Viikon parhaat: Merkintöjä seitsemältä päivältä

Marraskuu. Se on pimeä, märkä ja harmaa. Kynttilöitä en ole vielä kaivanut esiin, mutta pohdin eräänä iltana – tai no, kello oli vartin yli viisi – käyttäväni miehen otsalamppua kirkasvalona aivan käsittämättömään pimeyteen. Onneksi ensi viikolla pitäisi sataa lunta. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa päiväkohtaisina merkintöinä.

Maanantai

Uusi viikko. Uusi alku. Uudet työtehtävät. Uudet haasteet. Uudet kohtaamiset. Sama vanha minä. Maanantaista innostuja. Iltapäivän puolentoista tunnin lenkki sai minut hetkeksi unohtamaan marraskuisen harmauden. Ystävien kanssa on ihmeen valoisaa.

Tiistai

Tiistailta odotin paljon: iltapäivällä ja illalla oli sovittu henkilöjutun haastattelu ja kohtaaminen, josta olin innostunut. Mielestäni onnistuimme kuvaajan kanssa hommassamme, ja minulla oli illalla työpäivästä hyvä mieli. Huomasin, että oli vaikea rauhoittua nukkumaan, kun aloin rakentaa päässäni juttua kasaan…

Keskiviikko

Kirjoittamista, kirjoittamista ja kirjoittamista. Kaikki se, mitä tiistai-illalla päässäni rakentelin, piti saada ”paperille”, kansiin ja kirjoihin. Hahmoksi. Kotiin saavuttuani tein kotitreenin, ja illalla lapsen yleisurheiluharjoitusten aikana piipahdin isovanhempieni luona. Katselimme vanhoja valokuvia ja muistelimme menneitä.

Torstai

Mies on ollut työmatkalla alkuviikosta lähtien, ja minä olen pyörittänyt kotia yksikseni. Tai kaksitoistavuotiaan kanssa, mutta melkein yksin kuitenkin. Pyykkivuori on valtava. Sekä puhtaita viikattavia että pestäviä pyykkejä on kertynyt vaivihkaa kodinhoitohuoneeseen. Aloin perkaa kasoja ja olin itseeni tyytyväinen.

Iltasella teimme lenkin ystäväni ja hänen pentukoiransa kanssa. Sen päätteeksi (samaan hikeen) tein kotitreenin ja olotila illalla oli liki uudesti syntynyt.

Perjantai

Henkilöjuttu valmistuu hiljalleen. Kun suljen työkoneeni, jutussa on yli 14000 merkkiä. Merkkimääräraja on asetettu 8500 merkkiin. Maanantaina alkaa tiivistäminen – tai lisätilan ruinaaminen. Kaksitoistavuotiaalle tuli kaveri yökylään, mies palasi työmatkaltaan, ja minä pääsin aloittamaan viikonlopun lenkin, treenin ja saunan jälkeen.

Lauantai

Sataa. Sataa. Sataa. Koko ajan sataa. Koko päivän satoi. Vuoden harmain päivä, niin ne somessa kirjoittivat ja kuvittivat. Lenkkeilin silti ystäväni kanssa ja hain ihanan viikonloppukimpun olkkarin pöydälle. Kirjoitin blogia, tein hieman yhdistyshommia ja kipaisin kaupassa ostamassa irtokarkkeja. Iltasella esikoinen tyttöystävineen tuli pelaamaan lautapelejä.

Sunnuntai

Isänpäivä. Katselin vanhoja kuvia minusta ja isästäni. Niissä on ihana yhteys. Vanhemman ja lapsen yhteys. Lähetin kuvia omalle isälleni. Soitin onnittelut. Juhlimme isänpäivää oman perheen kesken Turun Seurahuoneen brunssilla – oli ihanaa!

Tähän on tultu.

Minna