Raskausviikko 27 (26+0 – 26+6) sisälsi juhannuksen jota lähdimme viettämään mökille, Oulujärven kauniisiin maisemiin. Matkaan lähdettiin ensimmäistä kertaa tälle kesälle joten ilmassa oli todellista juhlan ja loman tunnelmaa. Tytär lähti matkaan Mummun ja hänen miesystävänsä matkassa, ja muu perhe seurasimme perässä kun saatiin tavarat pakattua.

Mökillä viihdyttiin mm. syöden hyvin, kalastellen ja saunoen. Uimaan uskaltautuivat todelliset vesipedot, itse kävin vain kahlailemassa ja viihdyin enimmäkseen laiturilla, ja hiekalinnoja rakennellen. Toisena päivänä rantaan saapuivat myös parveilevat hevosmurahaiset joita ranta olikin sitten täynnä. Nämä vierailijat innostuivat myös mökin pihaan, mutta onneksi ne hieman rauhoittuivat seuraavalle päivälle ja pysyttelivät enimmäkseen rannassa. Iloksemme myös siskoni päätti tulla mökille viikonloppua viettämään.

Nukuimme asuntovaunussa, ja lämpötilojen säätely auringonpaahteessa oli, kuten tavallista, hieman haastavaa. Joka tapauksessa saimme nauttia kauniista ja lämpimistä kesäpäivistä. Sunnuntaina sitten lähdettii takaisin kotiinpäin.

Maanantaina saatiin pehmeä lasku arkeen ja saimme ihastella kotipihassa loistoonsa nousseita ruusuja, lumipalloheisiä sekä kurjenmiekkoja. Käytiin lasten ja siskoni kanssa meren rannassa. Valitettavasti varjopaikkoja ei ollut tarjolla joten pyrin peittämään ihoni huivilla ja muulla vaatetuksella. Poika ei uskaltautunut rantaviivaa syvemmälle ja se sopikin minulle hyvin. Tytär taas uimataitoisena polskutteli jo kauemmaksi.

Moni on odottanut kesää ja auringon lämpö onkin saanut monet ”sekaisin”. Itse en lukeudu heihin ja sisätiloissa on ollut tuskallisen kuuma. Olemmekin viettäneet aikaa reippaasti ulkoillen. En kuitenkaan viihdy auringossa, ja ihoni on lääkityksen haittavaikutuksena herkistynyt auringon valolle. Käytännössä minua on ohjeistettu käyttämään +50 aurinkosuojaa myös pilvisellä säällä ja välttämään aurinkoa. Pahimmillaan iho on reagoinut jopa saunan lämpöön, joka on ajoittain tuntunut kohtuuttomalta. Auringolta suojautuminen vaatetuksen avulla onkin paras keino suojata ihoa, mutta mieluusti pysyttelen myös varjo alueilla.

Raskausviikon lopulla sain vielä kylään ystävän, jonka kanssa emme ole nähneet kasvokain aikoihin. Pidämme kyllä yhteyttä mutta erilaiset elämäntilanteet eivät aina mahdollista fyysistä näkemistä. Olen usein pohtinut ystävyyttä juuri tämän ihmissuhteen kautta. Ystäväni on omasta tahdostaan lapseton, ja panostaa tällä hetkellä työuraansa tekemällä pitkiä työpäiviä tehtävissä joista hän suuresti nauttii. Itse olen hänen vastakohtansa. Minulla on lapset ja olen ollut nyt kotiäitinä jo 2,5 vutta. Vaikka haaveilen urasta ja työelämästä, en edelleenkään tiedä mitä haluan ja mihin minun tulisi panostaa.Ystävyytemme ei perustu elämäntilanteisiin vaan siihen molemmin puoleiseen kunnioitukseen ja haluun ymmärtää sekä kuunnella toista ja hänen ajatuksiaan, haaveitaan ja tavoitteitaan. Sitä ystävyys minulle merkitsee ja olenkin onnekas kun minulla on tallainen ystävä.

Raskausviikko 27 lopulla pikkuinen on n.33.5-35,5cm pitkä ja muistuttaa kooltaan kukkakaalia tai papaijaa. Tämän viikon aikana ylitetään myös kilon paino, ja massan keruu jatkuu edelleen. Päässä aivojen kudokset ja uurrokset muotoutuvat ja vauvalle alkaa kehittyä REM-uni vaiheita. Näin hän pääseekin nauttimaan levollisemmasta nukkumisesta ja hän alkaa myös nähdä unia. Pikkuisella on nyt myös silmäripset ja pian avautuvat silmät mahdollistavat tarkemman ympäristön tutkimisen. Mitä pinkeämmäksi vatsa kasvaa sitä enemmän valoa kohtuun suodattuu. Näillä viikoilla äiti usein myös tunnistaa hengitysharjoituksia tekevän lapsensa hikan.

Tämä raskausviikko on myös hyvää aikaa alkaa rauhoittaa vauvaa musiikin avulla. Kerrotaankin että vauva tunnistaa synnyttyään paitsi vanhempiensa äänet, myös musiikin jota on kuullut vatsan lävitse. Onko kenelläkään tallaisesta kokemuksia? Itselleni raskausaikoina on yleensä muodostunut jokin suosikki laulu jota olen kuunnellut raskaana ollessani, mutten ole havainnut niiden vaikutuksia lapseen.