Tältä näyttää meidän joulu
Joulu. Joillekin odotettu ja varsin pyhä vieras, toisille välttämätön paha. Lienee selvää, kumpaan joukkoon itse kuulun… Joulu on kuitenkin tärkeä perhejuhla, ja nautin siitä, kun saamme olla oman perheen kesken. Kymmenvuotias on innoissaan: hän laskee päivien sijasta aattona tunteja lahjojen avaamiseen, suklaan syömiseen ja yhteiseen pelihetkeen.
Aamulla nautimme itse tehdyn riisipuuron yksi kanelilla, toinen hulauttamalla sekaan puoli litraa maitoa ja desin sokeria, kolmas yksinkertaisesti voinokareella. Lounasaikaan herkuttelemme glögillä ja pienillä suupaloilla, ja jo aikuiset poikamme ovat saaneet toivoa lempiherkkujaan päivällispöytään.
Meillä nautiskellaan joulun perinteisistä mauista, mutta pöytään katetaan myös uudenlaisia suupaloja, kuten sushia ja blinejä alkupalapöytään, pihviä pääruoalle ja twistattua mutakakkua jälkkäriksi.
Annamme arviomme erilaisille joulukonvehdeille – jännintä on, onko tämän vuoden suosikki sama kaikilla tai sama kuin muutamina edellisinä vuosina.
Perinteisesti maistelemme oman äitini tekemää perunalaatikkoa sekä Saarioisten äitien valmistamia laatikoita, alkupalakalat ja rosollia. Saaristolaisleipä ja anopin ohjeella valmistettu mätivaahto ovat ikisuosikkeja. Sen sijaan kinkkua tai kalkkunaa joulupöydässämme ei tänäkään jouluna tarjoilla.
On mukavaa viettää jouluaatto yhdessä, kiireettä. Ei ole paineita suorittaa, eikä kenenkään tarvitse linnoittautua ikään kuin emäntänä tai tarjoilijana keittiöön tiskien ja tarjoiluhässäkän äärelle. Jokaisella on aikaa istua ja ihmetellä, syödä ja nautiskella.
Kuusenalus on täyttynyt toinen toistaan värikkäimmistä ja houkuttelevimmista paketeista, vaikka mitään ei pitänyt hankkia. Tai no, lapsille nyt pitää. Kymmenvuotias toivoi kaikkiaan neljää lahjaa, neljä tarkkaan harkittua toivetta. Ja ne hän tulee saamaan. Molemmat pojat toivoivat yhtä hieman isompaa joululahjaa, kumpikin jotain tarpeellista uusiin koteihinsa.
Ne me toteutimme. Tai pukkihan ne toteutti.
Kymmenvuotias tapasi joulupukin videon välityksellä: aamulla hänen kännykkänsä piippasi ja hän sai täysin kustomoidun ja juuri hänelle tehdyn videoterveisen pukilta. Tämä neljäsluokkalainen vielä jollakin tasolla uskoo joulun satuun. Videotervehdyksen jälkeen hän sai avata yhden pakettinsa ja malttoi näin odottaa iltapäivän lahjakavalkaadiin.
Me aikuiset saimme toivoa yhden lahjan, jonka toinen toteutti. Sen sellaisen, jota oikeasti toivoo ja tarvitsee. Taidan arvata, mitä omastani paljastuu…
Tähän on tultu.
Minna