Syyskuisen viikon plussat ja miinukset
Syyskuu etenee vauhdilla. Arki on imaissut minut ja koko perheen mennessään, vaikka välillä edelleen tuntuu siltä kuin elelisimme kukkeinta elokuuta. Päivät ovat olleet lämpimiä, vaikka iltaisin alkaa olla hämärää. Tähän viikkoon on mahtunut paljon hyvää mutta myös muutama ei-niin-mukava sattumus. Kokosin tähän postaukseen syyskuisen viikon plussat ja miinukset.
Ensin plussia…
Esikoisen syntymäpäivä. Nostan ensimmäiseksi plussaksi esikoispoikamme 25-vuotissyntymäpäivän. Vietimme sitä yhdessä perheen kesken ravintola Pippurimyllyssä nauttien hyvästä ruoasta. Keskimmäinen poika ei valitettavasti päässyt mukaan sairastumisen vuoksi. Ruoka oli hyvää, ja meillä oli mukavaa. On uskomatonta, miten aika kiitää – miten vanhin lapsi voi olla jo 25-vuotias? Muistan kuin eilisen hänen syntymänsä. Turun päivän ensimmäinen poika.
Luovuuslenkit. Olen pystynyt tekemään jokapäiväisen kävelylenkkini jokaisena arkipäivänä työpäivän lomassa. Ja kuten olen aiemmin todennut, se on parasta. Joka tavalla. Aina työviikko ei salli moisia, mutta silloin kuin sallii, niistä pitää ottaa ilo irti.
FinStones-villitys. Kaksitoistavuotias on innostunut kivien maalailusta ja piilotuksesta. Meillä onkin ollut varsinainen kivikokoelma keittiön pöydällä koko viikonlopun ajan. Niitä on maalattu, viety piilopaikkoihin, kuvattu ja seurattu. Facebookista löytyy ryhmä, johon löydettyjä kiviä voi ”paljastaa”.
Aurinkoiset syyssäät. Piti olla pilvistä ja kylmää, olikin kaunista ja lämmintä. Tykkään. Jos syksy olisi pääosin tällainen, voisin jopa kertoa pitäväni siitä.
Vapaa viikonloppu. Työviikon jälkeen oli ihana virittäytyä viikonloppuun. Vaikka meillä ei ollut mitään ihmeellistä ohjelmaa, nautin. Tai ehkä nautin juuri siksi. Jotakin ohjelmaa olin kuitenkin kehitellyt itselleni ja lapselle, sillä mies lähti mökille syyshommiin. Tramppaparkia ja Robustin barrepilatesta. Voitte arvata, kumpi meistä meni minnekin. Viikonlopun kruunasi se, että pääsimme pienen kummityttömme hoitajiksi.
Sitten miinuksia…
Varpaan niveltulehdus. Sain koronan jälkitautina reaktiiviset niveltulehdukset oikean jalan kakkosvarpaaseen ja vasemman käden peukaloon. Selkärankareumaatikkona oire on minulle tuttu ja tiesin heti, miten toimia. Marssin työterveyteen, tulehdukset todettiin. Marssin labraan, tulehdukset todettiin. Marssin kotiin syömään Buranaa. Seuraavana päivänä marssin Mehiläiseen kortisonipistokselle, jonka jo työterveyslääkäri totesi tarpeelliseksi, mutta ei suorittanut ennen labratuloksia. Ja kun yritin saada uutta aikaa työterveyteen, kas, sellaista ei ollut. Varvas tuli kuntoon, peukalokin on jo parempi.
Roskapussivaluma. Siirsin näppäränä naisena roskapussin keittiöstä eteiseen odottamaan viejäänsä. Koska vapaaehtoisia viejiä ei ilmaantunut, roskapussi alkoi valuttaa jotakin pussin läpi sillä seurauksella, että nyt kynnysmatto on räävitön. Uusi pitää hankkia. Mitä tästä opimme?
Kesävaatteet vaihtuvat syysvaatteiksi. Minun. On. Niin. Vaikea. Päästää. Irti. Kesästä. Yritän vielä tuunata kesämekkoja neuleilla ja sukkiksilla, mutta tämä tuunaus soveltuu vain tiettyihin mekkoihin. On auttamatta tullut aika siirtyä lämpimämpiin vaatteisiin. Ja kaivaa eteisen laatikoista käsineitä ja huiveja kylmiin aamuihin ja iltoihin.
Tähän on tultu.
Minna