Viikko sitten (viikonloppuna) päätimme paljastaa raskauden äidilleni ja tulevalle tuplaisosiskolle.

Olin miettinyt pääni puhki miten kertoisimme, ja mikä olisi mieleenpainuva ja hauska tapa yllättää Mummu uudella lapsenlapsella. Kun odotin Pakkaspoikaa tytär taiteili kangasväreillä itselleen paidan, jossa luki isosisko. Tämä päällään mentiin sitten kylään ja odotettiin milloin Mummu huomaa.

Tällä kertaa pohdin mm. kahvikuppia, johon ilmestyisi teksti kun siihen kaadetaan kuumaa juomaa. Olin kuitenkin teettänyt Mummuille kahvikupit pukinkonttiin lastenlasten kuvilla varustettuna, joten en lähtenyt tähän enää uudelleen. Mietin että jos teettäisin valokuvia ja antaisin kuvanipun jossa sitten olisi ultrakuva mukana. Kuitenkin halusin lasten osallistuvan myös raskauden paljastamiseen. Mielessäni kävi että jos teettäisi palapelin kuvasta ja pyytäisi Mummua kasaamaan sitä lasten apuna. Tämä tuntui kuitenkin hieman työläältä.  Isosisko/isoveli paita-paljastusta en halunnut tehdä uudestaan, joten päätimme teettää valokuvan jossa lapset esittelisivät kuvaa uusimmasta tulokkaasta.

Olimme myös odotelleen sopivaa tilaisuutta kertoa tulevasta pikkukolmosesta tyttärelleni. Hän on jo huolehtiva isosisko Pakkaspojalle, ja toisaalta hieman jännitin että mitä hän tuumailee uudesta pikkusisaruksesta. Jännitys oli turhaa sillä hän oli innoissaan ja onnellinen uutisesta. Istutimme lapset sohvalle ja annoin heille ultrakuvat. Ensin tytär luuli että kuvassa on pikkuveli, sen jälkeen hän arvaili että kuva on hänestä, tai minusta. Kerroin että kuvassa on teille uusi pikkusisarus.

”Mitä? Saadaanko me vielä uusi vauva?! Ihanaa! Mää saan uuden pikkusiskon tai veljen!”

Nämä olivat tarkkaan ottaen hänen ensimmäiset sanansa kun ymmärsi mitä hänelle kerroin. (Tarkistin nauhalta) Hän hyppeli ja ilakoitsi ääneen, enkä huomannutkaan kun jo napasi puhelimen ja alkoi viestitellä ilouutista ystävilleen. Tässä vaiheessa pyysin ettemme kertoisi vielä ystäville uutisesta vaan ottaisimme valokuvan lapsista ultrakuva kädessä ja yllättäisimme Mummun tällä kuvalla. Tytär kirjoitti vielä lappusen ”pikkuveli- tai sisko” ja ujutimme sen valokuvan eteen kehyksiin.

Mummu ja siskoni tulivat vierailulle hieman myöhemmin ja yllätys oli taattu kun Mummu luuli saavansa myöhäiseksi syntymäpäivälahjaksi kehystetyn kuvan lapsenlapsistaan. Useamman kerran hän kuvaa vilkaisi ja sitten näyttikin kuvaa jo muille hymy huulillaan. Yllätys onnistui ja on mukavaa kun ei enää tarvitse salailla.

Äiti onkin tarkistellut että mitä kaikkea saan, ja en saa syödä. Kalenteriin hän merkitsi heti lasketun ajan ja pohdittiin pikkukolmosen tulevaa horoskooppimerkkiäkin. Pikkukolmonen on lasketun ajan mukaan syyskuinen, mutta voi hän venyttää helposti lokakuun puolelle. Tätä saamme jännittää syksyllä.

Uutisien jälkeen tytär on päivittäin käynyt koskemassa vatsaani. Hän myös kertoi ystävilleen koulussa ja enhän voi kieltääkään! Tietysti hän haluaa jakaa tärkeät uutisensa ystäviensä kanssa. Erikoista on se ettei tytär ole kertaakaan pohtinut pikkukolmosen sukupuolta. Olin varma että hän kysyisi tätä piakkoin uutisen kuulemisesta. Selvästi pohdiskeleva tyttäreni ajattelee paljon uutta tulokasta ja pyysinkin häntä miettimään pikkukolmoselle kutsumanimeä. Täytyyhän hänellä olla ns. työnimi jolla me häntä kutsumme, kun oleskelee vielä vatsassa.

Pakkaspoika se ei vielä pikkukolmosesta ymmärrä. Luulen että hän tajuaa tilanteen vasta siinä vaiheessa kun näkee vauvan.

Ensijännitys on hieman jo laantunut ja tyttären kanssa ollaan juteltu että vauva syntyy ensi syksynä, sen jälkeen kun koulut taas alkavat. Hän totesikin ” Mää oon sitten jo kolmosluokalla, aika iso isosisko!”

Ja varmasti paras sellainen <3