin lapsenvahdin ja olin autossa. Tadaa. Teatterinäytös (Kysy siskoilta) oli hieno kokemus.
Keskiviikko, 10.marraskuuta
Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa arjesta. Ruuhkavuosiarjesta. Että sellaista se on. Työtä, kotihommia ja seuraavien aktiviteettin suunnittelua. Allakointia. Keskiviikkona sitä alkaa hieman odottaa loppuviikkoa. Ja seuraavaa maanantaina… Tein kotitreenin ja Ruokaboksi-ruokaa. Sytyttelin kynttilöitä ja ihmettelin illan pimeyttä.
Torstai, 11.marraskuuta
Rakas päiväkirja, torstai on aina toivoa täynnä! Niin nytkin. Sain osallistua monenlaiseen mukavaan työni puolesta. Aamusta iltapäivään kuuntelin hienoja englanninkielisiä opintojaksoesityksiä, lounasaikaan tein lenkin auringonpaisteessa ja illan tullen olin kutsuvieraana erään hankkeen seminaarissa puhumassa aiheesta henkilöbrändäys ja sosiaalinen media. Kaikki uudenlainen kiehtoo minua, niin tämäkin.
Perjantai, 12.marraskuuta
Mitähän elämä olisi ilman minkäänlaista kiireentuntua? Joskus minusta tuntuu, että työn, kotiarjen ja oman vapaa-ajan sekä opiskelun yhteensovittaminen on rakettitiedettä. Esimerkiksi tänään. Päivä oli perjantaiksi erikoinen, sillä ohjasin opiskelijoita vielä iltapäivällä kello puoli viisi. Sitten toisten äitien tekemä makaronilaatikko päivällispöytään, imuri käteen ja viikonloppua kohti!
Lauantai, 13. marraskuuta
Tänään on vuoden harmain päivä. Niin ne sanovat. Itse en tätä nyt allekirjoittanut. Valtakunnan päälehtien etusivut hymyilyttivät – mainonnan helmi, vaikka alkoholin mainostamisesta en pidäkään. Tänään oli leppoisa päivä. Äänikirja loppuun ja uuden kirjan aloitus, ja illalla TV-tarjonnan parissa rötväilyä. Mikäs siinä.
Sunnuntai, 14. marraskuuta
Isänpäivä. Laitoimme kymmenvuotiaan kanssa pöydän koreaksi heti aamulla. Tyttö oli askarrellut koulussa kortin, jonka asettelimme isin paikalle odottamaan päivänsankaria. Oli upea aamu: aurinko paistoi ja maisemaikkunasta näkyi täysin tyyni meri. Tein pitkän lenkin, join kakkoskahvit ja lähinnä ihailin aurinkoista päivää aina siihen saakka, kunnes pojat tulivat isänpäivävisiitille.
Ai niin, rakas päiväkirja, olen kehitellyt ihan oman joulukalenterin kymmenvuotiaalle.
Se on tarinakalenteri. Kaksikymmentäneljä kertomuksen osaa, joista muodostuu ihan oikea jouluinen tarina. Tulostan tarinan ja toimitan sen tonttuovelle jokainen joulukuun aamu. Aloitin kirjoittamisurakan jo eilen.
Tähän on tultu.
Minna