Viikon parhaat: Miten lapsi näkisi arkemme?

Viimeinen kokonainen työviikko ennen kesän vapaajaksoa on lopuillaan. Tammikuussa sitä ajattelee, että kesäkuun ensimmäisen viikon minä pyhitän kirjallisille töille, arvioinneille ja lukujärjestysten räätälöinneille. Otan vähän kevyemmin. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla sitä huomaa, että viikko on ammuttu niin täyteen olennaisia ja pakollisia työtehtäviä, että hirvittää. Se siitä kevyemmästä työviikosta…

Kysyin sosiaalisessa mediassa, millä tavoin koostaisin viikon parhaat. Eniten ääniä sai kirjoitus, joka olisi kirjattu lapsen silmin. Miten yhdeksänvuotias siis näkisi arkemme, miten havainnoi perhettään ja kotiympäristöään. Viikon parhaat lapsen silmin, olkaa hyvät!

Maanantai

Ihan eka lomapäivä. Jonkun herätyskello soi. Pimennysverho takaa oman huoneen pimeyden, mutta äidin kolistelut keittiössä herättävät. Isoveli kuorsaa vielä viereisessä huoneessa. Äiti näyttää kiireiseltä keittiön pöydän ääressä: se nakuttelee tietokoneella ja vilkuilee tasaisin väliajoin mikron kelloa. Miksiköhän se ei katso aikaa rannekellostaan? Tai nyt se korjaisi, että älykellosta, mutta kuitenkin.

Kysyin heti aamusta äidiltä, mitähän kaikkea sitä tekisi lomalla.

Heti perään ammuin seuraavan kysymyspatteriston ilmoille: Koska me mennään mökille? Saako tänään ostaa jäätelöä? Kuinka monta jäätelöä saa ostaa päivässä? Voinko mä lähteä rannalle? Milloin sun kesäloma oikein alkaa? Jos ottaa vain Eskimo-puikon, voiko ottaa myös mini-Dajm-tuutin? Äiti huokaisi. Sillä oli joku tärkeä kokous kesken. Minä otin vai Eskimon.

Iltapäivällä käytiin mummon kanssa pyöräkaupoilla. Se oli mukavaa. Äiti suostui rantavahdiksi illalla. Kun kaivelin rantareissun jälkeen pakastinta jäätelön toivossa, huomasin, että isoveli oli syönyt kaikki Dajmit. Ja jättänyt pakkauksen tyhjänä lokeroon.

Tiistai

Koko ajan joku kilisee. Herätyskellot soivat taukoamatta. Isoveljellä oli pääsykoepäivä, ja tunnelma oli ihmeellisen äkäinen. Kireä, äiti sanoisi.  Kun veli ja iskä olivat lähteneet, äitiä hymyilytti ja se kaappasi mut halaukseen ja pilkkoi omenaa. Sitten se sanoi (kuten joka aamu, päivä ja ilta): ”Äidin pieni kulta…”

Lähdin heti aamupalan jälkeen pyöräilemään, äiti jäi nakuttelemaan koneellaan ja puhui niin kovaa Teamsissa, että se kuului pihamaalle saakka. Noloa! Koko päivän äiti huokaili jotain siivoamisesta. Miksi aikuiset aina stressaa turhasta?

Saakohan tänään jäätelöä?

Keskiviikko

Pääsin mummon kanssa päiväksi äidin työn vuoksi. Mukavaa. Me seikkailimme pyörillä ja kävimme uimassa. Äiti ei ole uimari-ihmisiä, mutta minä olen. Ja onneksi mummokin on.

Torstai

Olisi parempi, jos äiti ei puhuisi mitään. Tai ainakaan nauraisi. Miksi äitien pitää puhua ja nauraa? Äiti kertoo ja kyselee kaikenlaista noloa kaverien ollessa paikalla. Kuten, että aurinkorasvaa pitää laittaa, ovi pitää sulkea kunnolla perässään ja mitä me oikein touhuamme pihalla.

Äiti kertoi myös melkein laskevansa tunteja kesälomaan, minä sen sijaan olin jo lomatunnelmissa.

Olen mennä viilettänyt pitkin kotikulmia ja hengaillut kavereiden kanssa aamusta iltaan. Illalla äiti lupasi uimisen omassa altaassa. En tajua, miksi siinäkin tarvitaan aikuinen vahtimaan.

Kodinhoitohuoneen ohi kävely aiheuttaa äidissä (ja iskässäkin) jonkinlaisen inhoreaktion: puistattaa ja huokailuttaa. Minua pyykkikasa ei hirvitä. Aina olen vaatteet kasasta löytänyt! Joskus sukat ovat eri paria, mutta sekään ei tahtia haittaa. Ja kesällähän ei tarvitse sukkia.

Perjantai

Äiti on kesäihminen. Se tauottaa työtään terassilla, näyttää onnelliselta kahvikuppi kädessään. Se kääntyy aina aurinkoon päin, sitä ei häikäise!

Lauantai

On ihan ihmeellistä, että olen ollut jo kuusi päivää lomalla. En ole tehnyt mitään erikoista, mutta silti on ollut mukavaa. Äidistä näkee, että sitä vaivaa jokin. Varmaan se, että kysyn tunnin välein jonkun kysymyksen jäätelöstä.

Eivätkö aikuiset koskaan ajattele jäätelöä?

Äiti puuhastelee lauantaisin kaikenlaista erikoista: juo pitkään aamukahvia, kirjoittelee blogeja ja jotain hassua nuorten kirjaa, keskustelee iskän kanssa, siivoilee keittiötä ja vaatii muitakin siivoamaan oman tonttinsa. Sitten se hakee kukkia. Viikonloppukimppu on sille niin pakko.

Sunnuntai

Eka viikko lomaa takana. Äiti kertoi, että ensi keskiviikkona sillä alkaa loma ja sitten me tehdään jotain kivaa yhdessä. Meillä olisi melkein kaksi kuukautta yhteistä lomaa. Kumpikohan kyllästyy ensin? Täytin ensi viikon kesälomasuunnitelmapaperin, johon kirjasin ajatuksia muun muassa kirjastoreissusta, lukemisesta, retkeilystä ja pyöräilystä. Viikon viimeistä Eskimoa vedellessäni pohdin, että olisi kiva käydä myös jokirannassa jätskillä.

”Tiesitkö sä muuten äiti, että Eskimo-puikko ei ole enää Eskimo-puikko?”

Tähän on tultu.

Minna