Osui minunkin arkeeni äärimmäisen stressaava päivä. Stressin hallinta ei ole vahvuuksiani, mutta tässä(kin) taidossa voi kehittyä! Kun niin oikeasti haluaa. Palataampa aamuun, josta kaikki alkoi.

Eräs aamuni alkoi sillä, että yksi lapsista heräsi väärällä jalalla ja raivoa aiheuttivat niin väärät sukat, väärään suuntaan kävelevä äiti ja lopulta se, ettei vaan saanut itse pyytää apua, vaan sitä apua tarjottiin. Tavarat lentelivät(!) ja onneksi kukaan ei lopulta saanut taaperon kengästä otsaansa ja televisio säilyi ehjänä.

Lopulta mies lähti viemään lapsia tarhaan ja minä jäin kotiin tietokoneen äärelle. Kirsikkana kakun päälle katkaisin kynteni (auts) ja huomasin kaurapuurohiutaleiden olevan loppu. Kaikki tuntui menevän mönkään huonon aamun takia. Kouluhommat tuntuivat nihkeiltä ja aamun tapahtuvat kummittelivat ajatuksissa. Kävin läpi tilanteita mielessäni ja yritin tunnistaa missä meni vikaan. Mitä oikeastaan tapahtui ja missä kohtaa pitäisi toimia toisin. Epävarmuus ja syyllisyys pyörivät ajatuksissa ja olo oli surullinen sekä todella uupunut. Välissä kävin pesemässä pyykkiä ja siivoilemassa keittiötä harhailevin ajatuksin.

Iltapäivästä totesin etten ollut saanut ajatuksiani kasaan enkä mitään järkevää tehdyksi. Kohtasin myös ongelmia sähköpostissa, blogialustalla ja lopulta ryhmätyön tekokin tuntui jäävät omille harteille. Kasvoja tikkuili ja ahdisti. Päätin lakata tuijottamasta tietokoneen näyttöä ja lähteä sinne missä minun on hyvä olla, lähimetsikköön kävelylle. Kauas ei tarvinnut kävellä, kun ikävä tunne syyllisyydestä ja saamattomuudesta alkoi väistyä ympäröivien äänien kuunteluun ja lumen narinan ääniin kenkieni alla. Keskityin muihin asioihin kuin omiin ikäviin tunteisiini. Näin jälkiviisaana toteankin, että minun olisi pitänyt lähteä kävelylle jo monta, monta tuntia aiemmin.

Kiireen tunne on stressireaktio aivoissa

Löysin Luontaiset taipumukset sivustolta oivan kirjoituksen stressireaktion syntymisen mekanismista aivoissa. Lyhyesti tiivistettynä, aivojen mantelitumake tarkkailee ympäristöä, ja havaitessaan poikkeaman. Se virittää aistit selvittämään havaitun muutoksen vaarallisuutta. Vaarallisiin muutoksiin reaktiot ovat: taistele, pakene tai piiloudu. Tallainen stressireaktio johtaa hermoston aktivoitumiseen, hengityksen kiihtymiseen, verenpaineen nousuun ja stressihormonien eritykseen. Tämä ylivireystila voi siis tapahtua fyysisesti, vaikkei todellista vaaraa olisi olemassakaan. Pitkään jatkuvana tallainen stressireaktio kuluttaa ihmiseltä kaiken energian, sillä stressireaktiot kuluttavat energiaa 5 – 10 kertaa enemmän kuin mitä kuluisi reaktiota.

Miten päästä ohi stressireaktiosta

Olen huomannut että stressaavissa tilanteissa paras keino ”päästä yli tilanteesta” on lähteä liikkeelle, vaihtaa ympäristöä ja hankkia tietoisesti muuta ajateltavaa. Somen selaaminen ei tässä auta, vaan itse tarvitsen jotain hidasta katseltavaa ja ajateltavaa. Luonto ja lähimetsä tarjoavat minulle tallaisen ympäristön. Kävellessä katseeni on usein maassa, jotta voin tarkkailla mihin astun (liukasta voi olla). On polku ja toisten kulkijoiden jälkiä. On kiviä, käpyjä, oksia ja puiden juuria. Katselen myös mielelläni ympärilleni ja teen erilaisia havaintoja ympäristöstä. Kuuntelen, haistan ja näen. Ihmettelen tuulessa heiluvia puita ja pohdiskelen missä kohtaa olen aiemmin käynyt marjassa. Kaikki tämä on hetkessä olemista, hetkeen keskittymistä joka rauhoittaa mieltä ja saa sykkeen laskemaan. Minulle lähimetsä on tallainen paikka, jollekin toiselle se voisi olla vaikka meren ranta, peltoaukea tai vaikka oma koti.

