Tyttö vai poika? uskomuksia joilla selvittää vauvan sukupuolta

Rakenneultra oli meillä toukokuussa, raskausviikolla 22 ja nyt kun heinäkuu on vaihtumassa elokuuksi alkavat ajatukset taas harhailla mahdollisuudessa saada tietää lapsen sukupuoli.

Minulle itselleni tärkeintä on että pikkukolmonen voi hyvin. Sukupuolesta minulla ei ollut edes toivetta, minulla on jo yksi tyttö ja yksi poika. Totesinkin miehelle ennen ultraa että en välttämättä haluaisi tietää sukupuolta ollenkaan ennen pikkuisen syntymää. Tähän Mies totesi että hän haluaa kyllä tietää.

Pohdin että voisimmekohan ultrassa pyytää sukupuolen paperille? Mies voisi sen katsoa ja näin minä saisin tietää vasta myöhemmin? Onkohan tallainen kuinka tavallista. Paikan päällä kerroin että Mies haluaisi tietää sukupuolen mutta minä en. Lääkäri ja hoitaja tuumivat että onnistuuhan se. Minulle näkyvä näyttö suljettiin, lääkäri ultrasi ja hoitaja kirjoitti paperille veikkauksensa. Lääkäri nyökytteli ja paperia näytettiin Miehelle.

Onnekseni Mies on todella hyvä pitämään salaisuuksia, enkä ole saanut pientäkään vihiä kuluneen parin kuukauden aikana.

Erilaisista tuntemuksista ja raskausoireista on ennustettu lapsen sukupuolta.

Aiemmissa raskauksissa minulla on ollut alusta asti aavistus syntyvän lapsen sukupuolesta. Tällä kertaa minulla ei ole aavistustakaan. Olin ensin ajatellut että saataisiin toinen poika, ja ensimmäiset sykkeet neuvolassa saivatkin minut ajattelemaan että tulokas voisi olla myös tyttö. Toiselle pojalle minulla olisi yksi nimi valmiina, ja olen tästäkin miehelle ääneen maininnut.

Koska olen halunnut pitää itseäni jännityksessä ja jättää sukupuolen selvittämisen myöhäisempään ajankohtaan olen koettanut etsiä ”vanhan kansan ennusmerkkejä” vauvan sukupuolesta. Tykkään näistä uskomuksista muutenkin aina sään ennustamisesta, monenlaiseen taikauskoon.

Kartoitin uskomuksia instagramin puolella ja kolusin läpi internetin tarjontaa. Näitä keinoja selvittää vauvan sukupuolta tuntuu olevan PALJON. Tässä arvioita omista raskauksista ja pikkukolmosesta:

Molemmissa raskauksissa vauvojen sykkeet ovat ennustaneet oikein vauvojen sukupuolta. Tässä raskaudessa sykkeet ovat olleet kahta viimeisintä kertaa lukuunottamatta korkealla. Yli 140 sykkeen kerrotaan enteilevän tyttöä ja alle 140 poikaa. Tytärtä odottaessa vatsa oli pieni, pysty eikä näkynyt takaa, poikaa odottaessa taas päinvastoin. Ennustukset vatsanmuodon perusteella menivät siis täysin oikein.Vatsan muodosta en osaa itse päätellä mitään. Vatsa on kapeampi kuin viimeraskaudessa muttei mielestäni ole ylhäällä eikä alhaalla. Ystäväni vanhemmat tuumivat kuvien perusteella että selvä tyttömasu on tällä kertaa kysymyksessä.

Oma vointini on ollut pelottavan rauhallinen koko raskauden ajan, tämä kuulemma enteilee poikaa. Pahoinvointi taas enteilisi tyttöä. (En kyllä ole voinut pahoin yhdessäkään raskaudessa, eli minulla pitäisi olla jo ennestään kaksi poikaa).

Vanha tuttu edelliseltä raskausajalta, Rennie.

