Oksennustauti lapsilla. Mitä antaa lapsille oksennustaudissa?

Oksennustauti lapsilla.

Siinä vasta yhdistelmä, jota ei toivoisi pahimmalle vihollisellekaan. Blogin kirjoittamisen ja päivittämisen suhteen tulikin yllättäviä käänteitä, kun esikoinen sai jostakin oksennustaudin. Tämä tauti muuttui korkeaksi kuumeeksi ja flunssaksi ja pöpö tietty tarttui muihin perheen jäseniin, yksi kerrallaan. Kuluneella kahdella sairasteluviikolla perheen arki pysähtyi ja aikaa ei tullut kauheasti annettua blogille, somelle tai opiskelulle. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, haluan tästä kirjoittaa juurikin siksi, että joku muu voi saada tästä vertaistukea ja vinkkejä, mikäli oksennustauti / vatsatauti iskee lapsiin ja lapsiperheeseen.

Meillä ei ole ollut aiemmin vatsatautia ja tilanne oli itselleni uusi. Kävin läpi kaikenlaisia tunteita, inhotuksesta ja harmituksesta, vain siihen toiveeseen että lapset paranisivat ja olisivat jälleen omia itsejään. Suututti, kun tiesin että tulee siivoamista ja todennäköisesti tauti tulisi kiertämään koko porukan lävitse. Tuntui pahalta ja niin syylliseltä, että mietin siivoamista ja aiheutuvaa sotkua, kun toinen oksentaa ulos kaiken mitä yrittää juoda tai syödä. Ensimmäinen vinkkini jokaiselle vanhemmalle kuitenkin on että matot pois, ja sohvalle tai sänkyyn pyyhettä suojaksi. Jos löytyy kosteussuojia patjojen suojiksi, niin ne ovat ehdoton pelastus pyykkiä ajatellen. Se, että minimoi sotkun, vapauttaa aikaa huolehtia sairastajista ja vähentää stressiä, eikä siis ole ollenkaan typerää ennakointia.

Kun ensimmäinen alkoi oksentaa, hinkkasin myös epätoivoisena talon oven kahvoja ja hanoja desinfiointiaineella, kunnes luin että yksikin oksentaminen tilassa nostaa niin paljon virusta ilmaan, ettei tilan läpi pysty kävelemään ilman että saa tartuntaa. Tässä vaiheessa lopetin hinkkaamisen ja päätin keskittyä helpottamaan sairaan oloa ja ennakoimaan muidenkin sairastumista.

Tauti iski ensimmäisenä kymmenen vuotiaaseeni, joka onneksi osaa jo kertoa miltä tuntuu ja millainen on olotila.Tätä eivät pienemmät osaa. Kaivettiin esiin ämpärit ja tehtiin peti olohuoneeseen, josta oli lyhyt matka vessaan ja ei tarvinnut sairastaa yksin, vaan sai olla meidän muiden joukossa. Ensimmäisen päivän esikoinen nukkui ja kuunteli äänikirjoja. Mehua ja vettä hän sai juotua, mutta kaikki muu tuntui nousevan ylös. Itse opiskelin kotona ja kävin välillä kuulostelemassa nukkuiko vai oliko hereillä. Ruuaksi tein karjanpaistia runsaalla liemellä, josta esikoiselle otettiin lihalientä. Tämä pysyi onneksi sisuksissa.

Toisena sairastelupäivänä tarhat olivat lakon takia kiinni ja oltiin koko perhe kotosalla. Tässä vaiheessa pienet olivat vielä voimissaan, mutta toisena lakkopäivänä pöpö tavoitti pojan ja nosti hänelle korkean kuumeen. Tässä vaiheessa sairaita oli kaksi. Kolmantena päivänä kuume nousi jo pikkutaaperollekin ja tässä vaiheessa kaikilla lapsilla oli veto poissa eikä ruoka maistunut. Tehtiin toinen peti olohuoneeseen ja kaikille tietty hankittiin omat ämpärit.

Pienimmäinen nukkui lähinnä sylissä ja tämä rajoitti liikkumista. Flunssan oireiden astuessa kehiin, nenän niistämistä varten laitettiin olohuoneeseen jo omat roskakorit, petien viereen isommille sekä sohvan läheisyyteen, sen verran jatkuvaa oli yskiminen ja niistäminen. Pienimmäisen flunssaoireita helpottamaan hankittiin suolaliuosta ja käytössä oli tietty myös räkäimuri.

