Sano se ääneen: Ystävät ja ystävyyssuhteet, jotka vievät energiaa
Ystävyys on elämän suola. Hädässä ystävä tunnetaan. Ystävät ovat perhe, jonka valitsemme itse itsellemme. Ystävä ei huomaa rikkinäistä aitaasi, vaan ihailee kukkivaa puutarhaasi.
Täyttä totta joka sana.
Ystävyys on parhaimmillaan molemminpuolista, vastavuoroista ja energisoivaa. Ystävyys on tasa-arvoista ja pitkään kestettyään avointa, rehellistä ja tunteikasta. Sen sijaan katkeruus, yksipuolisuus ja manipulointi eivät kuuluu ”oikeaan” ystävyyssuhteeseen.
Erilaisia ystäviä, erilaisia ystävyyssuhteita
Itse olen huomannut, että aikuisenakin voi luoda merkittäviä, kauaskantoisia ystävyyssuhteita. Sellaisia, joiden syövereissä tuntuu, että olisi tuntenut toisen aina. Jokainen ystävyyssuhteeni on jollakin tavalla erilainen. Nuoruusvuosien ystävien kanssa on jaettu ilot ja surut ja oikeastaan koko elämä. Aikuisiän ystävät ovat löytyneet opiskeluyhteisöistä ja työpaikoilta. Sitten ovat olemassa vielä ne ystävät, jotka ovat tulleet ikään kuin kaupan päälle esimerkiksi lasten tai lasten harrastusten myötä.
Jokaisesta ystävästä olen kiitollinen, ja jokainen ystävä on minulle elintärkeä. Vaikka juttelisimme vain verkossa tai olisimme pitkäkin aikoja tapaamatta toisiamme, tiedämme, ettemme katoa toistemme elämästä koskaan.
Yhteistä ystäviksi laskemilleni tyypeille on yhteinen sävel ja ystävyyssuhteessa vallitseva luottamus. Ystävän kanssa voin nauraa, itkeä, iloita ja suuttua. Kaikki tunteet ovat sallittuja, kaikesta voi puhua. Ystävillä on myös lupa riidellä keskenään, kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä. Ystävälle voi jakaa hulluimpiakin ajatuksiaan tai kiroilla elämän mutkaisuutta. Ystävän seurassa voin olla oma itseni.
Kun ystävyys muuttuu kuormittavaksi…
Mutta. Mitä sitten, jos ja kun ystävyyssuhteesta ei enää saakaan sitä, mitä siitä on aiemmin saanut? Kun ystävyys muuttuukin energiaa ja hyvää tuulta vieväksi, kuormittavaksi pakoksi? Kun alkaa tuntua, ettei ystävätreffeiltä, keskusteluilta tai illanvietoista lähdekään hyvillä mielin, voimaantuneena, kotiin. Kun huomaa, ettei toisella olekaan koskaan aikaa aitoon vuorovaikutukseen.
Tässä vaiheessa ystävyys alkaa aiheuttaa usein ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita: stressiä, pettymystä, vihaa ja ahdistusta. Ystävyys vie mehut.
Ja pitkään jatkuessaan tämä ei enää täytä hyvän ystävän tai vastavuoroisen ystävyyssuhteen kirjoittamattomia kriteereitä. On hyvin raskasta kuunnella yksipuolista, monotonista ja jatkuvaa valittamista säännöllisesti ja toistuvasti. On raskasta huomata, ettei ystävää kiinnosta kuin hänen omat asiansa. On ikävää, jos ystävä alkaa käyttäytyä sopimattomasti, ilkeillä, puhua pahaa selän takana tai piilokettuilla suoraan päin naamaa.
Olen törmännyt elämäni aikana lukuisiin erilaisiin ihmisiin, mutta vain murto-osasta on lopulta tullut ystävä. Valitettavan moni ystävä (tai ainakin kaveriksi kutsuttu) on matkan varrella jäänyt, syystä tai toisesta. Yhteydenpito on jäänyt muun muassa siksi, että ystävyyssuhteesta on tullut myrkyllinen.
