Seitsemäs kesälomaviikko plussina ja miinuksina

Taas on yksi lomaviikko takana. Viikkoon mahtui paljon puuhaa ja kaikenlaisia pohdintoja. Kokosin tämän viikon parhaat -postauksen plussina ja miinuksina.

Ensin viikon plussat

Seesteinen meininki. Seesteinen meininki tarkoittaa itselleni sitä, että on jollakin tavalla sopeutunut vallitsevaan tilanteeseen, kuten kesälomaan. Vaikka viikkoja on jo takana ja olen viettänyt ne tiiviisti yksitoistavuotiaan kanssa, meininki on melko seesteistä seitsemännen viikon kohdalla. Loman alun muutamat viikon meni sulatellessa ajatusta siitä, että lomaa olisi melkoisesti edessä, arjen pölyt piti karistaa ja niin edelleen. Loman viimeiset viikot menevät erilaisessa tunnelmassa, yhteinen loma-arki sujuu hienosti ja tekemistä on riittänyt. Melko zen. Kohta pitääkin taas sopeutua arkeen…

Lomamatka. Olimme varanneet ystäväpariskuntamme kanssa retken Ahvenanmaalle, ja yksitoistavuotias pääsi isovanhempiensa kanssa Kööpenhaminaan pitkäksi viikonlopuksi. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Kotitreeni-pilates. Olen (jo muutamia kuukausia sitten) aloittanut kahvakuula- ja kuminauhavoimatreenien lisäksi kotitreeni-pilateksen. Olen aina ajatellut, että pilates ei sovi selälleni ja laji on aivan liian hidastempoista ja tylsää minunlaiselleni tekijälle. Mutta. Nyt muutamien kuukausien pilatestreenien jälkeen huomaan, että a) tykkään siitä ja b) se tekee selälleni ja liikkuvuudelleni hyvää. Kun treeni on intensiivinen, 30 minuuttia kestävä, sen saa tehdä omassa aikataulussaan ja ohjaaja on hyvä, olen innostunut.

Kotiin paluu. Matkailu ja kaikenlainen puuhastelu on kivaa ja tarpeellista. Yhtä kivaa ja tarpeellista on palata kotiin. Miten voikin olla niin, että kotiin paluu on aina yhtä mukavaa ja palauttavaa? Edes sotkut eivät häiritse. Palasimme Ahvenanmaalta kotisatamaan lauantai-iltapäivällä, suuntasimme kotiin, purimme laukut, latasimme pyykkikoneen ja hetken vain olimme. Kuuntelin kirjaa ja muistelin retkeämme. Ihan täydellistä.

Sitten viikon miinuksia

Heinäkuu ei ole heinäkuu. Tai no, onhan se, mutta se ei tunnu siltä. Minä kaipaan heinäkuun helteitä, aurinkoa, lämpöä ja kaikenlaista kesäistä. Nyt heinäkuu on kaikkinensa ollut kolea, sateinen ja epävakaa. Odotan elokuulta vielä jonkinmoista kesää.

Rankkasateet. Luonto kiittää, minä en. Liittyy vahvasti kohtaan ”Heinäkuu ei ole heinäkuu”.

Kulutus. No niin, kun kurkistin pankkisovellukseen, huomasin, että kesä on kallista aikaa. Kaikki maksaa, ja kaikki maksaa enemmän kuin viime tai edellisvuonna. Mansikat, perunat, matkustelu, kahvittelu, syöminen, bensa, kaupassa käyminen. Ihan kaikki. Kallista on. Kulukuuria on ollut vaikea pitää kesälomalla, ja lupasinkin itselleni kunnostautua taas loman loputtua.

Puhelimen kaiutin (tai jokin) on rikki. Puhelimeni alkaa vedellä viimeisiään. Mies tosin väittää, että olen sanonut samaa jo kaksi vuotta. Puhelimen äänissä on jotakin häikkää, enkä kuule kunnolla puheluita, jos en pidä kaiutinta päällä. Äänikirjat kuuluvat hyvin kuulokkeista ja kaiuttimesta, mutta kun kaiuttimen ottaa pois ja yrittää pitää luuria korvalla, en kuule kuin vaimeaa muminaa, vaikka äänet ovat täysillä. On pakko käydä korjaamolla. Tai hankkia vihdoin uusi puhelin.

Tähän on tultu.

Minna