Terveiset Islannista, osa 1. Islanti on ehdottomasti tutustumisen arvoinen matkakohde
Terveiset Islannista! Kuten jo otsikossa totean, Islanti on ehdottomasti tutustumisen arvoinen matkakohde. Piipahdimme neljän yön joululomareissulla Reykjavikissa ja ihastuimme. Kun katselin ympärilleni, Islanti näyttäytyi minulle ennen kaikkea vaaleansinisenä, raikkaana ja varsin monimuotoisena kohteena.
Olin joka hetki erityisen onnellinen siitä, että vuokrasimme koko matkan ajaksi auton (kunnollisen, lumeen ja hankaliin olosuhteisiinkin pätevän nelivetoisen maasturin). Jaan Islannin-matkamme kahteen eri postaukseen: yleiseen matkakertomukseen sekä Islannin plussat ja miinukset ja vinkit Islantiin suuntaaville.
Meidän perheen matkakertomus
Saavuimme Keflavikin lentokentälle 23.12. kymmenen maissa aamulla. Lento Helsingistä Reykjavikiin kesti kolme ja puoli tuntia ja meni melko kivuttomasti. Minä kuuntelin äänikirjaa, yksitoistavuotias piirsi, luki ja pelasi kanssani Yatsia, perheen miesväki kuunteli podcasteja ja keskusteli keskenään. Välilä juotiin kahvit. Sitten oltiinkin jo perillä.
Perillä hämärässä. Hämmästelimme ääneen pimeyttä ja aivan tietynlaista hämäränhyssyä. Ajantaju olisi voinut helposti vinksahtaa… Hyppäsimme vuokra-autoon ja ajelimme noin 47 kilometrin matkan Reykjavikin keskustaan. Kun pääsimme hotellille, jätimme matkatavaramme ja hyppäsimme uudelleen autoon. Huoneet saimme vasta iltapäivällä. Seikkailimme muutaman tunnin keskustassa, kävimme kahvilla ja pullalla ja suunnittelimme illan ohjelmaa.
Tulopäivänä kävimme yksitoistavuotiaan kanssa kuntosalilla juoksemassa juoksumatolla hänen toiveestaan, sieltä suuntasimme hotellin spahan rentoutumaan. Illaksi olimme varanneet yhden Reykjavikin suosituimmista (liha)ravintoiloista, The Grillmarketin. Ja herranen aika, miten upea ja kielen mennessään vievä kokemus se olikaan! Emme edes ehtineet kuvia napsia. Palvelu, ravintolamiljöö ja ruoka täydet viisi tähteä. Koe tämä.
Jouluaattona heräsimme jo ennen seitsemää (kahden tunnin aikaero, kello on Islannissa kaksi tuntia vähemmän kuin Suomessa) ja olimme aamiaisella ennen kahdeksaa. Alkuperäinen ajatuksemme oli lähteä kiertämään Golden Circleä klo 11, mutta aikaistimme lähtöämme liki kahdella tunnilla. Aattopäivän tuprutteli lunta ja tuuli melkoisesti. Miinus neljä pakkasastetta tuntui miinus 30:lta, enkä yhtään valehtele. Onneksi olimme varautuneet lämpimillä vaatteilla ja pystyimme rämpimään lumikaaoksessakin nähtävyyksiä läpi.
Nähtävyyskierros jouluaattona
Ajoimme ensin Þingvelliriin eli Thingvellriin, joka on kuuluisa kahdesta syystä: se on ollut Islannin parlamentin kokoontumispaikka 900-luvulta alkaen ja se on myös geologisesti kiinnostava alue. Täällä maankuori liikkuu ja tulivuoret hengittävät, sillä kohde sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen saumakohdassa.
Kansallispuistosta ajoimme geysireille. Kävelimme jälleen vihmovassa lumisateessa, ihmettelimme lumoavia maisemia ja sitten saimme todistaa purkauksen. Kuvaa emme ehtineet napata.
Aattona lounastimme Friðheimarin kasvihuoneilla, joissa saimme omin silmin nähdä, kuinka islantilaiset kasvihuoneet hyödyntävät vihannesten kasvattamisessa geotermistä energiaa. Otimme kaikki lautaselliset tomaattikeittoa ja monta viipaletta talon ihanaa uunituoretta leipää. Kasvihuoneputiikista ostin tuliaisia kotiin. Tätä pysähdystä suosittelen ihan jokaiselle!
Seuraava kohteemme oli Gullfossin vesiputous, joka on yksi Islannin monista upeista vesiputouksista. Tässä kohtaa lunta satoi vaakatasossa ja tuuli oli voimakas. Jouduimme katselemaan ja kuvaamaan melkoisen nopeasti tämän kohteen. Niin tuntuivat tekevän monet muutkin (pääasiassa aasialaiset) turistit.
Vesiputouksen pauhu kuului voimakkaana, mutta sankan lumisateen ja valkean kokonaismaiseman vuoksi putous ei taltioitunut kuviin kovinkaan hyvin. Tuumimme, että keväällä ja kesällä tämä paikka on varmasti uskomattoman upea.