Myrkyllinen ystävyyssuhteesta voi tulla, jos…
Ystävä tai ystävyyssuhde on passiivisaggressiivinen. Tällainen henkilö ei ole koskaan tyytyväinen. Hän ei uskalla tai osaa puhua tai kirjoittaa asioista suoraan, vaan puhuu tai kirjoittaa kierrellen ja kaarrellen, epäsuorasti vihjaillen. Kun vihjailu ei johda oikeaan ratkaisuun, ystävä ärsyyntyy. Turhautuu. Ystävyyssuhteesta kehittyy passiivisaggressiviinen. Ei jatkoon.
Ystävä tai ystävyyssuhde on kilpaileva. Mitä tahansa teet, ystäväsi on tai haluaa olla siinä parempi kuin sinä. Jos kerrot ystävälle saaneesi hienon työtarjouksen, hän ei onnittele, ei iloitse eikä kehu. Hän kertoo saaneensa jotain vielä parempaa. Jos kerrot hänelle olevasi kipeä, hän kertoo kärsineensä vielä pahemmista kivuista ja tilanteista elämänsä aikana. Tällainen ystävä suorastaan odottaa muiden epäonnistumisia. Niissä hetkissä hän voi tuntea itsensä ylempiarvoiseksi. Tällaiselle ystävälle toisen osapuolen itsevarmuus, aktiivisuus tai elämänilo tuottavat tuskaa ja aiheuttavat kriittisyyttä.
Ystävä tai ystävyyssuhde on dramaattinen. On aivan eri asia tukea ystävää vaikeina aikoina kuin joutua tukemaan häntä jokapäiväisen draaman keskellä… Dramaattinen ystävä käyttää toisia ihmisiä terapeutteinaan, mutta ei silti juurikaan anna kenenkään auttaa häntä.
Ratkaisu ei ole ratkaisu.
Hän ryöpyttää ystäviensä päälle omia pelkojaan ja epävarmuuksiaan, mutta ei kykene vastaanottamaan ratkaisuja tai neuvoja, vaan ärsyyntyy niistä. Dramaattinen ystävä kysyy harvoin, mitä toiselle kuuluu.
Ystävä tai ystävyyssuhde on katkera. Katkera ystävä valittaa aina, koska mikään ei mene hänen mielestään oikein. Hän näkee asioiden huonot puolet silloinkin, kun kaikki on hyvin. Valittaminen on tapa, mikä saa ystävän vaikuttamaan vihaiselta. Usein ystävä onkin täynnä alkukantaista vihaa ja epätodellista epäilyä. Katkeran ystävän itsetunto on heikko, ja hän tulee vihaiseksi nähdessään muut iloisina, onnellisina ja pärjäävinä. Raskasta.
Ystävä tai ystävyyssuhde on manipuloiva. ”Älä ole liian kiltti!” varoitti äiti jo aikanaan. Manipuloiva ystävä käyttää tyypillisesti hyväksi sellaisia ihmisiä, jotka haluavat välttää yhteenottoja, suostuvat helposti tekemään palveluksia tai eivät koskaan sano ei.
Manipuloiva ystävä jallittaa muut tanssimaan oman pillinsä tahdissa antamatta kuitenkaan itse mitään takaisin.
Melkoinen lista. Nyt moni pohtii, että apua, tällaistahan se välillä on. Ihan tuttuja juttuja ja piirteitä. Niin onkin ja saakin olla, mutta jatkuvana ja toistuvana ystävän tai ystävyyssuhteen piirteinä nämä myrkyttävät ja vievät valtavasti hyvää energiaa.
Olen oikeastaan vasta aikuisena ymmärtänyt, että kun uskaltaa päästää irti itselle ikävästä, huomaa voivansa paremmin. Kun etäännyttää itsensä myrkyllisistä ihmisistä, hymyilyttää useammin ja jää aikaa niille oikeille ystäville.
Tähän on tultu.
Minna