Korona altistus loppuraskaudessa
Korona altistus loppuraskaudessa
Tämän postauksen kirjoitin jo aiemmin, mutta jätin sitten julkaisematta. Tätä asiaa piti selvästi ajatella ja sulatella. Se on kuitenkin osa Pikkukolmosen odotusta, joten päätin julkaista sen kuitenkin.
Pikku kolmosen laskettu syntymäaika läheni enkä ollut havainnut minkäänlaisia supisteluja tai harjoitussupisteluja. Pyrin kuitenkin valmistautumaan lähestyvään synnytykseen venyttelemällä, harjoitelemalla jooga-liikkeitä ja tekemällä erilaisia hengitysharjoituksia. Kehoitukset rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja oman ajan ottamiseen eivät kuitenkaan kohdallani toteutuneet vaikka niin haaveilin. Raskausviikon 40 viimeisille päiville kasautuikin yllättäen niin paljon stressiä, ettei hengitysharjoituksista ollut apua.
Mutta aloitan alusta.
Tiistaina lähdimme siskoni ja Pakkaspojan kanssa kyläilemään lähistölle miehen sukulaisen luo. Ajattelin että reipas kävelylenkki tekisi hyvää, sillä olemme viettäneet runsaasti aikaa myös sisätiloissa. Soitettiin läheiseen kyläpaikkaan, voitaisiinko piipahtaa kylään. Sovittiin että mennään kunhan emäntämme olisi ensin käynyt ruokakaupassa. Näin tehtiin.
Laskettu aika ja korona-altistus
Tunteroisen jo vierailtuamme sain kuulla että ennen tuloamme oli talon emäntä käynyt kaupasta hakemassa taudin karkoitukseen hunajaa ja sitruunaa. Hänen poikansa oli kehunut että niillä pöpöt talttuu. Emäntä valitteli myös yskää, pää- ja kurkkukipua. En sanonut mitään, mutta ei se kovin kivalta tuntunut kun oma poika seisoi vieressä ja mutusteli tämän henkilön leikkaamia vesimeloneja, ja aiemmin he olivat leikkineet lattialla yhdessä leluilla. Toki hän muisti mainita että koronaa hän ei ole vielä sairastanut, liekko tämä nyt se. Minä koetin käydä läpi oliko poika istunut tämän henkilön sylissä ja oliko kukaan pessyt käsiään missään vaiheessa.
Seuraavana päivänä siskoni tuli aamulla lainaamaan mehustinta ja samalla ohimennen kysäisi olinko jo saanut viestiä edellispäivän kyläpaikasta. En ollut. Sain kuulla että emäntämme oli tehnyt positiivisen koronatestin.
Ensin en oikein reagoinut mitenkään ja sisko lähti jatkamaan matkaansa. Olin vain järkyttynyt ja mietin montako kertaa poika istui tämän henkilön sylissä tai oli hänen lähellään. Sitten mietin kuinka lähellä itse olin häntä.
Aloin käydä mielessäni läpi kauhuskenaarioita, siitä että mitä kaikkea voisikaan tapahtua mikäli olemme saaneet tartunnan. Laskettuun aikaan oli enää yksi päivä jäljellä ja en todellakaan halua synnyttä kuumeessa ja flunssassa. Pahimmassa tapauksessa voimiakaan koko synnytykseen ei olisi. Ja saisiko vauva pöpön minulta syntyessään, ja mitkä olisivat vaikutukset mikäli sairastaisin kun hän on vielä vatsassa.
Mikäli Pakkaspoika olisi saanut taudin, hän taaperona tartuttaisi suurella todennäköisyydellä muun perheen ja lopulta olisi suuri riski siihen että vastasyntynytkin saisi tämän saman pöpön. Mietin olisiko vauvan hyvä syntyä nyt ennen kuin meille tulee oireita, vai vasta kahdenviikon kuluttua raskausviikolla 42, jolloin ehkä olisimme jo sairastaneet. (Toki ymmärrän ettei lapsen syntymäaikaa voi valita itse, mutta tämä lienee jonkinlaista vaihtokauppaa jota mielessäni kävin.)
Viimeisenä kävin läpi koronasairaan vauva mahdollisuuksia selättää koronavirus ja mahdollisia vaikutuksia hänen terveysteensä ja elämäänsä. Sain hillittyä itseni etten googlettanut aihetta, mutta kertoohan sen järkikin ettei vastasyntyneen pidä saada minkäänlaisia pöpöjä. Itkin.
