Syyskuisen viikon plussat ja miinukset
On pakko heti alkuun todeta, että kulunut viikko on mennyt nopeasti. Se on ollut työntäyteinen ja vienyt mukanaan edeltäjiensä tapaan. Viikon kohokohtia olivat opintoihini liittyvän toimittajavierailun sopiminen, aurinkoiset päivät ja kymmenvuotiaan syntymäpäivä. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa plussina ja miinuksina.
Ensin viikon plussat!
Kymmenvuotiaan syntymäpäivä. Se osui viikonlopulle. Hän oli toivonut ympäripyöreästi synttärilahjaksi ainoastaan pinnejä. Kyllä, luit oikein, pinnejä. Oli selvää, että pinnejä hankittiin, ja pakettiin sujautettiin myös kaulakoru ja korvikset. Ihan yllättäen pari päivää ennen h-hetkeä hän kuitenkin muisti päälahjansa: aidot AirPodit.
Syntymäpäivää vietettiin kotioloissa, iltapäiväkahvilla nautittiin päivänsankarin lempparikakkua. Luokkalaisten kutsut ovat lokakuun alussa LUMA-laboratoriossa, jossa lapset pääsevät touhuamaan tiedejuttuja!
Toimittajavierailun sopiminen. Olin niin iloinen, että sain sovittua toimittajavierailun kuvareportaasia ja yhtä kirjallista uutisartikkelia varten. Nämä toteutuvat vasta opintovapaallani lokakuussa, mutta nyt jo tiedän, että pääsen tekemään jotain huikeaa: päiväksi kätilön matkaan. Moni toppuutteli aihevalintaani ja varoitteli siitä, että lupaprosessi tulisi olemaan vaikea, mutta kuinkas sitten kävikään – mä pääsen!
Syksyn aurinkoiset päivät. Olen kärsinyt kylmyydestä. Tällä viikolla aurinko onneksi paistoi ja sai hymyn huulille. En tahdo oikein päästä syksyn vauhtiin, ja huivien, hanskojen ja pipojen kaivelu eteisen ylähyllyn lumppulaatikoista on minusta vastenmielistä. Siksi tarvitaan aurinkoisia päiviä. Muun muassa siksi.
Ystävän kanssa nautittu lounas. Alkuviikosta olin ajatellut tekeväni kaikki työt etäpisteellä kotitoimistolla, mutta yhtäkkiä sainkin kampuskutsun ystävältäni ja kollegaltani. Suostuin heti, ja lounastimme yhdessä uudella EduCity-kampuksella. Ruoka nyt ei ollut mitenkään erikoisen hyvää, mutta seura kruunasi tämän lounashetken. Lounaan jälkeen hankehakemuksen laatiminen kotitoimistolla sujui ihmeen kepeästi.
Kommenttiraita. Hankkeen loppuseminaarissa kuulin ensimmäistä kertaa ikinä livenä koko setin Kommenttiraitaa. Ja olin myyty. Jos en olisi nauranut niin paljon kuin nauroin, olisin itkenyt vuolaasti liikutuksesta koko setin ajan. Kolmivuotinen hanke tulee päätökseensä – mä tein sen, me tehtiin tää!
Sitten viikon miinukset
Hektinen työtahti. Tällainen perusmiinus tähän alkuun. Koska olen jäämässä opintovapaalle loka- ja marraskuuksi, se tietää työntäyteisiä viikkoja elo- ja syyskuille. Vaikka suorastaan rakastan opetusta ja hankehommia, nollasiirtymät ja se, etten ehdi työpäivän aikana nollata ajatuksiani esimerkiksi kunnon lounastauolla tai lounaslenkillä, ei ole millään tavalla mieleeni.
Kylmyys. Voi taivas, miten voikin olla kylmä. Minulla on ikävä kesän helteitä. Olen tosissani.
Ahdas roskiskaappi. Onko mitään niin kamalaa kuin roskiskaappi, joka enemmänkin sotkee kuin auttaa arjen sotkuissa? Ei ole. Meidän roskiskaappimme (emme ole suunnitelleet keittiötä itse) on alalaatikoss, jolloin ylälaatikon alaosa ottaa aina kiinni roskiin. Kaappi on lisäksi ahdas ja sotkuinen. Ja se on sitten ihan minun oma vikani. Syytän silti kaapin ahtautta ja aivan vääränlaista sijoittumista.
Yksi kollegoistani sairastui koronaan. Se tiesi sitä, että olin yksin vastuussa perjantain hankekoulutuksen striimauksesta ja kaikenlaisesta laitereppuhässäkästä. Mutta selvisin. Ja mikä parasta, ihan yhtäkkiä sainkin toisen kollegani viime metreillä apuun. Kaikki järjestyy aina.
Tähän on tultu.
Minna