Yleensä päivän pohdintana on että mitä ruokaa tehtäisiin. Nyt tämä arkinen kysymys oli vaihtunut kysymykseen: miten saadaan lapsille tarpeeksi nestettä ja ruokaa maistumaan (ja pysymään sisuksissa). Löysin netistä raaka-arvioita siitä paljonko nestettä minkäkin painoisen lapsen kuuluu saada vuorokaudessa. Tämä määrä nousi aina kuumeasteita kohden ja tallaisia faktoja lukiessa alkoi hirvittää. Pelotti todella että nyt pääsee kuivumaan jokainen, kun suuri osa ajasta meni nukkumiseen. Kuume nousi jokaisella lapsella jossain vaiheessa yli 39 asteen, ja nestettähän tulisi saada sitä enemmän mitä korkeammalla kuume käy. Tähän vinkkini on pillipullot sekä tavalliset pillit kaikkeen juomiseen (ja tietty juomapullot muutenkin) kaikille. Kummasti lapsille maistui hörppiä nesteitä kun tarjolla oli mehua pillistä. Laitoin helposti saataville erilaisia nesteitä (esim. vettä ja mehua) ja pidin ne koko ajan käden ulottuvilla. Muistuttelin lapsia jatkuvasti ottamaan pieniä hörppyjä, jotta saisivat tarpeeksi nestettä.

Tilanteessa, jossa kaikilla on tukala olla, tärkein vinkkini on olla tekemättä mitään, mitä ei ole pakko tehdä. Meillä aikuisilla kun tämä tuntuu olevan toisinaan kauhean vaikeaa. Lapset saivat loputtomasti ruutuaikaa, äänikirjoja ja mehuja. En siivonnut suuremmin ja keskityin lähinnä tekemään kaikkien oloa mahdollisimman mukavaksi. Liikuttiin myös mahdollisimman vähän. Tämän tavoitteena oli saada lapset lepäilemään, mikä ei toisaalta ollut helppoa, sillä aina kuumeen laskiessa alkoi riehuminen ja majan rakentaminen, mikä taas päättyi kuumeen nousuun.

Mitä antaa lapsille oksennustaudissa?

Kyselin Instagram-tilini (@kuulumisiablogi) puolella vinkkejä siihen, mitä antaa lapsille kun ruoka ei pysy sisuksissa. Omasta lapsuudesta muistan että oksennustaudissa tarjoiltiin keltaista Jaffaa, banaania ja sipsejä. Nykyisin hiilihappojuomia ei suositella oksentavalle, vaan erilaiset mehut ja mehukeitot ovat omiaan antamaan energiaa. Vinkkeinä annettiin mm. Gefilus mehut, erilaiset mehukeitot, vissy, jäätelö ja mehujäät. Yksi vinkki oli myös pakastaa jogurttia, ja tämä oli itselleni ihan uusi idea. Itse tehdyt mehujäätelöt tekivät meillä kauppansa ja niitä on nyt kyselty sairastelun päätyttyäkin.

Itse koetin miettiä, että mikä ruoka olisi sellaista, jonka oksentaminen olisi ns. helppoa. Päädyttiin mahdollisimmat nestemäisiin ja pehmeisiin tarjottaviin sekä sipseihin ja suolakekseihin, joita lapset saisivat halutessaan nykerrellä. Kun ruokaa alettiin kokeilla, syötiin löysää perunamuusia ja lihaa pieneksi pilkottuina muusin sekaan.

Pienimmäinen heittäytyi oksennettuaan täysin paastolinjalle, ja ainoa mikä kelpasi oli rintamaito. Ensin olin huolissani, riittääkö rintamaito nesteeksi 1,4 vuotiaalle ja koska sitä ei oikein pysty mittaamaan, tarkkailtin jatkuvasti taaperon olotilaa. Hän oli kuitenkin pirteä ja jaksoi leikkiä ja touhuta nukkumisen välissä, eli uskon että hän sai tarpeeksi nestettä vaikka parin päivän ajan torjuikin kaiken muun ruuan ja juoman. Pikkuhiljaa hänkin alkoi maistella mehujäätä, mehukeittoa ja vettä, lopulta ruokaakin.

