Viikon parhaat hetket ja oivallukset
Uskomatonta, että pian on joulu. Vielä uskomattomampaa on, että pian me – jos kaikki menee kivasti eikä kukaan sairastu ja niin edelleen – pääsemme joulumatkalle Islantiin! Sitä ennen kuitenkin viimeisen kokonaisen arkiviikon kuulumiset, hetket ja oivallukset yhteen pakettiin koottuna.
Joillekin se on torstai, joka on toivoa täynnä, minulle se on maanantai. Viimeistelin hankkeen loppuraporttia, kokosin materiaaleja ja viimeistelin omalta osaltani mediatiedotetta aiheen tiimoilta. Kävin päivällä lounas-/luovuuslenkillä, mikä on ehkä tärkein oivallukseni jo kokonaisen kolmen vuoden ajan. Korona toi jotain hyvääkin mukanaan.
Tiistaina jatkoin siitä, mihin maanantaina jäin. Lisäksi perehdyin keskiviikon kuukauden viimeisen opetussession valmisteluihin ja preppasin pyynnöstä yksitoistavuotiasta viikon kokeisiin. Niin, ja mikä kiehtovinta, sain osallistua työpaikkani uuden strategiavideon kuvauksiin. Ihan muina näyttelijöinä. Täytyy sanoa, että osaavan jengin kanssa tämäkin oli oikeasti kivaa!
Keskiviikkona oli opetusta, hankejuttuja ja opintoihin liittyvän Radio Tutkan Jouluspesiaali-lähetys, johon osallistuimme radio-opintojakson ”juontajaparini” kanssa. Turku Tålk goes joulu -lähetys sujui mukavasti (jopa rennosti), ja tunsin olevani oikeassa paikassa, oikeiden ihmisten ympäröimänä. Keskiviikon oivallus siitä, että kaikki lähtee ihmisistä, on vanha mutta aina yhtä toimiva.
Torstaina makustelin opintojaksosta saamaani palautetta ja olin tyytyväinen, jopa hieman ylpeä – kaikki on hyvin, olen (edelleen ja jälleen) oikeassa paikassa. Se on kiva tunne.
Perjantaina oli vuoden viimeinen työtiimin kehittämispäivä. Kävimme läpi ajankohtaisia asioita ja päivän pääteeksi tutustuimme hieman paremmin toisiimme mm. toimijatyyppi-kartoituksella ja 16 persoonallisuutta -testeillä. Ihan virkistävää!
Lauantaina piti siivota, mutta en sitten jaksanutkaan. Reippailin kukkakaupalle ja siitä miehen kanssa yksitoistavuotiaan aitajuoksukisoihin. Kisat menivät yli odotusten: oma ennätys 60 metrin aidoissa, kokonaissijoitus hopea. Tyttö oli yhtä hymyä. Niin me vanhemmatkin.
Sunnuntaina hieman siivoilin. Keittiötä. Ja eteistä. Kävimme hankkimassa ulkovaatteita Islannin matkaamme ajatellen. Hymyilytti, kun pohdin, että enää neljä yötä lähtöön.
Muita viikon kohokohtia ja oivalluksia:
Kotitreenit pitivät mielen virkeänä, ja kuuma glögi sai aikaan jouluisen tunnelman. Etenkin, kun pakkaset paukkuivat miinus kymmenessä.
Lumi valaisee tienoon ja mielen. Pakkanen tekee oikean talven tunnun. Tykkään!
Aamukahvilla (ja kahvimerkillä) on väliä. Pauligin kaupunkikahvien minulle liian tumma ja kitkerä Singapore ei aja aamukahviasiaa. Unohdin kaupasta kahdesti kahvin. Jouduin siis kahtena aamuna irvistelmään aamutuimaan.
Joulukuusi on kiva juttu. Hankimme pienen kuusen lähikaupan pihasta ja asetimme sen perinteiseen paikkaan. Yksitoistavuotias toimi koristelumestarina.
Maailma ei tule valmiiksi tälläkään viikolla. Vaikka opettajan pitkä vapaajakso alkaa jo ensi viikolla, on pakko pysähtyä, rauhoittua ja selvitä askel kerrallaan. Näin selviää myös kiireentunnusta.
Tähän on tultu.
Minna