Aloin myös muistella aiempaa koronan sairastamistamme. Mies lähinnä makasi, nukkui ja mittaili seilaavaa kuumetta, kun minä kokkasin ja viihdytin virtaa täynnä olevia lapsia. Ulkoilin myös tavalliseen tapaan ja vedin lapsia mm. lähimetsässä rattikelkassa. Tein lumitöitä vaikka välillä tuntui että voimat loppuvat kesken. Korona vieraili meillä myöhemmin toistamiseen alkuraskauden aikoihin. Tällöin minulla oli pientä flunssaa, jota en osannut epäillä koronaksi ja miehelle nousi jälleen seilaava kuuume. Olenkin usein todennut että korona on meidän perheessä miesflunssa. Valitettavasti kodin huolehtiminen, lastenhoito ja vastasyntynyt eivät kuulosta kovin mukavalta yhtälöltä, varsinkaan mikäli itse on vasta synnyttänyt ja vielä kipeä.
Aikani pohdittuani vaihtoehtoja olin vain vihainen. Minkälainen ihminen ei kerro vierailleen olevansa kipeä?! Varsinkaan kun meillä oli mukana pieni lapsi ja minä olen viimeisimmilläni raskaana. Nämä asiat olivat paremmin kuin hyvin tiedossa. Kyllä jokaisella tulisi olla vapaus itse valita uskaltaako mennä kyläilemään paikkaan, jossa joku on sairaana. Jo peruskausiflunssat vaikuttavat raskaasti lapsiperheiden yöuniin ja arkeen, saatikka vastasyntyneeseen, synnytykseen ja synnyttäjään.
Mikäli minulle olisi tästä kerrottu, emme olisi menneet.
Sitten olin raivoissani. Olisi edes itse viestittänyt minulle asiasta. Mutta ei, hän oli laittanut viestin positiivisesta koronatestistä siskolleni ja miehelleni. Minuun ei ole ollut missään yhteydessä asiasta. Sain hillitä itseäni etten tässä vaiheessa soittanut ja haukkunut hyväksi. (Huom. hormonit). Olenkin päättänyt ettei tämä henkilö ole tervetullut katsomaan Pikkukolmosta hänen synnyttyään. Joku saattaa ajatella että olen liiankin raaka päättäessäni näin, mutta koska kyseessä on mieheni lähisukulainen, jonka olen jo aiemmin rajannut pois minun ja lasteni arjesta hänen ilkeytensä takia, päätin että menettelen näin.
Olkoot ajattelemattomuutta, tyhmyyttä tai ilkeyttä minun lapsiani ei tarvitse tulla tahallisesti tartuttamaan. Mikäli aikuinen nainen, jolla on itsellään kolme aikuista lasta, ei pysty käsittämään että lapsiperheessä ei pöpöjä kaivata saa hän puolestani katsella vauvasta valokuvia. Niiden kautta hän ei pysty vahinkoa aiheuttamaan.
Tämä stressi viimeisille raskausviikoille olisi saanut jäädä tulematta. Minä tietysti kerroin altistuneemme koronalle, jolloin muutama ystävä perui aiemmin sopimamme kyläilyt. Tämän ymmärrän ja heillä on oikeus tehdä niin. Meillä olisi myös tulevana viikonloppuna sovittuja menoja mutta en tiedä uskallammeko mennä paikalle. En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi mikäli tartuttaisimme jonkun, jolle perusinfluenssakin voi olla hengenvaarallinen.
Nyt olen pyrkinyt saamaan runsaasti c- ja d-vitamiineja, sinkkiä sekä juomaan paljon lämmintä. Tuoreista kurkumasta ja inkivääristä ajattelin keittää vielä flunssalääkettä. (Pitääkin tarkistaa saako näitä raskaana nauttia). Onneksi meillä on pakkanen täynnä mustaherukkaa, tyrnejä ja muita marjoja joista voi tehdä smoothieitä, jotka maistuvat myös lapsille.
Ettei koronalle altistuminen kahta päivää ennen laskettua aikaa vain jäisi ainoaksi stressin aiheuttajaksi päätti mies vielä pudottaa melkoisen pommin.
