Raskausviikko 37 kuulumiset

Raskausviikko 37 (eli päivät 36+0 – 36+6). Tämän raskausviikon käynnistyessä mies oli ollut työreissussa jo usean päivän, ja lisää oli tiedossa.

Pikkukolmonen jatkoi uusia opittuja liikkeitään, eli kipeää tekeviä potkujaan sekä pään puskemista alaspäin. Välillä sattui niin ettei kävelystä tullut mitään. Valitettavasti nämä liikkeet tsitavat olla uusi normaali, eli täysin ilman ”kamalia raskauskipuja” ei päästy tässä raskaudessa, vaikka niin jo ehdin ajatella, heh.

Lapsista pienempi muuttui räkäiseksi ja vietimmekin muutaman yön pyörien ja heräillen. Itse keskityin lähinnä rentoon kotoiluun ja stressin välttelyyn lasten kanssa. Pakkailin myös sairaalakassia ja annoin aikaa vauvan vaatteiden järjestelyyn (ihasteluun).

Junaradan kasailua.

Torstaina oli tiedossa verikokeet vasta-aineiden tarkistusta varten.Yllättäen isosiskoni tuli kylään ja otti Pakkaspojan mukaansa kyläilyreissulle. Tällä välin minä sain siirrettyä kuvia koneelle puhelimesta, lähettelin sähköposteja kouluun ja vahvistin välivuoden. Sain myös syödä ja käydä verikokeissa rauhassa. Olen itse RhD-positiivinen, mutta olen saanut elämäni aikana verensiirtoja, joten nämä vasta-aineet minulta tarkistetaan.

Pikkusienestäjä ja punikkitatti.

Lauantaina vietettiin Pohjois-Viena-seuran 30 vuotisen matkan syntymäpäiväjuhlaa. Onneksi pikkusiskoni otti flunssaisen pojan päiväksi hoitoon ja me pääsimme juhlimaan tyttären kanssa. Oli upea päivä, joka sisälsi lohiaterian, musiikkiesityksiä sekä muutaman luennon. Esillä oli myös kirjallisuutta sekä vienalaisien kinnas-mallien näyttelyn. Ilta venyi vahingossa pitkäksi ja olinkin illasta niin väsynyt ettei unta tarvinut kauaa houkutella.

Mies tulikin yllättäen kotiin jo lauantaiyönä joten sunnu taina laitettiin vauvalle pinnasänky valmiiksi ja alettiin suunnitella uutta nukkumisjärjestystä. Tarkoitus on että vauva nukkuu minun kanssani ja Mies sekä Pakkaspoika siirtyvät nukkumaan tietokonehuoneeseen. Tietokonehuoneesta tavarat siirretään parvelle, minun läppäriäni lukuunottamatta. Sunnuntaina katsottiin myös koko perheen voimin masked singer suomea, TTK:ta sekä herkuteltiin.

Maanantaina taas arki jatkui, mies meni töihin ja tytär kouluun. Me pojan kanssa pestiin pyykkiä, rakenneltiin junarataa ja etsittiin sieniä.

Maanantain masukuva.

Tiistaille oli sovittu aika lääkärintarkastukseen. Ultra toteutettiin OYSissa suolistosairauteni takia ja mukaan lähtivät mies sekä Pakkaspoika. Aluksi juteltiin raskauden kulusta ja olotilastani. Lääkäri myös mainitsi lukeneensa läpi mitä olin pelkopolinhoitajan kanssa puhunut ja mitä hän oli ylös kirjannut. (Ja todella hienosti huomioikin tämän koko käynnin ajan.)

Lääkäri tutki vatsanpäältä tarjonnan, joka vastasi täysin omia tuntemuksiani. Hän myös totesi ettei vauva ollut vielä kiinnittynyt lähtöasemiin ja samat asiat kokeili myös mukana ollut kandiopiskelija. Käsituntumalla lääkäri veikkasi pikkuisesta n.3kg kokoista. Ultralla sitten tutkittiin ja tarkistettiin koko arvio ja lapsivedenmäärä. Lapsivettä todettiin olevan sopivasti ja että vauva olisi keskivertoa hieman pienempi (29%). Painoarvioksi jalan pituus sekä vatsan- ja pään ympärysmitat antoivat 2,7kg. Saman verran kuin esikoinen on painanut syntyessään (rv39). Saimme myös nähdä pikkuisen tekevän ahkerasti hengitysharjoituksia, ja lääkäri kehuikin Pikkukolmosta virkeäksi vauvaksi.

Ultran jälkeen tehtiin sisätutkimus, jossa todettiin kohdunkaulan pehmenneen ja kohdunsuun olevan kiinni. Kuulemma hyvä tilanne näillä viikoilla ja vielä miehen lähteä käymään etelässä työreissussa. Lopuksi otettiin vielä streptokokki-näyte, jonka ollessa positiivinen synnyksen käynnistyessä annetaan antibioottia, jottei äidille vaaraton pöpö tarttuisi vauvalle.

Rv 37.

Oma olotilani on ollut todella väsynyt ja levottomat unet ovat paitsi herätelleet myös jääneet pyörimään päähän herättyäni. Pojan levottomuus ja yölliset heräilyt ovat myös verottaneet omia unia. Olen huomannut myös että vaikka aamupäivästä olisin täynnä virtaa, iskee väsymys viimeistään kolmen maissa ja kaipaisin päiväunia. Olen myös huomannut viettäväni mielelläni aikaa vain kotona, eikä minua innosta kauheasti olla ”yltiö sosiaalinen” mitä normaalisti olen. Tästä tunnen myös syyllisyyttä, sillä yhtäkkiä huomaan etten kysele kavereilta tavalliseen tapaan kuulumisia, eikä innosta yhtään mennä tai kutsua ketään kyläilemään.

Ehkäpä tämä on sitä omaan rauhaan vetäytymistä, ennen synnytystä.

Eräs lapsuudenystäväni kuitenkin uskaltautui kyläilemään ja oi miten piristävältä taas tuntuikaan juoda yhdessä kupit teetä ja vaihtaa kuulumisia.

Raskausviikko 37 masukuva.

Pikkukolmonen muistuttaa kooltaan raskausviikko 37 lopulla  lehtimangoldia, hunajamelonia sekä ukulelea. Hän on jälleen kerännyt itseensä massaa ja aiemmin ruttuinen iho on sileytynyt kerätyn rasvan myötä. Aivojen kehittyminen jatkuu myös, kun taas keuhkojen oletetaan olevan valmiit tämän raskausviikon lopulla. Vauva harjoittelee ahkerasti imurefleksiä, jotta syöminen onnistuisi synnyttyään.

Tässä vaiheessa raskautta olen alkanut miettiä tätä matkaa. Tammikuussa alkoi odotus ja tulevaisuuden suunnitelmiin tuli muutoksia. Tämä on ollut niin ihana kokemus ja blogin päiväkirjamuotoinen päivittäminen raskausviikoista on noussut kivaksi harrastukseksi.

Onneksi vielä on viikkoja jäljellä. <3

Mutta montako, se jää vielä arvoitukseksi.

perhe raskaus-ja-synnytys ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *