Eilen minulle kertyi mittariin täydet 35 vuotta. Ei pyöreät, mutta tämä luku pyöristyy jo suurempaan. Ollaan lähempänä 40 kuin 30. Olen huomannut tasaisin väliajoin pohtivani elämääni ja punnitsevani tehtyjä valintoja sekä tulevia vaihtoehtoja, erityisesti eilen.

Olen lietsonut myös ajatuksissani ikäkriisi-ajattelua jonka mukaan minun ja elämäni pitäisi olla sitä ja tätä. Päällimmäisenä nousee esille ajatus siitä etten ole saavuttanut tarpeeksi tiettyyn ikään mennessä. Kodin pitäisi olla suoraa sisustuslehdestä, ura nousukiidossa, passi täynnä leimoja matkustelusta  ja peilistä pitäisi katsella parikymppistä muistuttavat kasvot.

Mutta miksi ihmeessä vertaan itseäni ja elämääni toisiin? Ja onko joku määritellyt mitä ihmisen tulisi tietyssä iässä olla?

Jostain syystä uskon että muut ikäiseni ovat menestyneempiä kuin minä itse. Mutta mitä menestys todella on?

Menestys, se on eri ihmisille eri asioita. Se mihin elämä meitä kuljettaa on riippuvainen meistä itsestämme. Eikä kenenkään polku ole samanlainen. Niinkuin me ihmisetkin, ovat toiveemme ja tavoitteemme erilaisia. Itse olen toivonut perhettä ja uraa. Minulla on jo maailman ihanimmat lapset, kumppani ja asumme haaveidemme mukaisessa talossa. Uran luomiseen haaveilemallani alalla minulla on vielä ainakin 30 vuotta aikaa. On myös hyvä pitää mielessä että ehkäpä minulla on tässä hetkessä jotain mitä joku toinen toivoo. Eivät lapset ja kumppani ole itsestäänselvyyksiä.

Tätä niin kutsuttua ikäkriisiä olisi kuitenkin hyvä ajatella positiivisista lähtökohdista. Ei vertailemalla sitä mitä sinulla on ja mitä minulla ei ole.

Elämä on opettanut minulle paljon tietyntyyppistä viisautta. Olen kehittynyt itsetutkiskelussa ja omien tunteideni käsittelyssä. Osaan ajatella asioita myös toisten näkökulmista. Siedän paremmin epämukavuusalueita. Tunnen myös itseäni paremmin, tiedän mistä pidän ja mikä tekee oloni hyväksi. Olen saanut myös rohkeutta olla omaitseni. Osaan myös välttää stressaavia tilanteita paremmin kuin vaikka 10 vuotta sitten.

Se miten opiskelun, perhe-elämän ja työn teon saa joustavasti yhdistettyä taitaa olla vielä opettelun alla. Ehkäpä se selviää seuraavien vuosien aikana.

Syntymäpäivääni emme juhlistaneet perinteisellä kahvihetkellä sukulaisiile ja ystäville, sillä osa perheestä on flunssassa. Päivä kului kuten normaali arkipäivä. Pyykinpesua, ulkoilua, tahto-taaperon kanssa neuvottelua ja opiskelua. Isompaa myös kuskasin harrastuksiin.

Mies yllätti töiden jälkeen kauniilla kukkakimpulla ja suklaalla 🌸 Illalla juhlistettiin perheen kesken syömällä kanelipullat ja katsomalla elokuvaa sipsejä mutustellen 👌💜

Loistava, 35-vuotiaan juhlailta 🥰