Viikon parhaat pieninä havaintoina

Olipa kerran viikko, joka livahti ohi ihan yhtäkkiä. Arki rullaa, rutiinit kannattelevat ja aina voi oppia uutta. Siinä viikon tärkeimmät pähkinänkuoressa. Kokosin tämän viikon Viikon parhaat -postauksen pieninä havaintoina.

Syksyllä tuulee melkein aina. Ainakin merenrantakaupungissa. Vaikka kuinka suihkuttaisi hiuksiinsa lakkaa ja sitoisi liian pitkää sivuosuutta pinnillä, tukka menee kuitenkin sekaisin ulkona harppoessa.

Sateenvarjo on syysmyrkyssä enemmän etenemistä häiritsevä tekijä kuin sitä helpottava. Yhden sateenvarjon sain solmuun menneellä viikolla, ja olenkin sen jälkeen lenkkeillyt vettä pitävä takki ylläni, huppu päässä ja kunnollisten ulkohousut jalassani.

Arki on parasta. Kun kaikilla on jotain omaa, huomaan, että elämä tuntuu erityisen elettävältä. Kun ei ole koko ajan toistemme kanssa saman pöydän ääressä. Sen sijaan saman pöydän ääressäkin on mukavaa, kun sitä saa tehdä oman hommansa päätteeksi, iltaisin ja viikonloppuisin. Hetkittäin.

Rutiinitkin ovat parasta. Mutta. Niitä ei saa viedä äärimmilleen, eikä niiden kanssa pidä olla ehdoton – sitten homma toimii! Omia tärkeitä rutiinejani tällä viikolla olivat rauhalliset aamukahvit, liikuntahetket, äänikirjalle pyhitetty aika, ystäväpuhelut ja tietenkin työjutut.

Olen ollut onnellinen toimittajan työstä. Olen saanut kirjoittaa sekä mielekkäitä että yhteiskunnallisesti merkittäviä juttuja. Koen oppineeni ja – mikä tärkeintä – kehittyneeni tässä hommassa. Hymy on ollut herkässä.

Jokirannassa ja metsäpoluilla lenkkeillessäni olen huomannut, että ruska ei vielä kunnolla näy puissa. Olen odottanut sitä. Yöpakkaset alkavat kuulemma ensi viikolla, ehkä sitten?

Olin harmissani, kun loppuviikon siivouskertamme peruttiin. Olimme raivanneet kodin siivouskuntoon, ja sitten siivooja ei päässytkään paikalle. Hetken suorastaan ärsytti, vaikka ymmärsin tilanteen hyvin. Ei auttanut, kun tarttua imuriin perjantai-iltapäivällä.

Onneksi tartuin, sillä siivotussa kodissa on melkoisen kiva olla. Viikonloppukimppu tuntuu silloin aivan erityisen ansaitulta.

Syntymäpäivät ovat aina kivoja. Niin nytkin. Saimme viettää niitä perheenä ja kahden kesken puolison kanssa. Viikonloppuna oli mukavan letkeää, ja viikonloppu palautti mukavasti arkisesta tekemisestä.

Syntymäpäiväviestit, -kortit ja -lahjat ovat nekin ihania – yllättäviäkin. Sain mieluisia lahjoja ja lupaan nauttia niistä jokaisesta!

Tähän on tultu.

Minna