Raskausviikko 13 kuulumiset

Raskausviikko 13

Jälleen on aika raskauskuulumisien ja tähän raskausviikkoon kuuluvat päivät 12+0 – 12+6. Raskautta on jäljellä vielä 190 päivää. Se kuulostaa paljonta, mutta kun ajatellaan että 1/3 on jo mennyt voi vain ihmetellä ajan kulumisen nopeutta.

Toinen kolmannes on siis alkanut ja raskausoireiden sanotaan helpottavan. Närästystä ei ole enää ollut (eiköhän se vielä ilmaannu) ja muutenkin päällepäin näkyvät oireet ovat harvassa. Tunnekuohut ja alaselän kipuilu selälleen mentäessä ovat sen sijaan jatkuneet.

Tämän viikon kohokohta oli ehdottomasti talvikylävierailu Oulun Nallikarissa. Ihasteltiin poroja, nautittiin poni-, mönkijä- ja porokyydityksistä sekä laskettiin mäkeä lasten kanssa. Kioskista otettiin eväiksi makkarat.

Talvikylän sisäänkäynti

Viikko meni nopeasti, sillä joka päivä kulutin paljon aikaa sähkökurssin kaapelien mitoitus laskuihin. Äitini olikin meillä jokapäivä viime viikolla hoitamassa lapsia, jotta sain tehtäviä eteenpäin.

Raskausviikko huipentui ensimmäiseen ultraan/ Nt-ultraan jossa selviteltiin raskauden kestoa, ja sitä että kaikki olisi kuten tässä vaiheessa kuuluukin olla.

Lasketunajan suhteen olin oikeassa kokoajan ja se päivitettiin nyt tietoihini laskemalleni päivälle.

Perussairauteni takia laitettiin lähetettä sairaalan puolelle, ja onkin todennäköistä et siellä suoritetaan myöhemmin tehtävä rakenneultra. Näin toimittiin myös Pakkaspojan odotuksessa.

Viikon viimeiselle päivälle osui vielä ensimmäinen lääkärineuvola. Todettiin että kaikki on ok, ja sain kehotuksen varata ajan sokerirasitukseen.

Vauva on rv 13 kuin pieni tomaattia.

Raskausviikko 13 ja vauvan kehitys

Tällä viikolla sikiö muistuttaa kooltaan tomaattia, isoa luumua tai persikkaa. Pienet luut vahvistuvat ja suolisto alkaa toimia. Tällä viikolla kehittyvät omat, uniikit sormenjäljet sekä äänihuulet ääntelyä varten. Tämän viikon aikana on sikiön todettu pystyvän jo aistimaan ääniä.

Joillakin raskausvatsa alkaa jo näkyä tässä vaiheessa puristavina housuina. Itselläni ei tätä ongelmaa ole, sillä käytän mieluiten kollareita tai legginsejä. (Mukavuus ennen kaikkea). Minulla ei siis oikein ole housuja joihin verrata, mutta uskoisin että pian odotusvatsa ilmestyy näkyville.

Lapsennimi-sivusto mainitseekin että ensimmäiset raskausarvet voivat alkaa ilmestymään näillä viikoilla, eli nopeita muutoksia kudoksille on taas luvassa.

Onneksi olen kuvannut vatsaa viikoittain. Näistä kuvista ehkä pienen kasvun havaitsee helpoiten ja pääsen fiilistelemään pyöristyvää vatsaa <3

Suhteet Raskaus ja synnytys

Vihdoinkin, ensimmäinen ultra

Ensimmäinen ultra käynti

Vihdoinkin koitti päivä kun päästiin ensimmäisen kerran näkemään pikkukolmonen. Mies oli mukana ja ystäväni hoiti Pakkaspoikaa sen aikaa kun kävimme keskusneuvolassa.

Nt-ultra suoritettiin kun raskausviikkoja oli kertynyt 12+4. Tutkimuksessa tarkastettiin sikiön sydämen syke, raskauden tarkempi kesto ja sijainti.

Matkalla ultraan.

Ensimmäinen ultra kokemuksena

Minua jännitti todella paljon ja pelkäsin huonoja uutisia. Erityisesti pelkäsin epänormaaleja verisuoniyhteyksiä tai sitä ettei vauvalla olisi sydänääniä ollenkaan. Nämä pelot osoittautuivat turhiksi, vaikkakin pikkukolmonen oleili jalat hassusti suoraksi ojennettuina, kun reisiluun pituutta mitattiin.

Pikkuinen piti käsistään kiinni ja taisi olla päiväunilla kun ultraaminen aloitettiin. Niskaturvotuksen mittaamiseksi hänet piti saada vaihtamaan asentoa, joka hoitui yskäisemällä samalla kun ultraaja painoi anturilla vatsaa. Tämän jälkeen alkoivatkin liikkeet ja selvästi herätimme pikkuisen.

Ultrassa tarkistettiin myös näillä viikoilla näkyviä rakenteita. Ultraaja kertoi samalla ottaessaan kuvia ja mittoja muun muassa aivojen rakenteista ja muista huomioitavista asioista. Istukan sijainnista en kuitenkaan muista olleen puhetta.

Kromosomipoikkeavuuden seulontaan olen aina osallistunut ja tälläkin kertaa tulokset olivat kaukana riskirajoista. Olin yllättynyt siitä kuinka ikä vaikuttaa riskikertoimiin ja vuoden kuluttua (36 vuotiaana) riski olisi ollutkin jo paljon suurempi.

Ensimmäinen ultra takana ja pienellä kaikki hyvin.

Kysäisin myös että voiko näillä viikoilla jo tuntea pikkuisen hipaisevia liikkeitä ja vastaus oli että on se mahdollista. Yleensä kuitenkin takana on jo useampi raskaus, jolloin tiedossa on miltä liikkeet tuntuvat ja niihin osaa kiinnittää huomiota eritavalla. Olin yllättynyt mutta toisaalta on mukava kuulla että oma mielikuvitus ei ehkä olekaan syyllinen ”hipaisu”-tuntemuksiin.

Kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja pahin jännitys ja stressi on poissa. Raskaus ja sairaushistoriani otettiin hienosti huomioon ja sainkin lähetteen sairaalan polille, jossa raskauksia seurataan. Edellinen raskaus seurattiin siellä useastakin syystä, nähtäväksi jää haluavatko seurata tätäkin raskautta. Saimme myös muistoksi melkoisen läjän kuvia pikkukolmosesta.

Ensimmäinen kolmannes on vaihtunut toiselle ja nyt vain seurataan vatsan ja pikkukolmosen kasvua <3

Perhe Raskaus ja synnytys