Aatoksia ystävänpäivästä

Tänään 14.2 meillä Suomessa vietetään ystävänpäivää. Niin kauan kuin muistan on tämä päivä ollut nimenomaan ystävien ja kavereiden muistamiseen tarkoitettu. Kouluissa on askarreltu kortteja kavereille ja niillä on sitten tuotu iloista mieltä ystäville. Monille tulee yllätyksenä että useissa maissa tämä on nimenomaan rakastavaisten päivä.

Jos joku kysyisi mitä sain Mieheltä ystävänpäivälahjaksi ihmettelisin tätä suuresti. Toki me olemme ystävät, mutta sitäkin enemmän olemme kumppanit. Usein todetaan että kumppani on se paras ystävä. Itse en kuitenkaan näe niin, sillä koen että kumppaniani kohtaan tunteeni ovat laajemmat kuin ystäviäni kohtaan.

Ystävänpäivää on kaupallistettu meilläkin vuosia. Joka paikassa on sydämiä ja mainokset pursuavat lahjaideoita kumppanille. Se tärkein saattaa tässä hulinassa unohtua?

Ystävänpäivänä minä tahdon kertoa ystävättärilleni että he ovat minulle tärkeitä. Että arvostan sitä miten voin olla oma itseni heidän seurassaan. Miten voimme nauraa yhdessä, jakaa elämän ilot ja surut. Miten luottamus ja rehellisyys ovat arvoja joita arvostan ystävässä.

Tosiystäviä minulla on muutamia, mutta laatu korvaa määrän. Kaikkien heidän kanssaan olen ensitapaamisesta lähtien tuntenut yhteyden helppouden. Miten helppoa jonkun seurassa on vain olla oma itsensä.

Olen myös huomannut että elämässä jotkut ystävät jäävät taka-alalle suurten elämänmuutosten aikoina, kun yhteen sitoneet elämäntilanteet muuttuvat. Ja se on okei. Joskus ystävä palaa ja joskus on aika päästää irti.

Ystävyys on suuria tunteita toista ihmistä kohtaan, ja näiden tunteiden kertominen ilman krääsää ja sirkushuveja on mielestäni tämän päivän tärkein viesti.

Näissä aatoksissa toivotan hyvää ystävänpäivää! <3