Mikä auttaa stressiin ja parantaa oloa kuormittuneena?

Päätin pohdiskella omaa stressiäni laskevia tekijöitä vielä hieman tarkemmin, ja listata niitä vinkiksi muillekin. Voit myös jakaa kommentteihin sinua rauhoittavia asioita. Tässä lista stressiä laskevista asioista:

• Luonnon valo

En tarkoita nyt suoraa auringonvaloa ja vaan kirkasta keskipäivän valoa. Näin valaistusasioita opiskelleena tiedän että valaistuksen voimakkuudella on suuri merkitys ihmisen hyvinvointiin. Luonnonvalon väri muuttuu päivän kierron mukana ja keskipäivän valolla on olemassa suoria vaikutuksia ihmisen hormonitoimintaan ja näin myös fyysiseen olemukseen.

• Raitis ilma

Raitista ulkoilmaa hengittelemällä koen että mieleni piristyy.

• Hengittämiseen keskittyminen

Rauhallinen sisään, ulos hengitys ja mieluusti useamman kerran. Kun hengittämiseen keskittyy ja sitä tekee tietoisesti, pystyy rauhoittelemaan hälytystilassa olevaa ei-tahdon alaista hermostoaan.

• Liikkuminen

Liikkeelle lähteminen saa aikaan paljon asioita ihmiskehossa. Rauhallinen kävely riittää ja ympäristön muutos aktivoi mieltä.

• Läsnäolo hetkessä.

Itse lähden mieluusti lähimetsään ja keskityn siellä ympäristöön. Linnut laulavat ja lentelevät, lumi narisee kenkien alla ja aurinko valaisee hankea. Onko hanki kantava ja vieläkö puiden oksilla on lunta? Naavaa roikkuu puiden oksilla, se on merkki puhtaasta ilmasta. Keskittyessäni juuri siihen hetkeen jossa olen saan suunnattua ajatuksiani pois ikävistä tunteista.

• Mikä tuo juuri sinulle iloa? Mieti, millaiset asiat tuovat sinulle suuresti iloa juuri siinä hetkessä ja keskity tähän asiaan. Ehkä se voisi olla myös kaunis muisto tai kohtaaminen? Kaikki millä voit rauhoittaa stressitilassa olevan itsesi, auttaa.

Stressitilanteestakin voi ottaa oppia

Kun pahin stressi oli väistynyt, pystyin käymään läpi aamun tapahtumia lävitse ihan erilaisella tavalla. Kuka sanoi mitäkin, ja mikä asia johti mihinkin. Miksi pojalle ei enää tunnekuohuissa kelvannut äidin yleensä rauhoittava ja lohduttava syli ja miltä se minusta itsestäni tuntui. Asioita oli helpompi tarkastella mieli rauhallisempana ja kroppa rauhoittuneempana.

Aamun tärkein oppi ei ollutkaan se, miksi lapsi reagoi näin ja käyttäytymisellään laittoi arkirutiinit uusiksi, vaan miksi itse reagoin kuten reagoin ja miten se vaikuttaa minuun itseeni.

Ja kun tunnistin itsestäni kaikki ne tunteet, jotka kävin lävitse en ihmettele yhtään että tunsin itseni kovin uupuneeksi. Pettymys siitä, ettei lapsi halunnutkaan äitiä, uhriutumisen tunteita koska en kelvannut, Vihastuminen kengän nakkaamisesta, Syyllisyys siitä, etten osannut auttaa vaan hermostuin itse, Häpeä siitä kaikesta etten ymmärtänyt mitä lapseni tarvitsi enkä osannut toimia toisin. Kaikki nämä, ja varmasti vielä monia muita. Mutta nyt kun ne on ääneenkin sanottu, osaan varmasti toimia toisin kun kohdalle sattuu seuraava samankaltainen aamu.

Loppu pohdintana:

Vaikkei mielen rauhoittaminen poista aamuista tilannetta, auttoi se minua käsittelemään asiaa. Tärkeänä vinkkinä haluankin siis muistuttaa teitä:

Vaikkei mielen ja tilanteen rauhoittaminen poista itse stressitapahtumaa, se voi auttaa siitä selviytymisessä.

Auttavatko nämä listaamani asiat sinua stressaantuessasi? Voit myös jakaa kommentteihin sinua rauhoittavia asioita.