Tänään on meneillään raskausviikko 25 (24+0 – 24+6) viimeinen päivä ja luvassa jälleen perinteisiä kuulumisia.

Raskausviikon alussa vielä painoin kesäkurssin loppuosioita sekä tehtäviä. Tuli valvotua ihan liian pitkään, mutta sitä se opiskelevan perheellisen aikataulutus välillä on, kun muut nukkuvat on rauhallista työskennellä. Viimeiset tehtävät sain palautettua maanantaina ja tiistaina otin koulupaikan vastaan uudessa koulussa. Nyt vain odottelen ehtiikö kurssin arviointi tulla Puro-järjestelmään, ennenkuin vanha tunnus vanhassa koulussa lakkaa toimimasta.

Muuten ollaan lasten kanssa keskitytty lomailuun. Käytiin siskoni luoa kyläilemässä, nautiskeltiin puistoilusta sekä haettiin kesän ensimmäiset jäätelöt. Lämmitettiin palju ja siinä viihdyttiinkin heti useampana iltana. Pakkaspoika ei ollut aiemmin käynyt (ei ole vedestä tykännyt aiemmin) ja pienen totuttelun jälkeen hänkin innostui. Onneksi kuitenkin liikkui sen verran varoen ettei itsellä tarvinnut kokoajan pelätä milloin pää katoaa veden alle. Oikeastaan poika halusi itse pitää lähes kokoajan paljun reunasta kiinni, ja tämähän sopi minulle.

Viikonloppuna kävimme kahdestaan tyttären kanssa Pohjois-Viena-seuran kesäiltapäivillä ja sillä välin pojat viettivät isä-poika-laatuaikaa kotosalla. Olen kovasti miettinyt miten saisin kahden keskistä aikaa tyttären kanssa, jotta hänkin saisi huomiota. Pienempi kun tuppaa olemaan jatkuvasti huomion keskipisteenä kaikkine tempauksineen. Viimeisimpänä päätti hän piirtää mustekynällä tapettiseinään, oikein raskaalla kädellä ja useammalla värillä. Taikasieni kuitenkin pelasti, ja lähes kaiken sain puhdistettua.

Tiistaina oli vuorossa pakkaspojan 2,5 vuoden neuvola. Hän suostui suorittamaan niin palikoiden kasausta kuin piirtämistehtäviä, sekä näyttämään eläimiä kuvasta sen mukaan mitä neuvolantäti kauempaa hänelle kuiskutteli. ”Oma” neuvolantätimme oli estynyt, joten taas käytiin läpi alusta alkaen meidän perheen arkea, pojan aiempaa pituus seurantaa ja minun sairautta sekä raskautta. Viimeiseksi jätettiin pojan mittaaminen, sillä tiesin ettei ongelmilta vältytä. Yritimme houkutella poikaa seisomaan seinää vasten mitan alle, mutta karkuunhan hän juoksi kun neuvolantäti tuli liian lähelle. Päädyttiin siis mittaamaan selälteen ja voi sitä itkua, huutoa ja potkimista.

Tänään sainkin sitten puhelun että pojasta on tehty lähete lääkärille. Kuulemma pituuskasvuun liittyen. Tätä ihmettelen suuresti sillä puhuttiin vain että kasvut ok, ja en edes tiedä miltä se käyrä nyt näyttää, kun emme sitä yhdessä lainkaan katsoneet. Puhelu lopussa kävikin ilmi että kyseessä on erikoislääkäri ja meidän pitäisi matkustaa Ouluun. Tässä vaiheessa kyseenalaistin koko homman ja sovittiin että saan soittoajan ja lääkäri kertoo mitä on mieltä pojan käyristä.

Toisaalta jäi todella paha maku suuhun tästä episodista kokonaisuudessaan, ja toisaalta taas huolettaa kovasti. Aiemminkin on kasvuja seurattu ja tarkisteltu verikokein, eikä mitään hälyyttävää (tai normaalista poikkeavaa) ole löytynyt. Nyt taas pelko nostaa päätään, mitä jos sittenki on jotain mitä itse ei huomaa?!

Pikkukolmosen suhteen taas pelko liikkeiden vähyydestä on tipotiessään. Liikkeitä tuntuu jo reilusti, parhaiten tuntuvat kuitenkin istuallaan ja eteenpäin kumartuneena. Hänellä alkaa selvästi liikkumistila pienenemään ja muljahduksia onkin useasti kokeiltu tyttären kanssa vatsan läpi. Oma oloni on ollut hyvä, vaikka rautavarastojen onkin todettu olevan hupenemaan päin. En ole myöskään kokenut että kasvava vatsa ja raskaus mitenkään rajoittaisi tekemisiäni. Liikuntaa olen pyrkinyt harrastamaan rauhallisten vaunulenkkien muodossa ja olen ollut tyytyväinen tähän liikunnan määrään.

Raskausviikko 25:n lopulla Pikkukolmonen muistuttaa kooltaa banaaniterttua tai hunajamelonia. Hänen silmänsä alkavat olla täysin kehittyneet, mutta ne pysyvät vielä suljettuina. Aivokuori jakaustuu eri kerroksiksi ja hän alkaa hahmottaa milloin on pää alaspäin, ja milloin ylöspäin. Hiuksiin alkaa kertyä pigmenttiä ja vauva kerryttää myös massaa rasvakerrokseen sekä lihaksiinsa.

Ennenaikaisen synnytyksen vaaraa pelkäävälle tämä viikko on eräänlainen kännekohta, sillä näillä viikoilla syntyvällä vauvalla on jo mahdollisuudet jäädä henkiin.

Tätä ajatusta toistelin itselleni aiemmin kun suolisto prakasi ja kouristeli. Tästä johtuen masukin meni kovaksi ja alkoi ikävä säteily alaselkään. Tämä säteily muistutti erehdyttävän paljon pakkaspojan synnytyksen aikaista säteilyä samoille alueille. Makoilin sohvalla tovin päästyäni vessasta ja pian olinki jo kunnossa. Tästä myös mainitsin neuvolassa, mutta en oikeastaan saanut ohjeita kyseisen tilanteen varalle. Mikäli näistä tilanteita tulisi usein, voisi olla tarpeen käydä tarkistuttamassa kohdunsuun tilanne.