Laskettuaika lähenee
Kirsikkana kakun päälle hän ilmoitti lähtevänsä työkeikalle Kuusamoon samana päivänä kun laskettuaika olisi. Koronalle altistumisesta hän ei puhunut sanaakaan. Aamulla hän sitten lähti seitsemän aikaan ja palasi iltayhdeksän jälkeen. Ajomatkaan kului ”vain” pari tuntia, joten hän oli sitä mieltä että mikäli Pikkukolmonen päättäisi syntyä laskettuna päivänä, hän ehtisi mukaan synnytykseen. Tämä lisäsi stressiäni entisestään.
Pyrin koko päivän olemaan rasittamatta itseäni, venyttelin ja tein lisää hengitysharjoituksia. Mietiskelin ketä pyytäisin mukaan synnytykseen tukihenkilöksi, mikäli tarve vaatisi. Ja kuka olisi valmis ottamaan riskin saada mahdollinen tartunta. Onneksi päivä sujui rauhallisesti ja omissa oloissa ei tapahtunut suuria muutoksia, pientä paikkojen jomottelua lukuun ottamatta. Useampi ystäväni ihmetteli myös miehen päätöstä lähteä niin kauas töihin laskettuna aikana, mutta toisaalta vain 5 prosenttia vauvoista syntyy laskettuna päivänä, joten tilastotieto puolsi pitkänmatkan työkeikkaa.
Itse koen miehen valinnan lähteä usean tunnin päähän töihin loukkaavana. Eikö oman lapsen syntymä merkitse niin paljoa että olisi jättänyt riskin myöhästyä synnytyksestä ottamatta? Ilmeisesti ei. Tästä olen surullinen. En uskonut viimeisien raskauspäivien olevan tallaisia, mutta tallaisia niistä nyt tuli. Onnekseni minulla on hyviä ystäviä, joille olen voinut puhua ja saada vertaistukea.
Nyt sitten odotan iskevätkö ensin synnytyssupistukset, vai koronan oireet. Ja yritetään välttää ylimääräistä stressiä. Instagramin kautta olen saanut valtavasti vertaistukea. Moni on kertonut miten heille on käynyt samoin, toisille oli tartutettu korona ja toisille oksennustauti. Moni on myös lohduttanut kertomalla esimerkkejä siitä kuinka on oltu todella lähellä pidempiäkin aikoja koronaa sairastavan kanssa, mutta tauti ei ole tarttunut.
Se ei siis aina tartu <3
LISÄYS miten lopulta kävi?
Kolme päivää altistumisen jälkeen minä kävin neuvolassa ja poika oli kotona isänsä kanssa. Palattuani mies lähti töihin ja kiinnitin huomiota pojan vaisuun olotilaan. Äitini tuli meille leikkimään pojan kanssa, jotta saisin valotaideteoksiani tehtyä eteenpäin. Pian kuitenkin mitattiin pojalla kuumetta, ja hän viihtyi sylissäni välillä hereillä välillä nukkuen. (Äiti perkasi tällä välin meidän puolukat).
Illasta kuume onneksi laski eikä noussut enää uudestaan. Potilaskin virkustui lopulta, ja seuraavana päivänä oli riesana enää vuotava nenä. Testiä en halunnut pojalle tehdä, sen epämukavuuden takia. Mielestäni tämä oli selvä asia, sillä muita sairaita ei meidän taloudessa ollut. Mies kuitenkin kyseenalaisti tämän todeten että tytär olisi voinut tuoda jonkin pöpön koulusta. Tytär oli täysin terve, joten tämä lausahdus kertoo enemmän miehestä ja hänen vanhempiensa välisestä dynamiikasta. Mies ei kyseenalaista vanhempiaan tai heidän tekojaan, se ei ole ollut sallittua lapsuudessa joten sitä ei tehdä nyt aikuisenakaan. Tästä syystä hänen on helpompi etsiä syyllisiä muualta.
Itse en saanut oireita ja olen siitä onnellinen. Yhtenä aamuna kurkkuni tuntui kipeältä, mutta tämä meni nopeasti ohitse mustaherukkamehulla.
Aiemmin kirjoittelin tänne blogiin henkilöstä, jonka halusin rajata ”hieman kauemmaksi” omasta arjestani hänen ilkeytensä vuoksi. Tämä altistamistilane ei suinkaan parantanut tilannetta.