Närästys taas viittaisi poikaan ja närästämättömyys tyttöön. Nämä ovat pitäneet minulla paikkansa edellisissä raskauksissa. Tähän mennessä pieni alkuraskauden närästys on muuttunut huomattavasti suuremmaksi, eli olisi merkki pojasta.

Kuulemma myös mieliteoista voidaan ennustaa lapsen sukupuolta, tytöstä himoitset makeaa tai hedelmiä ja pojasta suolaista tai liharuokia. Tässä raskaudessa en ole oikeastaan himoinnut mitään. Herkkuina maistuvat karkit, hedelmät sekä suolaiset naposteltavat.

Tyttö vaikuttaa äidin mielentilaan tekemällä hänestä ärtyneen kun taas poika saa aikaan lempeyden tunteita. Tältä kantilta ajateltuna pikkukolmonen voisi olla tyttö, sillä hermot ovat olleet koetuksella. Tosin Pakkaspojan uhmalla saattaa olla tekemistä tämän kanssa.

Olen kuullut myös sanottavan että ” tytär vie äidin kauneuden”. Iho-ongelmia tai tappoväsymystä minulla ei ole liiemmin ollut, mutten ole myöskään kokenut ”raskauden hehkun” sattuneen kohdalleni. Menisikö tästä ääni kuitenkin pojalle.

Myös linea negrasta voidaan päätellä jotain, pitkälle jatkuvan viiva on pojan merkki ja matalalle jäävä viiva taas kertoo tytöstä. Tähän jos olisi uskominen minulla olisi kaksi poikaa. Tässä raskaudessa koko viivaa ei vielä ole näkynyt, ja tämä onkin aiheuttanut ihmettelyä. Näin raskaudet voivat olla samalla henkilöllä erilaisia keskenään.

Myös suonen vedon ja jalkojen palelun on uskottu kertovan poikavauvasta, tyttö vauvan odottajan jalkoja taas ei palele. Minn jalkojani palelee lähes aina, suurimman osan vuodesta.

Kiinalainen syntymäkakenteri lupailee minun ikäni ja hedelmöityskuukauden mukaan poikaa.

Makuuhuoneen feng shui taas paljastaa että koska sänkymme on poikittain lattialautoihin nähden on vauva tyttö.

Tähän mennessä ennusmerkit lupailevat siis 5 ääntä tytölle ja 5 pojalle. Perinteinen sormuksen pyöritys vatsan päällä-testi on vielä tekemättä. Ehkä voisin tähänkin vaihtoehtoon vielä kokeilla.

Tyttö vai poikamasu?

Saako vauvan sukupuolta sitten toivoa? Tässä on aihe joka jakaa ihmisiä. Esikoista odottaessani minulle oli tärkeää että lapsi oli tyttö. Ajattelin koko raskauden vauvan tytöksi ja näin sitten olikin. Poikaa taas odottaessani ajattelin kokoajan että tulokas on poika ja toivoinkin poikaa. Molempien odotuksen aikainen työnimi oli myös selvästi sukupuolelleen sopiva. Pikkukolmosen kohdalla työnimikin on sukupuolineutraali.

Pian on kuitenkin luvassa vauvalle pidettävät juhlat, joissa sukupuoli selviää niin minulle, sukulaisille kuin lähimmille ystävillekin <3

Perhe Ystävät ja perhe Raskaus ja synnytys Ajattelin tänään

Raskausviikko 31 kuulumiset

Raskausviikko 31

Raskausviikko 31 (johon kuuluvat päivät 30+0 – 30+6) on ollut virallinen kesälomaviikko! Mies nimittäin jäi kesälomalle perjantaina ja suunnattiin vielä samana iltana mökille, Oulujärven rannalle. Tytär oli lähtenyt mökille jo aiemmin ja me muut ajelimme perästä.

Mökillä lähinnä grillattiin, saunottiin ja uitiin.(itse en ui, liian kylmää tälle vilukissalle). Lauantaina mies kävi yksin kalastusretkellä läheisellä joella. Sillä välin me muut keskityimme oleelliseen, eli oleiluun ja auringonlaskujen ihasteluun.

