Viikon plussat ja miinukset: ihanan lämmin syys ja suunnitelmat seisauttanut korona

On ollut kerrassaan mukava viikko. Erityisen paljon nautin lämpimästä syysilmasta, sopivasta työtahdista ja siitä, että viikonlopulla meillä on ollut puolison kanssa kahdenkeskistä aikaa. Pienen mutkan ja harmin matkaan toi miehen yhtäkkinen koronatauti – hän valitti väsymystään melkein koko viikon ja lauantaiaamuna kurkkukipu ja köhä yllättivät. Testi oli heti tummanpunainen. Siinä menivät yhteiset viikonloppumenot. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa plussina ja miinuksina.

Ensin viikon plussat

Ihanat syysilmat. En ole mikään syysihminen, mutta tällä viikolla olen nauttinut jopa kesäisiin lämpöasteisiin yltävistä ilmoista. Loppuviikolla sää on ollut erityisen ihana, ja olen nauttinut kesävaatteisin pukeutumisesta.

Mukava työviikko. Työviikko oli työntäyteinen mutta mukava – pidän siitä, että työssä riittää tekemistä. Olen saanut kohdata opiskelijoita opetuksessa ja kollegoita hanketyössä. Olen ehtinyt pitää taukoja ja palautumaan vapaa-ajalla. Siitä tietää, että työtä ei ole ollut liikaa.

Siivottu koti. Enpä olisi uskonut tätä tähän kirjaavani, mutta nyt sen kuitenkin tein. Olemme yksitoistavuotiaan kanssa siivonneet hänen huonettaan, sillä siitä ollaan ”rakentamassa” ison tytön huonetta. Yksitoistavuotias täyttää ensi viikolla kaksitoista, ja uudenlainen huone on ollut hänen synttäritoiveensa.

Yllätyin, kun yhtenä iltana huomasin hänen itsenäisesti aloittaneen kaappien ja laatikoiden putsaushommaa. Siitä jatkoimme urakkaa yhdessä. Ja minä jopa innostuin jatkamaan seuraavana päivänä koko kodin siivoamista. Tuli hyvä mieli.

Viikonloppukimppu. Olen kärsinyt miltei vieroitusoireista, kun muutamaan viikkoon en ole syystä tai toisesta ehtinyt hankkimaan jokaviikkoista kimppuani. Nyt ostin samalla kaksi: toisen olohuoneen pöydälle ja toisen isolle ruokapöydälle. Siivottu koti näytti tämän jälkeen vielä siistimmältä. Hassua.

Kahdenkeskinen aika. Saimme viettää viikonlopulla kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Se on aina mukavaa.

Sitten viikon miinukset

Korona. Mies valitti tiistaista asti väsynyttä oloa. Minä ehdotin kuormitusta ja työstressiä, ja hän nyökytteli – sitä se varmaan on. Lauantaiaamuna hän kertoi kurkkukivustaan ja samalla alkoi kuiva köhiminen. Nenä oli vähän tukossa.

Kun hän kaiveli koronatestiä kaapista, olin varma, että negatiivinen se on. Mutta kuinkas sitten kävikään? Testi muuttui välittömästi tummanpunaiseksi, ja selitys väsymykselle ja muille oireille selvisi muutamissa sekunneissa. Samalla jouduimme putsaamaan kalenterimme kaikesta suunnitellusta yhteisestä kahdenkeskisestä ajastamme. Myönnän, harmitti.

Kahdenkeskisten juttujen peruuntuminen. Nostan tämän tähän, koska valehtelisin, jos väittäisin, ettei harmittanut, kun jouduimme perumaan yhteiset kahvittelut, kaupunkiretken, synttäriostokset ja sunnuntaille sovitun esikoisen kanssa kahvittelun. Ei auta itku markkinoilla…

Pessimistisyys. Ikuisesta ylioptimistista kehkeytyy todellinen pessimisti – puhun itsestäni – vain tilanteessa, jossa perheessä joku sairastuu. Olen sillä sekunnilla varma, että sairastun itse, olen niin kipeä, etten pysty huolehtimaan kaikista ääritärkeistä työasioista enkä pääse liikkumaan. Kotitreenit jäävät ja saan jälkitautina jälleen jonkin ikävän silmäluomitulehduksen tai ärhäkän ruusufinnin.

Joudun jäämään kaikesta periarkisesta. Ja sitä seuraavat selkäoireet, niskajumit ja kaikenlaiset katastrofit. Saan itseni nanosekunnissa myrskynsilmään.

Ilmiö on jännä, ja se on elänyt minussa aina.

Tähän on tultu.

Minna