Viimeisen sairauslomaviikon valitut palat

Viimeinen sairauslomaviikko on takana. Ensi viikolla pidän opettajan vapaajakson eli loman. Ihan mukavaa, sillä sairausloman ja virallisen loman välillä on kuitenkin vissi ero. Tällä viikolla on ollut selkeästi tasaisempaa kuin viime viikolla: vaikka miehen leikkaus siirtyi lääkärin koronaan sairastumisen vuoksi ja suunnitelmat menivät uusiksi, ei mieliala painunut juurikaan miinukselle.

Viikon parhaisiin lukeutuivat ystävänpäivä, jokapäiväiset lenkit ja kotitreenit, journalismi-opintojen radiojournalismi-opintojakson virkistävä lopetuskokoontuminen sekä iloiset uutiset. Kokosin viikon parhaat valittuina paloina joka päivälle erikseen.

Maanantai

Uusi viikko ja samat vanhat sairauslomakujeet. Onneksi oli ystävänpäivä. Some täyttyi mietelauseista ja ystävätervehdyksistä, sain kukkia, suklaata ja kortteja. Annoin kukkia, suklaata ja kortteja. Mieskin yllätti valkoisilla tulppaaneilla ja sai suuni kääntymään hymyyn – yleensä hän ei ole juurikaan piitannut ystävänpäivästä. Mehän emme ole ystäviä. Minusta me kyllä olemme. Parhaita ystäviä ikinä.

Tiistai

Lenkkeilyä, treeniä ja uutta äänikirjaa. Siivoilin keittiötä ja pesin pyykkiä, yritin elää ja olla ihan tavallisessa arjessa. Iltapäivällä kuulimme, että miehen keskiviikolle sovittu kiireellinen selkäleikkaus peruuntuu lääkärin sairastuttua, mikä sai minut hetkellisesti tolaltani.

Kaikki suunnitelmat menivät kerralla uusiksi!

Hengittelin, kokosin itseni, tsemppasin miestäni ja päätin olla turhautumatta. Vaikka vaikeaa se olikin. Oma toipuminen on hyvässä vaiheessa, mutta äänen ja puhehengityksen kanssa on edelleen hankaluuksia. Päätin selvittää puheterapian mahdollisuuksia.

Keskiviikko

Ihan tavallinen keskiviikko. Uusi kirja on koukuttanut ensiriveiltä, ja viettäisin aikaani valoisassa olohuoneessa koko iltapäivän, ellei ruoanlaitto- ja lapsen harrastuskuskausvelvollisuuksia olisi. Onneksi olin epähuomiossa tilannut tällekin viikolle Ruokaboksin, ei tarvinnut miettiä, mitä minäkin päivänä syötäisiin – joku muu oli päättänyt sen puolestani. Keskiviikkona söimme aivan taivaallista kasvis-pekoni-pastaa runsaalla chilillä höystettynä. Hyvä ruoka, parempi mieli. Lapsen harrastuksen aikana kävimme miehen kanssa kahvilla ja ostin uusia alusvaatteita. Kulukuuri kärsi hieman, mutta voin kertoa, että ne todella tulivat tarpeeseen…

Torstai

Korona jyllää ja kiertää joka paikassa. Ystävät, tuttavat ja työtoverit sairastavat. Rokote ei tunnu antavan kunnollista suojaa missään muodossa, millään kombinaatiolla. Takaraivossa jyskyttää tieto siitä, että me kaikki sairastamme tämän vielä. Olen alkanut katsoa kalenterista sopivaa ajankohtaa epämieluisalle vieraalle, mutten sellaista oikein tahdo löytää.

Voinko vain skipata koko iso koon?

Torstaina ajatukset pyörivät muutenkin terveyden ympärillä: varasin ajan lääkärille, jotta saisin ajan puheterapeutille. Selvittelin tyksin ja työterveyden mahdollisuuksia tälle ”jälkihoitotoimenpiteelle”. Lopulta tulin siihen tulokseen, että tuskin puheterapiaa tyksin kautta saan. Ensi viikolla edessä käynti työterveydessä. Iltapäivällä kurkistelin työjuttuja ja innostuin, siitä tietää toipuneensa riittävästi.