Auringonlasku

Sunnuntaina Mummu otti lapset mustikkametsään ja me suuntasimme Miehen kanssa suolle hilloja etsimään. Mukavasti saatiin kerättyä kotiin viemisiä, mutta enemmänkin saisi olla. Maanantaina pakkailtiin reissukamat ja iltapäivästä suunnattiin kohti Vuokattia.

Loman toinen osa vietettiin Katinkullassa nauttien hotellilomasta. Ollaan täällä oltu kerran aiemmin lasten kanssa ja liputankin valmiin aamupalan sekä lämpimien kylpylävesien puolesta. Tällä kertaa varattiin majoitukseksi Villa huoneisto jossa oli oma keittiö. Tämä helpottaa todella paljon arkea lasten kanssa, varsinkin kun kyseisessä paikassa ovat ruokailupaikka valikoima on melko suppea. Hotellin ympäristöstä löytyy useampi puisto sekä uimaranta, ja näissä lapset viihtyivätkin mainiosti.

Kylpylähotelli Katinkullan läheinen uimaranta.

Oma olotila

Oma oloni on jatkunut samalla linjalla kuin koko raskauden. Pientä närästystä olen huomannut ja pidempi käveleminen hengästyttää edelleen. Kylpylässä pulikoidessa huomasin että vatsa alkaa olla ”tiellä” ja että uiminenkin on haastavampaa kun vatsalihakset ovat kadonneet olemattomiin.

Raskausviikko 31 ja vauvan kehitys

Tämä viikon lopulla vauva muistuttaa kooltaan ananasta. Vauvan kaikki elimet ovat pian valmiina elämää varten kohdun ulkopuolella. Aivot kehittyvät lisää ja vauva tulee tietoiseksi itsestään ja ympäristöstään. Jumppailu jatkuu vaikka tila alkaa käydä vähiin. Tämän olen saanut huomata, sillä välillä pikkuisen liikkeistä syntyvä kipu ihan säikäyttää.

Raskausviikko 31

Vauvan asento ja lähestyvä synnytys

Pian lapsen on aika kääntyä pää alaspäin, mutta itse en suoraan sanottuna erota miten päin Pikkukolmonen masussa on. Tämä onkin yksi suurimpia eroja aiempiin raskauksiin. Suurin osa potkuista ja muljahduksista tuntuu oikealla, kyljellä ja kylkiluiden alla. Ja paineen tunnetta taas olen havaitsevinani alhaalla, vasemmalla puolella. Pikkuinen on siis mahdollisesti sivuttain alaviistoon, ehkä kuitenkin jo pääalaspäin?

Välillä olen huomannut toivovani että Pikkukolmonen ei kääntyisikään ja hän syntyisi suunnitellulla sektiolla, kuten isosiskonsa. En kuitenkaan haluaisi leikkausta, sillä epiduraali sekä siitä aiheutuva jalan pitkäaikainen ”lamaantuminen” pelottavat sekä aiheuttavat inhottavia fiiliksiä.

Näillä näkymin siis joudun kohtaamaan henkilökunnan ja aiemmasta synnytyksestä jääneet tunteet. Olen onnistuneesti välttänyt käsittelemästä Pojan syntymää, mutta tiedän toki itsekin että nämä asiat on käytävä lävitse, ennen kuin Pikkukolmonen tänne saapuu.

Suurimmat ongelmat liittyvät sairaalan henkilökuntaan, turvattomuuden tunteeseen sekä siihen ettei minua kuunneltu. En siis luota henkilökuntaan lainkaan, en osastolla enkä synnärillä.

Onneksi vielä on aikaa käydä läpi näitä asioita.

Ja vaikka synnytys menisi miten, ja huonot kokemukset kummittelisivat, lopulta se kaikkein kaunein palkinto jää minulle.

Näissä ajatuksissa siirrytään raskausviikolle 32 ja alan suunnittelemaan ja jännittämään vauvan ”gender reveal”-juhlia. Pian Pikkukolmosen sukupuoli selviää minullekin <3

Perhe Raskaus ja synnytys