Raskausviikko 40 kuulumiset

Raskausviikko 40 (pitää sisällään päivät 39+0 – 39+6) alkoi neuvolakäynnillä.

Viimeisiä viikkoja odotusta.

Torstaita edeltävä yö oli hankala ja oikeastaan ensimmäinen, joka raskausvaivojen takia jäi huonosti nukutuksi. Selkää tuntui jomottavan tuon tuosta ja yritin hakea hyvää asentoa ja saada unta. Neuvolassa tästä mainitsinkin mutta eihän sille oikeen mitään voida kun fyssariltakin on jumppaliikkeet käytössä.

Vauvan sykkeitä kuunneltiin pitkään (opiskelija suoritti tämän) ja ”oma” terveydenhoitajani tuli tilanteessa herättelemään pikkuista. Hän totesi kuitenkin että ”hyvin vastaa kosketukseen ja nousee sykkeet, taisi olla unilla.”Puhuttiin vielä liikelaskennan tekemisestä ja jäin pohtimaan että kuinkahan matalalla sykkeet olivat, tätä ei minulle kerrottu.

Totesimne ettei Pikkukolmonen ole vieläkään kiinnittynyt lähtöasemiin vaan pää heiluu vasemmalla puolella. Tästä voisin vetää johtopäätöksen, ettei hän ole ihan vielä valmis luopumaan yksiöstään.

Lähtiessä menin vielä vessan kautta antamaan tikkuun näytteen ja sieltähän nousikin leukosyytti-arvo neljälle plussalle. Tästä hyvästä sain jälleen tehtäväksi kotiin pissanäytteen oireettoman virtsatietulehduksen pois sulkemiseksi.

Syksyn värit!

Perjantaina pääsimme pojan kanssa vierailemaan isin työpaikalle. Tutkimme monenlaisia työkaluja ja ihastelimme punaista paloautoa. Tutkimme myös luontoa, syksyn saapumista ja keräsimme tatteja takapihalta.

Viikonloppuna meillä oli tyttären kanssa ohjelmassa Pohjois-Viena-Seuran lasten leiri. Opettelimme kieltä, leivoimme erilaisia perinneleivonnaisia ja askartelimme keppihevosia. Tällä välin pojat viettivät laatuaikaa kaksin.

Leivoimme mm. Rahka- ja puolukkasankia sekä piiraita.

Pääsimme lopultakin myös juhlimaan pikkusiskoni syntymäpäiviä, jotka aiemmin siirtyivät sairastelun takia.

Viikolla poimittiin tyrnejä useampana iltana ja niistä tehtiin mehua, hilloa ja sosetta. Tyrnejä tuli pensaisiin valtavasti ja niitä on riittänyt sukulaistenkin poimua omiin tarpeisiinsa. Myös omenista valmistettiin sosetta aamupuuroihin.

Tyrnipensaan satoa.

Viikon aikana sain valotaideteoksia hieman eteenpäin ja pääsin testaamaan valoja käytännössä. Olen myös saanut valmiteltua toiseen teokseen verkon ja toiseen on nyt hakusessa kuormalavoja.

Oma olo viimeisellä viikolla on ollut yllättävänkin väsynyt, vaikka pääsääntöisesti olen nukkunut hyvin. Välillä tuntuu että virtaa riittää ja päivän mittaa kuitenkin haaveilen nokkaunista.  Pikkukolmonen on tuntunut liikkuvan koko odotusajan vähäisesti (tai sitten minä en vain huomaa liikkeitä). Alkuviikosta jotain kuitenkin tapahtui ja yhtäkkiä liikkeitä onkin alkanut tuntua alhaalla vasemmalla ja muljahtelukin on enemmän. Pikkuinen on myös alkanut painaa lantioon, mikä toki on hyvä merkki oikean paikan hakemisesta. Runsaat liikkeet myös rauhoittavat mieltä, sillä liikelaskentaa en ole enää tehnyt kun liikkeitä tulee aivan selvästi tietyin väliajoin.

Rv 40 odotusmasu.

Raskausviikko 40 lopulla Pikkukolmonen muistuttaa kooltaan vesimelonia, suurta rugbypalloa sekä 24-tuumaista näyttöä. On vauvan näillä viikoilla verrattu muistuttavan myös punaista pandakarhua. Pikkuinen on kehittynyt ja valmis syntymään kunhan aika on kypsä. Kohdussa alkaa olla ahdasta ja siksi liikkeet näkyvät vatsanpeitteiden läpi. Pään luut ovat vielä joustavat, jotta vauvan olisi helpompi kulkea synnytyskanavan läpi.Vauvan maksa kerää tärkkelystä, josta muodostuu glukoosia synnytyksen jälkeen. Vauva kerää myös nestevarastoa ja varautuu näin odottamaan maidon nousua äitinsä rintoihin. Viimeisellä raskausviikolla lapsi kerää myös itseensä vasta-aineita, jotka auttavat häntä syntymän jälkeen.

Viimeisen päivän stressitilanteet jätän nyt seuraavaan postaukseen.

Toivon vain että vauva saa tarvitsemansa vasta-aineet ja minä itsekin pysyn terveenä tulevaa synnytystä ja vastasyntynyttä ajatellen..

perhe raskaus-ja-synnytys
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *