Raskausviikko 33 kuulumiset

Raskausviikko 33 (muodostuu päivistä 32+0 – 32+6) on lopuillaan ja tämä viikko onkin ensimmäinen ”huono” raskausviikko. Olen tuntenut oloni henkisesti väsyneeksi sekä vaikeaksi.

Mies on ollut viikon mittaisella kalastusreissulla, olen paininut surun ja ristiriitaisten tunteiden kanssa ja kokenut Pakkaspojan uhma-vaiheen tuoman kuormituksen raskaana. En ole kauheasti jaksanut pitää myöskään ystäviini yhteyttä ja olenkin rajannut sosiaalisen kanssakäynnin muutamiin läheisimpiin henkilöihin.

Muljahduksia ja liikkeitä tunnustelemassa.

Lasten kanssa lähinnä olemme koettaneet keksiä tekemistä omalla pihalla, sillä en ole hirveästi jaksanut lähteä minnekkään kyläilemään. Ja onneksi meidän pihalla voikin viihtyä trampoliinilla, keräillä marjoja ja viihtyä hiekkalaatikolla. Vesisadettakin ollaan saatu useana päivänä ja  tällöin ollaan vedetty kumisaappaat jalkaan ja hypitty lätäköissä sekä etsitty sieniä tontin perältä.

Loppuviikosta, kun mieskin palasi kotiin on ollut ohjelmassa kesäloman lopettajaiset, marjojen syöntiä pensaista, paljuilua sekä halkojen tekoa.

Herukoita ja vadelmia maistelemassa.

Sain myös harvinaisemman kahvivieraan kun eräs lapsuuden ystäväni tuli käymään kylässä toisen ystäväni kanssa. Palasin mielessäni hetkiin nuoruudessa, kun oltiin vielä autuaan tietämättömiä elämästä eikä kenelläkään meistä ollut vielä perhettä tai lapsia.

Myöhemmin pääsin myös pitkästä aikaa yksin liikenteeseen ja menin tutustumaan ystävieni uuteen taloon. Teki hyvää puhua muustakin kuin lapsista ja työntää perusarki pois mielestä.

Tiistaina oli vielä neuvolapäivä ja jälleen uusi terveydenhoitaja. Esitinkin toivetta että seuraavalle kerralle saisin ajan omalle terveydenhoitajallenni, (joka on myös kätilö) sillä halusin hänen kanssaan käydä läpi Pakkaspojan synnytystä. Seuraavalla kerralla onkin siis tiedossa aiemman synnytyksen läpi käymistä. Neuvolassa ei ollut mitään ihmeellisempää, painoa oli tullut lisää mukavasti ja verenpaineet olivat ok. Kuunneltin sydänäänet jotka olivat jälleen hieman matalammat kuin alkuraskaudessa. Totesimme myös että Pikkukolmonen on sijoittunut kohtuun pää alaspäin. Sain myös ajan fysioterapeutille kun valittelin selkäkipuja selälleen mentäessä. Ajan sain jo parin päivän päähän ja ihmettelenkin nyt että miksi tätä en saanut aiemmin kun aikoja selvästi oli vapaana ja olen ongelmasta useasti maininnut. Vinkkinä siis selkäongelmista kärsiville, fyssarille on mahdollista päästä neuvolan kautta!

Raskausviikko 33.

Raskausviikko 33 lopulla Pikkukolmonen muistuttaa kooltaan ananasta, salaattikerää ja erään sivuston mukaan 15-tuumaista Macbook Pro-läppäriä. Vauva alkaa ola rakenteellisesti ”valmis” eikä uusia elimiä enää muodostu. Aivot jatkavat hurjaa kehittymisen vauhtiaan ja pään ympärys kasvaa. Pituuskasvu alkaa tässä vaiheessa hidastua ja rasvakerroksen kasvattaminen puolestaan nopeutuu. Kohdussa alkaa olla sen verran ahdasta että vauvan on laitettava jalkansa koukkuun. Tämä taas voi johtaa siihen että ulospäin tuntuvat potkut voivat tuntua enemmänkin muljahduksilta, eivätkä ne tunnu enää yhtä voimakkailta. Vauvat ovat todella notkeita, joten asentoa vaihdellaan vaikka tila kohdussa vähenee.

Oma fyysinen olotilani on ollut jälleen loistava. Harjoitussupistukset ovat lakanneet ja närästys hoituu Renniellä. Kasvava raskausvatsa meinaa olla tiellä kun laitan kenkiä jalkaani. (tai riehutaan trampoliinilla lasten kanssa). Paljussa lilluessa olen myös havainnut vatsalihasteni kadonneen jonnekin. Selkäkipu joka esiintyi aiemmin vain selälläni maatessa alkoi esiintyä myös kumartuessa mm. nostaessani poikaa autoon, sekä heti aamulla lähtiessäni kävelemään. Tämä oli kieltämättä ikävä sekä odottamaton yllätys, näin viimeisille raskauskuukausille.

Innolla siis nyt odottelen fysioterapeutille pääsyä 😊

perhe ajattelin-tanaan raskaus-ja-synnytys
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *