Mikä johtaa suorittamiseen ja miten lopettaa suorittaminen?

Miten suorittajaksi päädytään? En usko että monikaan on sellaista polkua itselleen suunnitellut.

Kun itsensä etsijä huomaa olevansa hämmentynyt, väsynyt, kuormittunut, uupunut tai niin sanotusti ”jumissa itsensä kanssa” on kokemuksena jonkinlainen havahtuminen.

Kiireinen ja levoton arki kulkee usein käsikädessä näiden tunteiden kanssa ja aikaa halutaan käytettää tehokkaasti. Suunnitellaan ja priorisoidaan. Suoritetaan.

Harjoituksia tukemaan suorittamisen lopettamista

Jos huomaat suorittavasi itsesi etsimistä (tai itsesi kehittämistä) on tärkeää todeta että ”Painetaas vähän jarrua.” Itseään ei nimittäin voi kiirehtiä eikä pakottaa.

Miten suorittamista sitten voisi välttää tai päästä suorittajana eteenpäin?

Alta löydät erilaisia harjoituksia, joiden avulla voit lähteä purkamaan suorittamisen oravanpyörää ja löytää itsellesi sopivan keinon miten lopettaa suorittamisen.

Yksi keino on muodostaa mielessäsi mielikuva ”suorittaja-sinästä” ja käydä kuviteltua neuvottelua sen kanssa. Suorittajaa voi kiittää toimeliaisuudesta mutta kertoa, että nyt on aika kokeilla muita keinoja.

Mikäli tämä tuntuu hassulta, kysy itseltäsi: ”Teenko tätä, koska haluan, vai koska ajattelen että minun pitäisi?” Jos motivaatio tulee ulkopuolelta (esim. toisille kelpaamisen tarve, pelko, itsensä vertailu toisiin), se voi ylläpitää ja ruokkia suorittamiseen taipuvaista.

Myös oikeita tekoja tarvitaan. Harjoittele antamaan aikaa tylsyydelle ja tehottomuudelle, ne kun ovat usein suorittajan pahin painajainen.

Tylsyyshaaste suorittajalle

Tarkoituksellinen  ”tee-ei-mitään”-aika voi pitää sisällään esimerkiksi: kävelylenkin ilman tavoitetta. Ikkunasta ulos tuijottelua, kirjan lukemista joka ei ns. Opeta mitään. Tässä harjoituksessa tavoitetena on olla täyttämättä tyhjää hetkeä uudella projektilla. Siinä vasta haaste suorittajalle!

Tee siis tilaa tylsyydelle, hitaudelle, harhailulle. Salli itsesi olevan keskeneräinen, sillä itsensä kehittämiselle ei useinkaan ole päätepistettä jossa olla ”valmis”, aina voi tehdä vielä jotain.

Sinun ei tarvitse olla paras versio itsestäsi.

Syvemmin tarkasteltuna suorittaminen voi olla tapa ja keino hallita epävarmuutta, pelkoa tai tunnetta siitä, ettei riitä. Terapeuttinen keskustelu voi auttaa tutkimaan tätä syvemmin – tai ihan vain kirjoittaminen itselleen. Voit pohtia: ”Mitä pelkään tapahtuvan, jos en tee tätä?”

Lopuksi: Ehkä tärkeintä suorittajalle on antaa itselleen lupa elää ihan tavallista elämää, ilman jatkuvaa tietoista kasvua ja kehittymistä.

Et ole projekti. Olet ihminen ja kasvat ja opit uutta jokapäivä, ilman että sinun täytyy todistella sitä itsellesi.