Putouksilta ajelimme takaisin Reykjavikiin, hotellille ja aattoillan ruokapaikkaan, Snapsiin. Tämänkin ravintolan olimme varanneet etukäteen, mikä oli erityisesti jouluaaton illallista ajatellen hyvä teko. Ruoka oli hyvää, palvelu mitä parhainta, miljöö persoonallinen, bistromainen. Ulkoapäin ei olisi voinut kuvitella, miten kiva ravintola olikaan.
Joulupäivän sutinaa ja tapanin touhuja
Joulupäivänä jatkoimme Golden Circleä toiseen suuntaan. Jäimme lumikinokseen autolla kiinni. Onneksi paikallisasukas ai omalla järeällä autollaan meidät vedettyä irti, ja pääsimme ajelemaan Blue Lagooniin. Jouduimme kuitenkin kääntymään kannoillamme, sillä olimme katsoneet varauspäivämme väärin – tapanina sitten uudelleen!
Saimme aikaiseksi sanaharkan (syyllinen tälle kämmäilylle pitää tietenkin löytää), ja minä päätin lopulta ottaa syyn niskoilleni. Hetken pauhaamisen jälkeen jatkoimme matkaa. Alkoi jopa hieman naurattaa. Olimme kiirehtineet nähtävyysreitiltä tätä varten, ja perillä saimmekin laguuniuimisen sijaan köyhän lounaan.
Joulupäivän iltana ruokailimme Reykjavikin parhaimmaksi rankatussa Flatey-pitseriassa. Palvelu oli nopeaa ja pitsa hyvää, saimme kaikki vatsamme täyteen. Emme olleet varanneet paikkoja, mutta tänne onneksi mahtui varaamattakin. Kävi tuuri.
Tapaninpäivän vietimme kaupungissa. Nautimme pitkän kaavan mukaan aamiaista ja kävelimme Reykjavikin rantakatua kännykäillä kuvaten. Kävimme katsomassa myös Hallgrímskirkjan, musiikkitalo Harpan, The Sun Voyager -teoksen ja Fríkirkjan. Kävelylenkin jälkeen piipahdimme Perlanissa lähinnä yksitoistavuotiaan toiveesta. Sitten suunnistimmekin paremmalla onnella Blue Lagooniin.
Lagoon oli ihan jees paikka, kokemisen arvoinen. Mutta. Liikaa ihmisiä. Tunnin lilluttuamme minua ja esikoista alkoi inhottaa ajatus siitä, että uimme samassa vedessä satojen muiden ihmisten kanssa. Koska muut viihtyivät, sinnittelimme, saunoimme ja nautimme upeista maisemista. Kännyköitä emme vedessä pitäneet, joten kuvat saimme vain ”uimalan” ulkopuolelta.
Varoitus alhaisesta verenpaineesta kärsiville: kun nousin kuumasta vedestä (pää koko ajan kylmässä viimassa pinnalla) ja siirryin jäätävästä ulkoilmasta höyrysaunaan, alkoi todellinen huimaus ja pyörrytys. Tunne oli kauhea. Onneksi se meni ohi, kun poistui saunasta takaisin veteen.
Viimeisenä iltana illastimme The Lamb -ravintolassa, jota voin myös suositella lämmöllä: kiva konsepti, erinomainen ruoka, hyvä palvelu, ilman varaustakin oli mukavasti tilaa. Illallisen jälkeen ajelimme laitakaupungilla ja joimme kahvit vielä hotelin ravintolassa ennen pakkaamisoperaatiota.
Loppumutinat
Summa summarum: paljon näimme, koimme ja teimme. Islanti oli meille kaikille uusi ja ihmeellinen kohde, ja jokainen totesi pitävänsä siitä. Vuoristoisuus, hämäryys ja ennen näkemättömät nähtävyydet houkuttelivat – niistä riittää puhuttavaa pitkäksi aikaa. Nautimme myös ajoittain pitkistäkin ajomatkoista, siirtymistä, sillä niiden aikana ehti nähdä monenlaista. Muun muassa joukkioittain islanninponeja.
Viiden hengen perheen yhteinen joulu Islannissa kuulostaa idylliseltä, mutta jos ihan totta puhun, se ei aina ja joka hetki ihan sitä ole. Meillä jokaisella on omat tapamme, tottumuksemme ja toiveemme. Yksi tai kaksi haluaa mennä, tehdä ja kokea, liikkua, nähdä ja touhuta. Yksi nauttii rauhasta, hiljaisuudesta ja pitkistä aamupalahetkistä ja haluaa huilia kaiken välissä. Yksi kyllästyy herkästi, ellei oikeanlaista tekemistä ja puhuttavaa ole, yksi mukautuu ja sopeutuu muiden tahtoon, mutta muuttaa äänensävynsä, kun kaikki ei menekään ihan siten, kun itse haluaisi.
Semmoista se on. Ja on aina ollut. Silti minun oli ikävä kotoa jo pois muuttaneita veljeksiä jo tunti siitä, kun tiemme matkan päätyttyä erosivat. Oli niin hiljaista.
Seuraavassa Islanti-postaukessa (julkaistaan 6.1.2023) lisää kuvia ja vinkit lyhyelle Islannin-matkalle.
Tähän on tultu.
Minna