Raskausviikko 24 (23+0 – 23+6) päättyy tänään.

Ilmat ovat alkaneet lämmetä ja lapset viihtyvät yhe enemmän hiekkalaatikolla. Ulkona ollaan ihmetelty jos jonkinlaista kasvia ja ötökkää. Esikoinen sai toisen luokan päätökseen ja pääsimme nauttimaan ensimmäisen kerran koulun kevätjuhlasta. Juhlan päätteeksi saatiin tieto että Oulun kaupunki aikoo sulkea meidän pikkukoulun Takkurannalla. Tästä tuli kovin surullinen olo, ja tällä hetkellä mietitään miten koulua voisi puolustaa.

Kesäloman alkua ollaan vietetty lasten kanssa kotosalla ja kyläileminen on jäänyt vähemmälle (bensan hinta on syntisen korkealla). Pakkaspoika onkin tykännyt kovasti kun sisko ei ole koulussa vaan kotona. Tytär on myös saanut extrapaljon ruutuaikaa, sillä hän vahtii ja leikittää pikkuveljeään päivittäin ja näin helpottaa minun arkisia askareitani. Pikkuiselle on myös arvuuteltu ja ehdoteltu sopivia nimiä. Aamuisin pikkukakkosen nimipäiväonnitteluista aina katsotaan löytyisikö sopiva.

Maanantaina kävin neuvolan lähettämänä verikokeissa,syynä neuvolakäynnillä todettu alhainen hemoglobiini. Ihmettelin tätä hieman, sillä on tuo lukema ollut alhaisempikin eikä siihen kukaan ole reagoinut. En myöskään ole kokenut oloani väsyneeksi, tai heikoksi. Päätinkin testata että miten lukeman käy kun koetan sitä ruokamuutoksilla nostaa. Alle viikossa sain lukemaa mukavasti ylöspäin ruokavaliolla, ja tulokset ovat sen verran paremmat kuin suuhun suihkutettavalla rautasuihkeella että päätinkin jatkaa tällä linjalla. Lääkäri tosin oli määrännyt uudet verikokeet ja näiden perusteella mietitään mahdollisuutta rautatiputukseen. Itse en kyllä ole mielestäni sellaisen tarpeessa (Olen niitä useamman saanut elämäni aikana) joten katsotaan miten tilanne etenee. Nyt aionkin taas panostaa ruokaan, ja tavoitteena on nostaa hemoglobiinia vain ruokavalion avulla.

Raskausoireista ei suuremmin ole ollut haittaa ja oma oloni on ollut loistava. Olen öljynnyt  kasvavaa vauvavatsaani ahkerasti ja ainakaan vielä ei ole esiintynyt kutinaa. Pidempiä kävelylenkkejä tehdessä vatsa muutuu kovaksi ja välillä ilmenee pientä repivää tunnetta. Olen nyt parin viikon ajan käyttänyt tukivyötä tukemaan vatsaa, ja suunnittelen hieman isomman hankkimista.

Raskausviikko 24 lopulla vauva muistuttaa kooltaan munakoisoa tai maissintähkää. Pikkuinen reagoi jo kohdun ulkopuolelta kuuluviin ääniin ja viimeistään nyt hänelle onkin tärkeää alkaa puhua. Jumppaaminen ja hengityshaarjoittelut jatkuvat ja kohdussa on mukavasti tilaa pyöriä tai maata poikittain. Keuhkoissa alkaa kehittyä surfaktantti-nimistä ainetta, joka on elintärkeää keuhkojen toimivuuden kannalta. Vauva on alkanut muodostaa valkosoluja ja niiden tehtävä on suojata pikkuista infektioilta. Iho on edelleen läpikuultava ja pikkuiselle turvallisin paikka onkin vielä kohdussa.

Pikkuisen liikkeitä olen tuntenut päivittäin, ja erityisesti ne tuntuvat istumisasennossa ja ollessani etukumarassa. Isoimmat liikkeet tuntuvat nyt vatsan päältä ja Tytär onkin useasti syöksynyt tunnustelemaan vatsaa. Myös nukkumaan mennessäni pikkukolmonen ilmoittelee potkuilla olevansa hereillä kanssani. Tämä tuntuu lohdulliselta, sillä olen valvonut nyt useampana yönä yhteen-kahteen yöllä. Tämä siksi että opinto-oikeuteni loppuu kun otan opiskelupaikan vastaan uudessa koulusssa, joten kesäkurssin suorittamiselle tulikin hieman kiireempi aikataulu kuin mitä olin suunnitellut.

Olen kovasti pohtinut aiempia raskauksiani, miltä ne tuntuivat ja milloin liikkeitä alkoi tuntua vatsan päältä. Jännää huomata miten erilaisia raskaudet voivat olla keskenään ja miten erilaisiltä myös vauvojen liikkeet ja potkut mahassa voivat tuntua. Esikoinen oli mahassa jalkatarjonnassa joten hän potki alas päin. Pakkaspoika taas potki kylkiluihin. Pikkukolmosen liikkeitä ei tunnu mahan päältä, vaan vatsan sivuilta. Uskon istukan hiljentävän liikkeitä ja innokkaana odottelen miten tilanne kehittyy.

Näissä tunnelmissa raskausviikolle 25 <3