Flunssan oireisiin lapsille ja imettävälle

Kun kuume alkoi laskea, tilalle astui flunssan seuraksi häiritsevän kova yskiminen, joka valvotti meistä useampaa. Yskänlääkettäkin haettiin apteekista, mutta maku oli sen verran ärmäkkä, ettei se lapsille kelvannut.

Tätä ärsyttävää yskimistä hillitsemään löydettiin helpotukseksi hunajavesi, ja tätä kaikki lapset joivat ja itsekin join mielelläni. Eli kuumaan veteen liuotettiin lusikallinen hunajaa.

Ensin epäilin tämän vaikutusta, mutta kyllä se vaan tuntui rauhoittavan yskimistä! (Huom. Alle yksi vuotiaille ei suositella hunajaa!) Illasta esikoinen vielä kurlasi suolavedellä, jotta saisi helpommin nukahdettua.

Apteekeista ei meinattu löytää mitään imettävälle sopivia flunssaoireiden helpottajia. Tämä tuli itselle suurena yllätyksenä, ja olo oli kyllä surkea kun kaikki röörit tuntuivat olevan tukossa ja yskiminen oli jatkuvaa. Finrexiä sai ottaa, muttei niitäkään yli tietyn määrän vuorokaudessa. Yskän oiretta hillitsemään minulle annettiin apteekista satunnaisesti otettuna Orion Resilar. Tämän sopivuuden henkilökunta tarkisti heidän omasta tietokannastaan ja ohjeena oli ottaa iltaisin kun taapero on  jo mennyt iltaunille. Näiden yskänlääkkeiden ja nenäsumutteiden kanssa sai olla tarkkana, sillä useissa yskänlääkkeissä varoitettiin etteivät ne sovi raskaana oleville eivätkä imettäville, ja haittavaikutuksina saattoi olla vakavia seurauksia vauvalle. Kannattaakin aina kysyä apteekin henkilökunnalta, sillä heillä on saatavilla viimekäden tietoa omissa tietokannoissaan!

Hopeareunus

Hopeareunusta täytyi etsiä tästäkin episodista, ja sellaisia löysin, useamman!

Tallainen sairastelu tuo esille kiitollisuuden aiheita. Kun on ensin katsellut viikon kipeinä makoilevia lapsia, jotka yleensä ovat täynnä virtaa, nyt seuraan ilolla kun he syövät hyvin ja leikkivät (kinastelevat)!

Oma kumppani oli tukena alusta loppuun, haki terveenä kaupoista mitä vain pyydettiin ja metsästi imettävälle meikäläiselle ja lapsille sopivia lääkkeitä eri apteekeista. Yhdessä pohdittiin miten saadaan taaperolle nestettä menemään, kun hän kieltäytyi syömästä. Osallistuva ja tukeva kumppani myös hoiti isommat sairastajat, kun itse nukuin kuumetta pois, kaikilla ei ole mahdollisuutta tallaiseen itse sairastaessa. Erityisesti tämä on mielestäni aihe kiitollisuuteen, sillä tiedän ettei kaikissa parisuhteissa homma toimi näin, ja lapset saattavat jäädä vain toisen vanhemman huolehdittaviksi, oli sitä kipeänä tai ei.

Toisena kiitollisuuden aiheena sukulaiset auttoivat suorittamalla kauppaostoksia meidän perheelle, siinä vaiheessa kun molemmat aikuiset oltiin kuumeessa. Erityisesti vessapaperin ja erilaisten limsojen ja mehujen tuominen helpotti meidän toipumista ja selviytymistä. Suuri kiitos siis sukulaisille!

Loppupeleissä pääsimme todella helpolla. Kukaan ei oksentanut ohi ämpärin ja kaikki saivat jotain nestettä pysymään sisällä. Oksentamisvaiheesta toivuttiin nopeasti, vaikka kuume koetteli lapsia hieman pidempään. Itse onnistuin vielä saamaan korvatulehduksen ja olen edelleen toipilas jälkiyskäni kanssa.

Nyt todellakin toivon, että loppuvuoden sairastelut olivat tässä!