Kesälomani huipentuma oli Adelen konsertti Münchenissä elokuun alussa. Samalla toteutin yhden suurimmista unelmistani.
Matkasimme Saksaan päivää ennen konserttia, majoituimme hotellivaihdoksen (putkirikko) seurauksena superihanaan hotelliin ystäväpariskuntamne kanssa. Vietimme lauantaipäivän kaupungissa kierrellen ja illalla suuntasimme areenalle. Sunnuntaiaamuna, aamupalan jälkeen, starttasimme lentokentälle ja matkustimme takaisin Suomeen.
Adele oli huikea. Upea. Mieletön. Uskomaton. Ihmeellinen. Sanoinko jo huikea? Hän lauloi livenä jopa paremmin kuin taltioina kuultuna. Konsertti oli jotain, mitä en ole ikinä ennen kokenut. En unohda sitä koskaan.
Kahden tunnin konsertin soittolista näytti tältä:
Hello
Rumour has it
I drink wine
Water under the bridge
Easy on me
One and only
I´ll be waiting
Oh my good
Send my love
Hometown glory
Love in the dark
Make you feel my love
Chasing Pavements
All I ask
Skyfall
Set fire to the rain
All night parking
Hold on
When we were young
Someone like you
Rolling in the deep
Kysyin seuraajiltani somessa, haluaisivatko he lukea koosteen konsertista. Koska suurin osa halusi, tein kuvakoosteen. Biisejä ja tunnelmia voi katsoa ja kuunnella Instagram-tililläni.
Valmistauduimme hotellissa hyvissä ajoin konserttiin. Taksimatka messuareenalle kesti ajateltua kauemmin, sillä kaupungissa oli melkoinen ruuhka Adelen vuoksi…Konserttiareena oli hieno. Kaikki yksityiskohdat oli mietitty tarkkaan. Sain tilaamani kolan Adele-mukiin, jonka kiikutin tietenkin kotiin muistoksi.Kuvausseinän oli joku taitava tehnyt, ja sen eteen mekin seisahduimme kuvia ottamaan. Konserttiasuksi valikoin lopulta Marimekon mustan Unikko-hameen (Meimi-hame), mustan yläosan, Butonin korvikset ja mustat kesäkengät. Huuliin laitoin juhlan kunniaksi punaisen punan.Konsertin katsomoalue alkoi täyttyä tunti ennen tapahtuman alkua. Isolla screenillä näytettiin niin Adelen kuvia kuin suoraa lähetystä Pariisin olympialaisista. Näimme naisten sadan metrin aitojen semifinaalin ennen keikkaa – ja myöhemmin myös finaalin kesken keikkaa.Kun Hello alkoi soimaan, kyyneleet putoilivat poskille. Oli jollakin tavalla uskomatonta olla suuren unelmansa äärellä 80 000 muun ihmisen kanssa. Ensi soinnuista saakka artisti ja hänen äänensä lumosivat.Konsertin puitteet olivat hienot, iso screen toimi hyvin, ja näkymä oli koko konsertin erinomainen. Paikkamme olivat melko edessä, ja näimme artistin paikoiltamme ilmankin screeniä.Adele lauloi koko konserttinsa suoraan yleisölle. Hän oli aito, iloinen ja paikoin selvästi otettu. Yleisö lauloi ja tanssi kappaleiden tahtiin. Havahduin monesti konsertin aikana onnelliseen olotilaan: minä todella olen täällä ja koen tämän shown.Yksi lempibiiseistäni on Set fire to the rain, jonka ”konserttilavastus” oli huikea. Biisi alkoi komealla (lavastetulla) ukonilmalla.Viimeisen biisin aikana oli jo pimeää. Yleisö oli otettu niin lauluista kuin lavashowsta. Konsertin liikuttavin hetki oli, kun Adele pyysi lavalle 11-vuotiasta tyttöä, jonka äiti kuvasi tilannetta ja itki liikuttuneena katsomossa. Uskon, että jokainen paikalla olija liikuttui tämän tapahtuman aikana. Valitettavasti en ehtinyt napata kuvaa tästä hetkestä.Lauantainen Adelen konsertti Münchenissä oli huikea. En unohda sitä ikinä. Tiesin, että artisti on tähti isolla teellä, mutta en osannut kuvitella, miten vaikuttava maailmantähden esiintyminen voisi livenä olla. Elän tällä kokemuksella pitkään.Hotellimme sijaitsi aivan Münchenin keskustassa. Näkymät aamiaisella olivat hulppeat. Sunnuntaiaamuna nautimme pitkän aamiaisen ja muistelimme Adelea. Viikonloppu lukeutui heittämällä kesäloman kohokohtiin.
