Raskausviikko 39 on loppumaisillaan (sisältää päivät 38+0 – 38+6) ja jälleen päivät ovat kuluneet huomaamatta. Sää on viilentynyt ja pikkuhiljaa puissa lehdet ovat alkaneet vaihtaa väriään. Sadettakin ollaan saatu ja sehän tietää tattien keruuta.
Syysilmat tietävät tatteja.
Raskausviikon alussa kävin neuvolassa ja juttelimme lähinnä olotilastani (kaikki ok), siitä miten lapset suhtautuvat uuteen tulokkaaseen ja mitä vielä huomioidaan. Streptokokki- sekä rhd-näytteet olivat molemmat negatiiviset. Varasimme neuvolaan ajat vielä tuleville viikoille ja nyt vain odotellaan. Pikkuinen ei vielä ollut laskeutunut lähtöasemiin, joten mikäli kävisi niin että lapsivedet menisivät ohjeena on mennä vasemmalle kyljelle makaamaan ja ambulanssi kyydillä sairaalaan. Nousta ei saa jotta vältetään (harvinainen) napanuoran luiskahdus synnytyskanavaan.
Tunnen erään jolle tämä on tapahtunut synnytyksessä ja kieltämättä ajatus on todella pelottava.
Pikkuinen oli kovassa liikkeessä koko neuvolakäynnin ajan ja huomasinkin useaan otteeseen kuinka vatsa liikkui vaikken itse tuntenut mitään. Istukan sijainnilla on selvästi osuutta asiaan ja ehkä ajatukset liikkeiden perusteella rauhallisemmasta vauvasta eivät pidäkään paikkaansa.
Hieman malttamattomana jo mietiskelen että mitä pitäisi vielä hankkia, tehdä ja ottaa huomioon ennen kuin Pikkukolmonen saapuu.
Syksy fiilis! Kumisaappaat, vesilätäköt ja keltaiset lehdet.
Viikonloppuna meillä oli uurnan lasku hautuumaalla. Tilaisuus oli tunteikas ja ensimmäinen kertani uurnan laskussa. Eniten suren lasteni puolesta, poika ei tule tätä henkilöä muistamaan eikä Pikkukolmonen ehtinyt syntyä. Myös miehen välit edesmenneeseen surettavat ja mietityttävät. Huomaan myös surevani omia jo edesmenneitä isovanhempiani ja pohtivani sitä miksi ihmisten välit ovat välillä niin ongelmallisia. Nyt meillä on jokatapauksessa uusi hauta jolla käydä hautuumaalla.
Kävimme myös kangaskaupassa, etsimässä valotaideteokseeni sopivia paljetteja sekä tarkoituksena oli myös käydä ostamassa vauvalle turvakaukalo, mutta liike olikin sulkeutunut jo klo15. Päädyimme viereiselle kirpparille ja löysimme pojalle työkalusetin. Ei huono reissu siis kuitenkaan. Illasta saimme vielä serkkuni kylään, uuden miesystävänsä kanssa.
Sundaymood.
Sunnuntain aiemmat suunnitelmat peruuntuivat ja emme tehneet mitään suunnitelmia tilalle. Lähdimmekin Pakkaspojan ehdotuksesta käymään anoppilassa kylässä koko porukalla. Illasta mies lähti käymään metsällä ja sillä välin kylään saapuivat äitini ja siskoni.
Saimme myös vauvalle kierrätettyä vaatetta ja olenkin lajitellut ja pessyt nyt näitä useampana päivänä. Uutta vaatetta saataessa huomasin myös että Pakkaspojan liian pientä voisi alkaa laittamaan kiertoon. Anopilla on kirppispöytä ja ajatuksena olisi kerätä hautajaiskustannuksiin ”lisämarkkoja.
Valotaideteosten suunnittelu ja testaaminen on myös kovassa käynnissä. Iltaisin pimeä laskeutuu sopivasti lasten nukkumaanmeno aikaan ja tällöin olen saanut rauhassa suunnitella ja testata valoja sekä eri materiaalien heijastus-ominaisuuksia. Tiistaina kävimme paikan päällä Siikajoella katsomassa minne teokset tullaan sijoittamaan. Suuret kiitokset siskolleni joka lähti mukaan, lasten kanssa olisi kyllä ollut haastavaa käydä ilman apua.
Tällä viikolla Pakkaspoika on nukkunut yönsä omassa sängyssään, joka on sijoitettu miehen sängyn viereen. Itse siis olen nukkunut yksin parisängyssä. Vieressäni minulla on pinnasänky, mutta vauva voi nukkua myös ”kainalossa”. Katsotaan millainen nukkuja Pikkukolmonen on ja mikä tuntuu hyvältä missäkin tilanteessa.
Yövaloa olen pohtinut aiemminkin ja päädyin suolakivi-valaisimeen. Valo on pehmeä ja sävyltään kellertävä, eikä näin herätä samoin kuten kirkas ja valkoinen valo.
Raskausviikko 39 odotusmasu.
Oma oloni on ollut hyvä, vatsa ei paina ja saan hyvin nukuttua. Myöskään suurempia turvotuksia ei ole esiintynyt. Tällä viikolla olen kuitenkin huomannut että selkä on alkanut oikuttelemaan myös istuessa selälle huonossa asennossa tai seisoessa väärin. Myös närästys vaivaa edelleen, mutta onneksi Renniellä pärjätään. Harjoitussupistuksiakaan ei ole kuulunut joten veikkaisin eettei Pikkuinen pidä kiirettä maailmaan saapumisen kanssa.
Raskausviikko 39 lopulla Pikkukolmonen muistuttaa kooltaan kurpitsaa, jumppakassia sekä suuri kokoista paistinpannua. Hän on valmis syntymään, mutta kehitystä tapahtuu kokoajan aivoissa sekä keuhkoissa. Nähtäväksi jää huomaanko laskeutumisen siitä että minun olisi ”helpompi hengittää”, sillä en ole kokenut että vauva painaisi erityisemmin ylös. Monessa paikassa kerrotaan myös vauvan keräävän voimia ennen syntymää, mutta ainakaan vielä en ole huomannut hänen liikkuvan vähemmän kuin tavallisesti. Erityisesti iltaisin olen nauttinut iltajumpasta ja pikkuisen selvistä (ja ajoittain kivuliaistakin) liikkeistä.
Olen jälleen kiinnittänyt huomiota eri raskaus-sovellusten tapaan ilmaista loppuraskauden ongelmia, tukalaa oloa pidetään itsestään selvyytenä ja sitä kuinka odottaja on jo kyllästynyt koko raskaana olemiseen. Mutta en minä! Tämä on ihanaa ja ainutlaatuista aikaa.
Viimeiselle raskausviikolle <3
Onnekseni tämä raskaus on ollut helppo verrattuna edellisiin ja muutenkin ns. vähä oireinen. <3
