Raskausviikko 18 kuulumiset

Raskausviikko 18 (17+0 – 17+6) vaihtuu tänään seuraavalle ja katsahdetaan kuluneeseen viikkoon.

Raskausoireita ei kauheasti ole ollut, eikä vauvanliikkeitä ole tuntunut. Raskausviikon alun ja viikonlopun pyrin pitämään ajatuksia poissa liikkeiden puutteesta mutta helppoa se ei ollut. Tuntui että ”joka tuutista” toitotettiin että tällä viikolla pitäisi alkaa tuntua liikkeitä.

Viikonloppuna laitettiin polkupyörät kesäkuntoon, säädettiin penkkejä ja pumpattiin ilmaa renkaisiin. Pakkaspojan omaan apurattailla tuunattuun pyörään asennettiin työntöaisa, ja aloiteltiin polkemis- ja ohjausharjoitukset.

Maanantaina kävin taas neuvolassa. Pelkäsin todella huonoja uutisia pikkukolmosen sydänäänien osalta ja pyysin miehen mukaan, varmuuden varalta. (Johtuen vauvan liikkeiden vähyydestä.) Huoleni ilmaistuani aloitettiinkin heti sydänäänien kuuntelulla, jotka löytyivät nopeasti.

Neuvolassa juteltiin meidän arjesta, todettiin myös että painoa oli tullut lisää verrattuna lähtöpainoon. Hemoglobiinikin mitattiin ja se oli hieman noussut, joten aion tehostaa raudan saantia vielä ruokavaliolla rautasuihkeen lisäksi. Pohdin myös ”uuden” tuotteen testaamista, mutten mielelläni lähde testaamaan ärsyyntyykö suolisto jostain. Jos jokin on todettu toimivaksi niin mennään nyt sillä.

Suoliston toiminta on taas herätellyt huomiotani. Välillä hieman ummettaa ja toimiessaan maha on sekaisin. Näistä en enää erota mikä johtuu raskaudesta ja mikä IBD:stä, ehkä tämä on molempien yhteisvaikutusta. Tärkeintä kuitenkin on että pikkukolmonen voi hyvin ja saa tarvitsevansa.

Tämän viikon lopulla pikkukolmonen muistuttaa kooltaan bataattia, pitkää retiisiä tai paprikaa. Kohdun taas kerrotaan olevan kooltaan kuin hunajameloni ja sen voi tuntea vatsanpäältä. Tällä viikolla vauvalla on meneillään aktiivinen vaihe jolloin venytellään raajoja, tehdään kuperkeikkoja ja tutkitaan ympäristöä. Ruston kehittyminen luiksi jatkuu vauhdilla, ja vauvalla onkin syntyessään jopa 300 luuta. (Aikuiseksi kasvaessa osa näistä luutuu yhteen.) Suolisto ja ruuansulatus ovat jo kehittyneet ja lapsi harjoittelee niiden toimintoja. Suoleen alkaa kertyä lapsen pihkaa, josta tulee lapsen ensimmäinen suolen tuotos. Kaikki aistit kehittyvät ja sormenpäihin muodostuvat yksilölliset sormenjäljet. Sisäkorvien luut luutuvat ja tämä tekee lapsen kuulosta entistä tarkemman.

Tytär juttelee pikkukolmoselle mielellään ja toivottelee pikkukolmoselle iltaisin hyvää yötä. Tämä jos mikä on hellyttävää, varsinkin kun hän tietää mitä kaikkea vauva tuo mukanaan. Olenkin kertonut että pikkukolmonen tunnistaa syntymän jälkeen tutut äänet ja tytär on ollut tästä kovin innoissaan. Pojalle olen yrittänyt sinnikkäästi kertoa että äidin masussa on vauva. Hän vastaa edelleen että ”äidin masussa napa”. Ja tottahan se on tämäkin.

Olemme yhdessä miettineet millä nimellä pikkukolmosta voisi vatsassa kutsua, mutta vielä emme ole löytäneet sopivaa. Ehkä pikkukolmonen on sopivan neutraali tytölle sekä pojalle.

Sukupuolen selvittämisestä olemme miehen kanssa keskustelleet, sillä tätä on mahdollisuus rakenneultrassa kysyä. Minulla on jo tyttö sekä poika, eikä minulla ole sukupuolensuhteen suurempia toiveita. Olisi hauskaa saada tietää vasta synnytyksessä. Mutta rakenneultraan on vielä aikaa joten tästäkin ehdimme vielä keskustella. Sanotaan nyt että ajatuksemme eroavat ainakin tällä hetkellä, mutta toki minä saatan muuttaa mieltäni.

Näillä kuulumisilla uuteen viikkoon ja pian onkin aika käydä sokerirasitustestissä.