Viikon parhaat lukuina: Kolme apurahahakemusta, 50 tuntia unta ja yli satatuhatta askelta
Viikonloput ovat alkaneet tuntua viikonlopuilta, ajattelin mielessäni, kun perjantaipäivä oli kääntymässä iltaan ja arkiviikko kohti viikonloppua. Syksyn alkava pimeys on ajoittain saanut minut valtaansa, ja iltaisin väsyttää enemmän kuin kuukausi sitten. On ollut pitkä ja työntäyteinen viikko. Parasta on ollut, etten minä ja tyttäremme ole sairastuneet miehen sairastamaan koronaan. Ihmeiden aika ei ole ohi! Kokosin viikon parhaat tällä kertaa lukuina.
Maanantai oli minulle jälleen uuden alku, täynnä mahdollisuuksia, kohtaamisia, levätyn viikonlopun jälkeistä energiaa. Työssä sain kokea perinteisen pyhän kolminaisuuden: opetusta, ohjausta ja hankejuttuja. Valmistelin kolme apurahahakemusta ja painoin kolmesti enteriä. Jokaisen lomakkeen tarkistin ainakin viidesti ennen lähettämistä.
Koko viikon pelkäsin koronaa. Mies sairastui viime viikolla, ja päätin, että testaan joka päivä, jotten veisi tautia kampukselle, kauppaan tai mihinkään. Tein kaikkiaan kahdeksan testiä. Ne kaikki pysyivät negatiivisina ja minä (myös lapsemme) oireettomana. Uuden omikronvariantin keskimääräinen itämisaika on viisi vuorokautta, mutta vaihteluväli on yhden ja neljäntoista välillä. Eikö vielä voikaan huokaista?
Koronanpelkoinen viikko on vaatinut ulkoilua, liikuntaa ja hyvää kahvia. Unta unohtamatta! Olen huomaamattani vähentänyt kahvin kulutusta noin kolmeen kuppiin päivässä, joten tällä viikolla kahvisaldoni oli 21 kupillista. Tai mukillista, mutta mittana kuppi on parempi, sillä kahvistani jää aina kaksi senttiä mukin pohjalle. En pysty juomaan vähänkään jäähtynyttä kahvia.
Olen pyrkinyt pitämään säännöllisesti kesken työpäivän kunnon tauon, jonka aikana piipahdan ulkona, liikun, lenkkeilen, mitä vain. Tällä viikolla kokonaisaskelmäärä ylsi yli sataantuhanteen, tarkka lukema oli 108 020. Se tietää yli 15 000 askelta per päivä. Kotitreenejä tein kolme: kaksi voimatreeniä ja yhden pilateksen. Jokaisen kohdalla pohdin, että onneksi olen löytänyt tällaisen liikkumisen muodon.
Kun liikun säännöllisesti ja paljon, nukun hyvin: tämän viikon saldo oli hieman yli 50 tuntia eli keskimäärin kahdeksan tuntia yössä. Älykello on ollut vihreällä jokaisen yön jälkeen, ja itsekin arvioin nukkuneeni hyvin.
Siivosimme neljänä päivänä lapsen – juuri syntymäpäiviään viettäneen kaksitoistavuotiaan – huonetta. Tai lähinnä raivasimme. Perjantai-iltapäivällä saapui hänen syntymäpäivälahjansa, uusi kirjoitus- ja meikkipöytäyhdistelmä. Raivasimme, siivosimme ja järjestimme. Pian huoneesta kehkeytyy ”ison tytön huone”, kuten lapsi asian ilmaisi.
Tähän on tultu.
Minna