Vuoden 2021 kirjat – tsekkaa parhaat ja rimanalittajat

(Kuva: Pixabay)

Taas on yksi kirjavuosi pulkassa! Viime vuonna luin hiki hatussa vielä rakettien räiskyessä viimeistä kirjaa ja päätin tänä vuonna ottaa vähän rennommin. Elämässä myös sattui ja tapahtui kaikenlaista keskittymiskykyä vievää, ja kaiken kaikkiaan sain luetuksi ”vain” 36 kirjaa. Toisaalta onnistuin noudattamaan omaa ohjettani siitä, että kannattaa jättää ei-niin-vetävät kirjat suosiolla kesken, koska lukemisen tulee olla ensisijaisesti nautinto, ei suorittamista!

Luin tänä vuonna tuttua ja turvallista, jatkoin Harry Pottereiden kahlaamista kolmatta kertaa elämässäni sekä taivaltani Agatha Christien Hercule Poirot´n parissa (jotka ovat ainoita kirjoja, joista todella nautin äänikirjoina). Tutustuin myös itselleni aivan uuteen genreen, sarjakuvaan, eikä se olisi voinut paremmin alkaa – Riina Tanskasen Tympeät tytöt ansaitsi kantaaottavuudellaan ja upealla kuvituksellaan täydet viisi sydäntä!

Jos on pakko valita vuoden kaikkein paras lukukokemus, se olisi Deborah Feldmanin omaelämäkerta Unorthodox – Näin hylkäsin hasidijuutalaiset juureni. Fiktiivisistä romaaneista ei saanut yksikään viittä sydäntä, mutta hyvin pärjäsivät muun muassa tarkkanäköisesti seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertova Vanessa sekä Margaret Atwoodin dystopia Orjattaresi (enkuksi tutummin Handmaid’s Tale). Iloinen yllätys oli myös yleensä inhokkigenreeni romcomiin/chicklitiin kuuluva Kimppakämppä, tietokirjoista ykköseksi nousi epäonnisesta tutkimusretkestä kertova Naparetki – Minun rakkaustarinani.

Monesti kirjoihin tarttuu suurin odotuksin, joka altistaa pettymyksille. Ihmettelin Elena Ferranten Napoli-sarjan avausosan, Loistavan ystäväni, saamaa suitsutusta, samoin Olive Kitteridge jätti yllättävän mollivoittoisen fiiliksen. Vuoden surkeimman kirjan kyseenalaiselle jaetulle ykkössijalle pääsevät puuduttava dekkari Jahti sekä vaivaannuttavan huono Bridgerton – Salainen sopimus

Lisää luettavaa löydät myös viime vuoden kirjakoosteesta! Perustin myös uuden avainsanan blogista löytyville parhaille kirjoille, jotka ovat saaneet viisi sydäntä. Ensi vuoden alussa luvassa arvostelut Johanna Pohjolan tietokirjasta Isä pullossa – matka alkoholistin mieleen ja maailmaan, sekä Kaksoisauringot-trilogian aloittavasta fantasiaromaanista Hän sanoi nimekseen Aleia. Onnellista uutta vuotta!

Kulttuuri Kirjat

Walter Tevis – Musta kuningatar

 


♥♥♥

Alkuteos The Queen’s Gambit (1983)

Tammi 2021

Suom. Anja Leppänen

”Jokin tuossa miehessä ja hartaudessa, jolla hän pelasi salaperäistä peliään, auttoi häntä pitämään tiukasti kiinni siitä mitä hän halusi. – En minä halua olla toisten kanssa, hän sanoi. – Haluan tietää, mitä peliä te pelaatte. Mies katsoi häntä tarkemmin. Sitten hän kohautti olkapäitään. – Sen nimi on shakki.”

Walter Tevis (1928-1984) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja englanninkielen professori. Hän julkaisi elämänsä aikana kuusi romaania, joista kolmen pohjalta on tehty myös elokuva. Netflix-sarjana viime vuonna ilmestynyt Musta kuningatar jäi hänen toiseksi viimeiseksi romaanikseen.

Kahdeksanvuotiaan Beth Harmonin elämä muuttuu radikaalisti, kun hänen äitinsä kuolee auto-onnettomuudessa ja tyttö päätyy Methuenin orpokotiin. Beth kokee pienestä asti olevansa outo lintu muiden joukossa, mutta eräänä päivänä hän löytää tarkoituksensa koulun kellarista: siellä Beth pääsee ensimmäisen kerran kokeilemaan shakinpeluuta orpokodin talonmiehen opastamana. Pian käy ilmi tytön ilmiömäinen taituruus lajissa ja shakista muodostuukin hänen elämänsä keskipiste. Mestaruuksien kahmiminen ei kuitenkaan pysty parantamaan Bethin mielen haavoja, joiden kanssa hän joutuu kamppailemaan yhä tiukemmin.

Musta kuningatar on hieno, riipivä, nuoren tytön ja naisen kasvutarina. Tevis kirjoitti romaanin 60-vuotiaana, lähes neljäkymmentä vuotta sitten, ja on hämmästyttävää miten hyvin hän pystyi asettumaan hylätyn nuoren tytön maailmaan. Romaanin kautta otetaan kantaa myös (edelleen) miehiseen shakkimaailmaan, jossa naiset ovat vähemmistössä.

Kirja kertoo intohimosta shakkiin mutta on ennen kaikkea kertomus yksinäisyydestä, sinnikkyydestä ja selviytymisestä. Rakastuin Bethin hahmoon välittömästi, tarinassa piipahtavat lukuisat sivuhenkilöt täydentävät myös juonta loistavasti. Vaikka juoni on eräänlainen ryysyistä rikkauksiin-tyyppinen, Tevis välttää taitavasti suurimmat kliseet eikä esimerkiksi rakenna tarinaansa perinteistä hyvä-paha-jakoa. Bethin päihdeongelman kehittyminen lapsuudesta aikuisuuteen on myös valtavan hyvin kirjoitettu, ei varmaan vähiten siksi, että myös kirjailija itse kärsi alkoholismista.

Ihailin sitä, miten shakkia ei käytetä vain halpana keinona syventää ohimennen Bethin hahmoa, vaan kirjassa todella pelataan shakkia, kymmeniä sivuja. Tämä oli itselleni toisaalta ainoa (iso) kompastuskivi, en pystynyt peliä tuntemattomana seuraamaan siirtojen kulkua juuri ollenkaan. Tässä mielessä TV-sarja varmaan vetää pidemmän korren, mutta shakkia ymmärtävälle Musta kuningatar saattaa hipoa täydellisyyttä.

Seuraavaksi suunnitelmana on postata jonkinlainen kooste tämän vuoden luetuista, mutta sitä ennen toivotan rentouttavaa ja kirjarikasta joulunaikaa! (Psst! Jos tartut kirjaan pyhinä pitkän tauon jälkeen, löydät täältä vinkkejä lukuharrastuksen elvyttämiseen!)

Kulttuuri Kirjat