Talvisen viikon parhaat plussina ja miinuksina
Marraskuu vaihtui joulukuuksi, ja talvi on tullut jäädäkseen. Tai ainakin vielä pariksi viikoksi. Nautin siitä, että ilma on pakkasella ja maahan on satanut muutaman sentin lumikerros. Parasta talvikelissä on se, että sataa lunta – sitä on ihana seurata sekä sisältä että lenkkeillessä. Viikkoon on mahtunut kaikenlaista, kokosin tämän viikon parhaat plussina ja miinuksina.
Ensin plussat
Talvi. Minä. Pidän. Talvesta. Lumesta. Pakkasesta. Ulkovaatteista. Kunnon talvikengistä. Jouluihminen en ole lainkaan, mutta talvi-ihminen taidan totisesti olla.
Korona helpotti ja pääsin palaamaan työn ääreen. Alkuviikon olin vielä etänä työssä, mutta iloista oli se, että pääsin kuitenkin töihin ja olin toipunut. Sain aloittaa ulkoilun, kävelylenkit ja loppuviikosta kotitreenitkin vihdoin. Torstaina ja perjantaina olin jo työpaikalla, ja voi, miten kivalta tuntuikaan nähdä ihmisiä pitkästä aikaa livenä.
Joulukalenterit. Ne ovat joulukuun parhautta. Tein kaksitoistavuotiaalle ihan itse kosmetiikkakalenterin, ja minä puolestani sain lapselta itse tehdyn kuvakalenterin. Lisäksi ihan yhtäkkiä voitin Instagramin arvonnassa Dermosilin kosmetiikkakalenterin itselleni. Se ei ole vielä saapunut… Helsingin Sanomien Tutun toimituksen toimittajille ja kuvaajalle hankin kiitoskorteiksi korttikalenterit. Torstaina oli vimeinen harjoittelupäiväni.
Toimittajaharjoittelu sujui hyvin. Niin, mainitsinkin jo, että torstaina oli viimeinen harjoittelupäivä. Kaiken kaikkiaan viimeiset kaksi kuukautta ovat jälleen olleet elämäni parhaita viikkoja – olen ollut oikeasti onnellinen työn ääressä ja työtovereiden kanssa. Tammikuussa jatkan osa-aikaisena toimittajana Hesarissa. Vähennän siis kevään ajaksi oman työni prosentteja. Mieletöntä – yksi unelmani on käymässä toteen.
Vapaa viikonloppu. Ei kiirettä, ei vilinää eikä vilskettä. Ei liioin kilinää pienten tiukujen. Rauhallista menoa, vapaata olemista ja oman mielen mukaista tekemistä. Nautin. Olen ulkoillut, käynyt ystävälenkeillä, tehnyt kotitreenejä, lukenut ja kuunnellut kirjaa, juonut hyvää kahvia.
Perheen kanssa kävimme piipahtamassa Turun torin joulutorilla, jossa joimme erinomaiset kirsikkaglögit. Samalla kurkkasimme Turun Taidemuseon upean joulukuusen. Se taitaa olla Turun kaunein kuusi. Eikä minulla ole omaa lehmää ojassa, vaikka keskimmäinen poikamme on ollut mukana sen pystytyksessä, koristelussa ja ”ylläpidossa” ystäviensä kanssa.
Sitten miinuksia
Pakotettu etätyö. Niin, kun on tarpeeksi sairastellut ja ollut omissa oloissaan tai vain perheensä parissa, alkaa kaivata ihmisten pariin. Minulla oli heti alkuviikosta ikävä hesarilaisia, onneksi torstaina pääsin jo pääpaikalle kotitoimistolta. Olen ehdottomasti etätyöihminen, mutta aika ajoin kaipaan työyhteisöön.
Auton ikkunoiden skrapaaminen. Vaikka talvi on ihanaa aikaa, auton ikkunoiden skrapaaminen ei ole suosikkipuuhiani. Ensinnäkin skrapa on usein hukassa, toiseksi käsineet kastuvat ja kolmanneksi
Iho koronan jälkeen. Korona meni tällä kertaa ohi melko lievin oirein, ja viidessä kuudessa päivässä aktiivioireet laantuivat. Mutta. Sitten tulivat iho-oireet: kaula ja niska kutiavat ja ovat ikään kuin atooppisessa ihottumassa, silmäluomet ovat ruusufinni-ihottumassa ja suupieleen ilmestyi halkeama. Ensin pelkäsin saaneeni jokin streptokokkijälkitaudin (märkärupi), mutta oire lievittyi ihan perusrasvoilla. Toistaiseksi. Korona ei sovi iholleni. Sen olen aiemminkin todennut.
Tähän on tultu.
Minna