Perjantai

Erittäin hyvin nukutun yön jälkeen nautin erittäin hyvät aamukahvit. Tästä tulee hyvä päivä, ajattelin. Kymmenvuotiaan lähdettyä kouluun siivoilin keittiön ja puin ulkoiluvaatteet päälleni – kahdeksan kilometrin lenkki raikasti mukavasti! Kuuntelin samalla sairauslomani seitsemännen kirjan loppuun. Tiina Tuppuraisen Sinä olet perheeni oli jo kolmas hyvä teos putkeen.

Tämä ei ihan yltänyt viiden tähden tasolle, mutta neljään päästiin ketterästi! Puolessavälissä ajattelin, että kyllästyn sateenkaariteemaan ja sen stereotypisointiin, mutta sitten koukutuin nopeasti uudelleen enkä kyllästynytkään. Melkoista. Mitähän sitä seuraavaksi lukisi? Iltapäivällä katselin robotti-imuri-Hilua työn touhussa ja tilasin miehen ja tyttären yllätykseksi thai-ruokaa Woltista. Pienet ilot ja arjen yllätysmomentit virkistävät.

Lauantai

Liikutusten lauantai. Perjantaina julkaisemani kuolemaa käsittelevä blogi oli kerännyt huimasti lukijoita ja lukuisia palautteita some-kanavissa. Yllätyin ja liikutuin. Seuraavaksi, ennen aamulenkkiäni, luin kymmenvuotiaan opettajan antaman palautteen hänestä. Itkin melkein ääneen.

Tunnistin ja tunnustan – hän on ihana ja taitava, empaattinen ja iloinen tyttö.

Luimme viestin ääneen yhdessä lapsen kanssa. Hymykuoppien piirtyessä tyttären poskille minua itketti. Me teimme sinut.

Liikutukselta ja hämmennykseltä en voinut välttyä seuraavassakaan hetkessä. Lapsi hyppeli hihkuen ympärilläni: hän on saanut ihan oikealta julkkiselta juuri hänelle ja hänen ystävälleen kohdennetun viestin. Ina Mikkola Komppania Ketonen ja Gustafsberg -ohjelmasta lähetti tytöille videoterveiset.

Kymmenvuotias ja hänen ystävänsä ovat katsoneet sarjaa Discovery plussalta ja viehtyneet tähän konseptiin eniten kaiketi siksi, että siinä armeijakouluttajana toimii heidän eka-, toka- ja kolmasluokkansa opettaja Elisa. Ja nyt tämä upea opettaja oli kymmenvuotiaiden pyynnöstä pyytänyt Inalta – kummankin tytön kilpailijasuosikilta – terveiset videoitse. Arvostan. Ihan koko sydämestä. Pyyteetöntä, ystävällistä, ajattelevaista. Tänä maailmanaikana ei mitenkään itsestään selvää.

Viikonloppukukat, höyryävän kuumat päiväkahvit ja pakkaspäivä saivat hymyn huulille. Hyvä lauantai!

Sunnuntai

Kymmenvuotias kisaili aitajuoksussa, ja minä lenkkeilin sillä aikaa ystävän kanssa. Kotiin päästyämme iivoilin vessat ja kylpyhuoneen, viikkailin vähän kodinhoitohuoneen kaaosta siistimpään järjestykseen, mutta kyllästyin lopulta nopeasti – miksi uhrata vapaapäivää tällaiseen? Kuuntelin uutta äänikirjaa, Jenni Kokanderin Yksi miljoonasta -teosta, joka oli alkusivuistaan saakka rivakka ja reipas. Siihen oli helppo päästä mukaan heti. Huomasin nopeasti, että tämä kirja vaatii melkein sataprosenttisen keskittymisen. Onneksi ei ollut kiire ja ehdin vain olla ja kuunnella. Valmistin iltapäivällä Ruokaboksin moussakan. Se melkein kielen mennessään.

Ensi viikolla edessä on kaikkien sairauslomaviikkojen jälkeen loma. Hiihtoloma. Meillä ei ole mitään erityisiä suunnitelmia (mies toivottavasti pääsee operaatioon), mutta kymmenvuotias saattaa päästä mummolaan pariksi yöksi. Kunhan korona – tai mikään muukaan virus – ei iskisi.

Tähän on tultu.

Minna