Onnellisuus, kiitollisuus ja alanvaihto

Onnellisuus ja kiitollisuus osana alanvaihtoa

Pääsin edellispäivänä viettämään aikaa vanhojen koulukavereiden kanssa. Illanistujaisissa vaihdettiin kuulumisia, syötiin ja juotiin hyvin sekä pelattiin sanaselityspeliä nauraen ja vedet silmissä. Itse olin porukan ainoa, joka ei ole koulun jälkeen päässyt työelämään ja olen nyt vaihtamassa alaa. Tästä saatiin aikaan mielenkiintoista keskustelua, ja erityisesti sain kuulla erilaisia näkökulmia liittyen opiskeluuni, alan vaihtoon ja siihen ”Mitä minä alan vaihdolla tavoittelen”. Lienee selvää, että toiset kehuivat omaa ammattiaan, johon itse olivat työllistyneet ja jonka parissa olivat viihtyneet.

Ilta venyi yöhön ja lapset heräsivät normaalisti ennen aamuseitsemää. Viiden tunnin yöunilla syntyy tallaista pohdintaa oman uran suunnittelusta, tavoitteista sekä onnellisuudesta ja kiitollisuudesta:

Kun aina haluaa jotain uutta, jotain enemmän, paremman palkan ja vastuullisempia tehtäviä ja inspiroivemman ympäristön, ei tule koskaan tyytyväiseksi. Omaa ajattelua saattaakin ohjata ajatus, ettei koskaan voi olla tyytyväinen ja mikään ei loppupeleissä riitä. Kun jotain saavuttaa, keksitään uutta haluttavaa ja tavoiteltavaa.

Törmättyäni tallaiseen mietelauseeseen olen pohdiskellut onnellisuutta ja kiitollisuutta, niin yksityiselämässä kuin työelämäänkin liittyen.

”Onnellinen on se, joka haluaa sitä mikä hänellä jo on”
– Tuntematon.

Tällä tuntemattomalla on ollut sana hallussa, ja onnellisuuden tunteen tiivistäminen tilaan, jossa ei halua mitään enemmän, on mielestäni oikein onnistunut.

Mitä ne onnellisuus ja kiitollisuus ovat ja miten ne saavutetaan?

Suurin oivallukseni on ollut ymmärtää, ettei niitä voi löytää itsensä ulkopuolelta. Iloitseminen ja hyvän näkeminen kaikista niistä lämmön tunnetta ja onnistumisen kokemuksia tuovista hetkistä, joita sinulla jo on, antaa avaimen yhä vain pidempiin ja syvempiin kokemuksiin. Ja niiden hyödyntämiseen voimavarana.

Kun keskityn siihen mitä minulla on ja arvostan sitä, voin todeta etten kaipaa kaikkea enemmän. Keskityn siis haluamisen sijaan kiitollisuuden ja onnellisuuden tunteisiin.

Ja erityisesti näiden tunteiden kasvattamiseen ✨

Itselleni nämä molemmat tunnetilat ovat muodostuneet eräänlaisiksi tavoitteiksi. Ja näitä tavoitteita kohti pääsee vain ja ainoastaan miettimällä ja pohtimalla. Pysähtymällä.

Kiitollisuuden opettelu ja työelämä

Omien tunteiden hallitsemiseen ei ole olemassa taikatemppua. Ainoa tuloksia tuova ja eteenpäin kuljettava keino on todella keskittyä ja tehdä ajatustyötä, kohdata erilaiset tunteet ja kurkistaa omaan sisimpään.

Kiitollisuuspäiväkirjaani kirjoitan tänään, miten arvostan näitä ystäviäni. Heidän erilaisia mielipiteitään, näkemyksiään ja kokemuksiaan. Olen myös kiitollinen siitä, miten voin ottaa oppia heiltä. Vaikkemme ole kaikesta täysin samaa mieltä, voin saada uusia näkökulmia omaan ajatteluuni, ja myös kyseenalaistaa omia näkemyksiäni.

Millaisia ominaisuuksia ja työtehtäviä haluan tulevaisuuden uraltani? Ja mitä todella tavoittelen? Mikä riittää ja mitä haluan vain, koska muutkin haluavat?

Entä millaisessa suhteessa tavoittelen vastuita, palkkaa ja ajankäyttöäni? Paljonko olen valmis joustamaan ja missä menevät rajat työn mielekkyydellä ja omilla rajoillani?

Kiitollisuuden tunteen tilassa omien opintojen sekä tulevaisuuden uran pohtiminen, tuo todella uusia näkemyksiä ja myös kokemuksia. Uskon, että niiden avulla kykenen vielä löytämään ja tunnistamaan työn, jossa voin nauttia työskentelystä ja saada elämäni arvoja tukevaa merkitystä sille tekemiselle.

Kun arvostan elämässäni ja ympäristössäni jo olevia upeita asioita, enkä halua jatkuvasti muutosta ja parempaa, nämäkin kysymykset saavat erilaisia vastauksia.