Viikon parhaat hetket kuvina

Viikko on ollut työntäyteinen ja kiireinen, paikoin jopa ahdistavan täynnä kokouksia, hankepalavereja, yhteistyötapaamisia, opiskelijaohjauksia, opinnäytetöiden arviointeja ja erilaisissa järjestelmissä poukkoiluja. Tarjoan kahvit tai pitsat tai melkein mitä tahansa sille, joka kehittää tietojärjestelmän, jossa on integroituna kaikkien (k a i k k i e n) työssäni tarvittavien järjestelmien ominaisuudet ja mahdollisuudet.

Koska viikkoon mahtunut paljon ja kaikenlaista, on siihen mahtunut myös ilon aiheita ja mukavia kohtaamisia. Vuorovaikutusta etäajasta huolimatta. Iltapäivät ja illat olen pyhittänyt kotitreeneille, äänikirjalle – nyt on selvästi kirjakausi! – ulkoilulle ja kevätpöhinälle. Lopun ajan olen laskenut päiviä kesälomaan… Lupasin taannoin koota viikon parhaat kuvina, joten olkaa hyvät!

Maanantai

Heräsin kukonlaulun aikaan, jo ennen herätyskellon kilkatusta. Nousin, hiiviskelin keittiöön ja nautin. Uusi maanantai aloittaisi kiireisen työviikon. Lounaan aikoihin pyysin mieheltä, josko noutaisimme hänen minulle (meille) hääpäivälahjaksi antamansa terassin kukkaruukut läheisestä puutarhamyymälästä. Ja niin teimme.

Tiistai

Tiivistahtinen tiistai. Täyttä touhua. Tuskin taukoja. Illalla, yhdeksänvuotiaan jo nukkuessa, pysähdyin keittiön pöydän ääreen iltapalalle. Aurinko paistoi vielä matalalta. Minun oma hetkeni.

Keskiviikko

Aamu oli harmaa, satoi kaatamalla. Iltapäiväksi keli näytti muuttuvan. Hetkeksi. Siinä hetkessä kävin jokirannassa hikilenkillä. Älykello oli punaisella, vaikka en edes ottanut juoksuaskelia. Havaitsin kesän merkkejä.

Torstai

Lapsi heräsi kukonlaulun aikaan. Hän oli täpinöissään illalla alkavasta oman luokan yökoulusta. Yökoulu on ollut päivän sana noin kaksi viikkoa. Miehen lähdettyä jääkiekkoharrastukseen, minä kävin nauttimassa yksinäisestä illasta päivän kakkoslenkillä (kahdeksalta, harvinaista!), puhuin puhelimessa kahden ystävän kanssa kovaäänisesti vielä yhdeksältä ja kolistelin keittiössä. Kuuntelin äänikirjaa.

Ja sitten näin ne –  pääskyset! Kun otin maisemaikkunalla kuvaa, ne lentelivät jo kaukana metsikön yllä. Kesä tulee. Se on varma.

Perjantai

Perjantai oli buukattu liian täyteen toinen toisensa perään aikataulutettuja tapaamisia. Joissa kaikissa piti olla skarppina. Iltapäivän lenkillä karistin viikon pölyt, lenkin jälkeen siivous, kotitreeni ja uusi äänikirja korville. Nyt on kirjakausi, pohdin mielessäni. Aina ei ole. Perjantain blogissa pohdin tyynyhommeleita.

Lauantai

Nukuin erinomaisen yön itseni ja älykelloni mukaan. Se on vilkkunut vihreällä viimeiset kaksi viikkoa. Kaularanka alkaa olla kunnossa, arki tarpeeksi tasaista eikä liian kuormittava, vaikka stressitaso onkin ajoittain työkuorman vuoksi korkealla. Onneksi se ei heijastu öihin! Yhdistyksen hallituksen kokous, kävelyä, kirjaa, somea ja blogien kirjoittelua. Kivan päivän kruunasi tietenkin viikonloppukimppu!

Sunnuntai

Hidas aamu, ystävälenkki, kuulatreeni ja kesäinen keli. Siinä kaikki. Yhdeksänvuotias söi mansikoita ja puhalteli voikukkia. Matruusipoika viestitteli pääsevänsä pian kotiin metsäleiriltään, äidin lihapatojen äärelle, neljän viikon ”kiinni olemisen” jälkeen. Esikoinenkin piipahti. Hetkiä, kun kaikki on kohdillaan.

Tähän on tultu.

Minna