Sano se ääneen: Valehtelisin, jos väittäisin…

Sano se ääneen -sarjan ensimmäisessä (sarjan kevyt aloitus) postauksessa päästään vauhtiin ja esitellään erään elämän totuuksia. Sellaisia, joita herkästi ajattelee, että kaikilla on ja kaikki tekevät, ainakin luulevat minusta, mutta…Valehtelematta paras.

…lajittelevani riittävästi roskia.

Koska en sitä tee. Se hävettää ja harmittaa, enkä kehtaa edes muttaa tähän kirjoittaa. Jonakin päivänä kunnostaudun.

…pitäväni hyvää huolta omaisuudestani.

Koti pysyy kuosissa, vaatteet ja huonekalut myös, mutta esimerkiksi auton kanssa minulla on suuria vaikeuksia. En ole keksinyt tähän vielä ratkaisua. Ja tuskin keksinkään. Pitäisi pestä, pitäisi huoltaa, pitäisi katsastaa, pitäisi siivota sisältä. Pitäisi.

…meikkaavani päivittäin tai edes säännöllisesti.

Olen aina ollut huono meikkaaja. Minulla on omat luottotuotteeni (BB-voide, jossa suojakerroin, mattapuuteri, kulmakynä, ripsari, luomiväriäkin löytyy, mutta olen laiska käyttämään sitä), joita käytän lähinnä työarkena. Vapaalla tyydyn usein siihen, että kulmat ovat siistit ja ripsarit ripsissä. Juhliin panostan hieman enemmän. Kesällä käytän vain aurinkosuojan sisältävää päivävoidetta ja ripsaria.

…olevani hyvin perillä ulkomaan uutisista, politiikasta ja esimerkiksi historiasta.

Sillä minä en ole. Koronaa seuraan ja suurempia uutisointeja, muuten menee melko usein ohi. Keski-ikäisen naisen pelastavat Kymmenen uutiset, jotka tarjoavat hyvän koosteen maailman tapahtumista. Historiaa pitäisi lukea ja siitä pitäisi olla kiinnostunut, jotta edes voisi olla perillä kaikenlaisista maailman tapahtumista. Maailman sodat minä muistan. Jotenkuten.

…ettei minun tee mieli festareille tai vastaaviin kekkereihin.

Kuuntelemaan Lauri Tähkää, Haloo Helsinkiä, Behmiä, Vesalaa, JVG:tä ja Apulantaa. Minun tekee. Mutta. Vaikka minut on ykkösrokotettu ja koronatilanne näyttää hieman paremmalta kuin aiemmin, en uskalla. En kerta kaikkiaan uskalla. Pohdin myös vakavasti sitä, että tekeekö minun ihan oikeasti mieli väkijoukkoihin. Ei tee. Ei edes jokirannan ravintolalaivoihin tai muihin kuppiloihin silloin, kun ne ovat täynnä ihmisiä.

…etten ole koskaan tuntenut kateutta.

Vaikka en pohjimmiltani ole lainkaan kateellinen – saati katkera – ihminen, myönnän tunteneeni joskus kateutta. Tunne on tullut esiin esimerkiksi muiden viettämien pariskuntalomien, somessa näkyvän unelma-arjen tai leppoisalta tuntuvan elämän kohdalla. Se nostaa päätään onneksi vain harvoin, ja tunteesta pääsee melko nopeasti ihan järkeilemällä eroon. Kun tarkastelee omaa elämäänsä, voi huomata siinä olevan paljon ihania ja onnellisia hetkiä.

…olevani aina positiivinen.

Perusluonteeltani olen optimisti, jopa ylioptimisti. Näen kaikessa ainakin jotain hyvää. Pohdin, etsin ja ratkaisen. On kuitenkin hetkiä, jolloin minäkin lakoan johonkin negatiivisuuden syövereihin ja ajattelen maailman putoavan niskaan seuraavalla sekunnilla. Jos ei päädytä ihan negatiivisuuteen tai inhorealismiin, järjenjuoksuuni tulee ainakin aimoannos lisää rationalistisuutta.

Kuulen usein sanottavan, että minä se jaksan olla aina iloinen ja positiivinen. Kyllä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön tässäkin.

…jaksavani perhearkea ja nauttivani täysin rinnoin äitiydestä ja vanhemmuudesta 24/7.

Toki nautin ja jaksan, mutta rajansa kaikella. Kolmekymmentäprosenttinen introverttisielu minussa huutaa omaa aikaa, rauhallisia aamukahveja, yksinäisiä lenkkejä ja seesteisiä iltoja. Sitä, kun saa tehdä, mitä haluaa ja mennä, minne huvittaa. Ilman, että pitää miettiä ketään muuta: selviääkö lapsi, onko jääkaapissa ruokaa, milloin pitää olla kotona ja niin edelleen. Varttikin riittää.

…etten pelkäisi koronan neljättä (tai viidettä) aaltoa.

Kyllä minä pelkään. En usko täysin rokote- enkä liioin laumasuojaankaan, sillä virus muuntautuu – se on tosi ketterä ja taitava. Tietyllä tavalla toki luotan sekä rokotteeseen että laumasuojaan, mutta eiväthän ne kaikelta ja kaikkia suojaa. Etenkään vaiheessa, jossa ollaan vasta rokotusohjelman ykkösrokotevaiheessa. Luen ja kuuntelen kauhulla uutisia Euroopasta. Yritän hengitellä.

Ehkä tästäkin selvitään.

Tähän on tultu.

Minna

P.S. Seuraavien Sano se ääneen -sarjan aiheina mm. kateus ja katkeruus, kiusaaminen, mustasukkaisuus, ystävyys, moukkamaisuus ja ulkonäkökommentointi. Mistä sinä haluaisit lukea? Vinkkaa kommentteihin!