Täydellinen tyttöjen reissu Tuusulan Krapille – pieni irtiotto tekee ihmeitä
*) Kaupallinen yhteistyö Krapin hovi, Krapin paja ja Krapin Umen.
Tiesitkö, että Tuusulan Rantatien varrella, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja vajaa kahden tunnin ajomatkan päässä Turusta, sijaitsee Krapin tila – ainutlaatuinen yhdistelmä historiaa, kulttuuria ja elämyksellistä vieraanvaraisuutta? Minä en aiemmin tiennyt, ja mitä olenkaan menettänyt!
Yllättävä helmi Tuusulanjärven rannalla
Krapin tila tarjoaa vierailleen paljon enemmän kuin historialliset puitteet: tilan ravintola panostaa laadukkaaseen, kotimaiseen ruokaan, aamiaista, lounasta ja illallista on tarjolla idyllisessä ympäristössä, ja kesäisin Krapin kesäteatteri ja Krapin Paja kutsuvat kulttuurin ja livemusiikin ystäviä.
Saimme kokea kolmetoistavuotiaan kanssa kaiken tämän viime viikonloppuna, kun lähdimme ”tyttöjen reissuun” Turusta autolla kohti Tuusulaa ja saavuimme iltapäivällä Hotelli Krapiin. Huone oli siisti ja kodikas, ja kun avasimme ikkunan, kuulimme, kun Samuli Edelmann teki soundtsekkausta. ”Jos sä tahdot niin” soi, ja minua alkoi itkettää. Hetki oli paitsi täydellinen myös erityisen sopiva Krapin idylliin.
Itkulle ei kuitenkaan ollut sijaa, sillä seurueemme, ihanat Krapin Umenen Nina ja Salla sekä muutama muu vieras, odottivat meitä ravintola Mankelin päivälliskattauksen äärellä. Ruoka oli maittavaa, miljöö viehättävä ja seura iloista. Krapin kesäravintola Mankeli on tunnettu laadukkaasta ruoastaan – ja tämän saimme kokea kolmesti reissumme aikana.
Musiikkia mielelle ja lepoa hermostolle
Illallisen jälkeen siirryimme Krapin Pajan puistokonserttiin kuuntelemaan ikisuosikkiani Samuli Edelmannia. Olen pitänyt hänestä aina, aivan teinivuosista saakka. Kolmetoistavuotiaskin viihtyi, vaikka ensitöikseen joutuikin kysymään, kuka on Samuli Edelmann…
Tämä mies osaa laulaa, ja kun kaikki vanhat tutut (ja muutama uusikin) hitit alkoivat soida, tunnelma oli mieletön. En tiennyt tai olisi osannut arvata, että juuri nyt tarvitsin juuri tällaista puolitoistatuntista puistokonserttia.
Matkan suurin oppi itselleni olikin, että pienikin pysähdys sekä täysin uudet kujeet ja maisemat voivat tehdä suuren vaikutuksen mieleen ja kehoon. Olipa kyse äidistä ja tyttärestä tai vaikkapa yksin vietetystä ajasta, omaan hyvinvointiin panostaminen ei ole ylellisyys vaan oikeastaan kaiken perusta. Kun antaa itselleen luvan pysähtyä ja nauttia, huomaakin usein kaipaavansa juuri sitä. Krapi kokonaisuutena tarjoaa juuri tämänkaltaisen pysähdyspaikan. Pysähtyminen ei itselleni ja kolmetoistavuotiaalle tarkoita seisahtumista ja huilailua vaan lähinnä kaikkien aistien herättelyä miellyttävässä ja virkistävässä ympäristössä.
Konsertin jälkeen suuntasimmekin pienelle iltakävelylle, hengittelimme lämmintä kesäilmaa ja piipahdimme upean auringonlaskun aikaan kurkkaamassa läheisen rannan savusaunalla. Ihailimme maisemia ja otimme kesäisiä kuvia toinen toisistamme. Iltalenkiltä palasimme hotellille ja kävimme varatulla vuorollamme hotellin saunassa. Teimme kasvohoidot ja juttelimme mukavan iltapäivän ja illan kulusta. Olimme kolmetoistavuotiaan kanssa molemmat iloisia ja innoissamme, että lähdimme matkaan yhdessä!
Krapi on paikka, jonne tekee mieli palata
Yöunien jälkeen laittauduimme ja lähdimme aamiaiselle jo tutuksi tulleeseen ravintola Mankeliin. Olen itse hotelliaamiaisten suurin ystävä. Nyt tarjolla oli tuoreita marjoja ja hedelmiä, leikkeitä, juustoja, vihanneksia, munakokkelia, pekonia, nakkeja, uuniohrapuuroa, smoothieta, tuoremehuja, lämpimiä leipiä ja pikkuisia karjalanpiirakoita sekä tietenkin kahvia ja teetä. Jälkiruokapöytä notkui juustoista, hilloista, piirakoista ja kekseistä. Jokaiselle jotakin.
Aamiaisen jälkeen meillä oli tunti aikaa ennen kuin Krapin Umenen Hermosto tutuksi -harjoitus alkoi Krapin Onnelassa. Lainasimme hotellilta pyörät ja fillaroimme Aleksis Kiven kuolintalolle ja Tuusulan järven rantapolkuja. Ilma oli kuin morsian. Palattuamme hotellille vaihdoimme vaatteet ja hyppäsimme uudelleen fillareiden kyytiin, suuntana Krapin Onnela.
Olin odottanut tätä sessiota ehkä eniten koko piipahdukselta. Salla Rinne oli loistava ohjaaja, ammattilainen isolla A:lla, ja kaksi tuntia hermostoasioiden äärellä meni kuin siivillä. Kaiken kukkuraksi me opimme kolmetoistavuotiaan kanssa paljon uutta. Innostuin asiasta siinä määrin, että a) kirjoitan siitä ihan oman jutun blogiin ja b) näin mielessäni ne lukuisat työhyvinvointipäivät, kehittämispäivät, pikkujoulut, kesäjuhlat, polttarit, synttärit ja hyvinvointimatkat, joihin juuri tämä kokonaisuus olisi täydellinen.
Olipa liikkeellä yksin, perheen kanssa tai työporukalla, uskon, että Krapista löytyy jokaiselle jotakin. Krapin tila ei ole vain matkakohde – se on elämys.
Tähän on tultu.
Minna
P.S. Jos et vielä tunne Krapia, kurkkaa ainakin nämä linkit:
Krapin Umenen tulevat tapahtumat