Tämä ei (valitettavasti, olisi ollut kiva saada ilmainen vyö) ole kaupallinen yhteistyöpostaus, mutta aion nyt hehkuttaa hieman kaupallista toimijaa nimeltä Sattlerei Meinecke. Kyseinen saksalaisyritys on useimpien Suomessa käytössä olevien vikellysvöiden valmistaja.

Olen aiemminkin asioinut Meinecken Ekkertin ja Tanjan kanssa onnistuneesti, mutta erityisesti tämänkertaisesta jäi hyvä mieli. Selvitimme pitkästi sähköpostissa kuvien kanssa uuden vyön sopivuutta Kaapolle, ja sain neuvoja siihen, millainen vyö tulisi tilata ja mitä tulisi tehdä, jos vyö ei sitten sovikaan.

Vikellysvyö on satulaan verrattava tuote, ja hinta on sen mukainen, yleensä noin 1500 euroa. Me tilasimme lisäksi patjoja ja vyöhön liittyviä tarvikkeita niin, että laskun loppusumma ylitti pari tonnia. Rahojen kerääminen vaati yhteistä talkooponnistusta ja kaikkien vikeltäjien sekä ratsastuskoulun osallistumista. Ei siis ollut ihan sama, mitä kamaa Saksasta tänne rahdataan. Olin melkoisen hermona ensinnäkin tilatessani kamoja saksaksi (en osaa saksaa yhtään, jos ei lasketa mukaan viime vuosina oppimaani vikellysvarustesanastoa) ja sitten maksaessani niitä yhteisillä rahoilla epämääräisten viitenumero-ohjeiden kanssa. 

Vaikka muistin Meinecken viime kerrasta nopeaksi postittajaksi, oli silti aikamoinen yllätys, että ihmisen kokoinen varustepaketti tuli perille alle viikossa. Kun sain tänään Postista saapumisilmoituksen, järkeilin, että kyseessä täytyy olla astialähetys joltakulta mummolta, tai jotakin. Lähdin siis lähi-Siwaan kävellen. 

Siinä kohtaa, kun kuulin Siwan kassan raahaavan jotakin varastosta maata pitkin, osasin jo arvata, että kävellen lähteminen oli väärinarviointi. Onneksi peräti kolme ystävällistä ohikulkijaa suostui auttamaan paketin kantamisessa kukin joitakin kymmeniä metrejä, ja välillä urheilin itse pakettia eteenpäin kymmenisen metriä kerrallaan. Täällä asuva mies oli juuri aloittanut ruuanlaiton, ja olin erikseen vakuuttanut, etten tarvitse apua, joten en viitsinyt hänellekään soittaa. 

Tänään on vikellyskomitean kokous, joten en pääse itse treeneihin toteamaan, miltä vyö Kaapon selässä näyttää. Olen kuitenkin toiveikas. Uusi vyö vaikuttaa paljon nykyistä vyötämme kapeammalta ja jäykemmältä, ja lisäksi sen pehmusteet ovat isommat ja siirrettävät. Taustatiedoksi siis, että uudet varusteet tilattiin, koska vanhat eivät enää istuneet Kaapolle hyvin. 

Varusteasian lisäksi olen muutenkin erittäin hyvällä mielellä, sillä viime viikonlopun aluevalmennus meni hienosti, ja uskon, että valmennettavani voivat esittää hyviä ohjelmia jo kauden ensimmäisissä kisoissa 12.3. Pitkän sairastelun jälkeen olen taas päässyt valmentamaan, ja homma tuntuu rullaavan. Nyt toivon vain lauhan sään jatkumista sekä hyvää terveyttä kaikille vikeltäjille ja hevosille!