Uuden vuoden lupaus jokaisen käyttöön

Lupauksia voi tehdä itselleen muulloinkin kuin uutena vuotena.

Postaus uuden vuoden lupauksesta oli jäänyt täällä blogin puolella luonnoksiin, mutta tämän pohdintani voi onneksi julkaista mihin vuoden aikaan tahansa. Lisäksi aiheena se on aina ajankohtainen, itselleen kun voi luvata asioita muulloinkin kuin vuoden vaihtuessa.

Vaikka moni oli Instagramin kyselyn perusteella jättänyt vuoden vaihteen uuden vuoden lupaukset tekemättä, sillä se miellettiin vanhaksi ja kuluneeksi perinteeksi. Itse kuitenkin tein lupauksen itselleni. Uuden vuoden lupaukseni meni tasan tarkkaan näin:

Lupaan itselleni, että tänä vuotena 2024 kiinnitän enemmän huomiota omaan jaksamiseeni, mielen hyvinvointiin ja mielekkään arjen luomiseen.

Toivoinkin tulevalta vuodelta onnea ja iloa, terveyttä ja rakkautta, sekä lempeyttä kohdata itseni ja rohkeutta tavoitella unelmiani sekä näitä toiveitani. Jonkun mielestä voi kuulostaa hassulta ettei näitä tavoittelisi. Olen kuitenkin huomannut, että oma käytös ja reaktiot eivät aina vastaa johdonmukaisesti näihin tavoitteisiin. Hyvänä esimerkkinä ajatus ”Tänään keskityn vain kouluhommiin” ja todellisuudessa pesen pyykkiä ja kirjoitan blogia, vaikka kouluhommia pitäisi saada eteenpäin.

Nainen katsoo kameraan ja hymyilee.
Oman hyvinvoinnin lupaaminen on aina ajankohtainen lupaus.

Tällä ääneen sanotulla lupauksellani otin siis ensimmäisen askeleen kohti näitä toiveita. Uskon vakaasti, että kun tietoisesti asettaa toiveen ja sanoo sen ääneen, sitä on helpompi tavoitella. Kun konkreettisesti tietää mitä aikoo tavoitella, voi nähdä millaisia askeleita on seuraavaksi otettavana. Olivat ne askeleet millaisia tahansa, suuria, pieniä tai ehkä hyppyä tuntemattomaan.

Omien ajatusten suuntaaminen

Joku saattaa ajatella ettei elämässään eteen tuleviin asioihin voi vaikuttaa, ja tottahan se onkin. Kohtaamme elämässämme paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa vaikka kuinka haluaisimme. Kuitenkin, juuri siksi onkin tärkeää kiinnittää huomionsa asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan. Omaa energiaansa kannattaa sijoittaa viisaasti, eli juurikin niihin asioihin joista voit itse tehdä päätökset. Vastoinkäymisten sureminen ja ajatteleminen on tärkeä osa niiden käsittelyä ja hyväksyntää, mutta jos  vuodesta toiseen ajattelet vain ja ainoastaan kaikkea sitä, mikä meni mönkään, mikä toi elämääsi surua ja vääryyttä, täyttyy mielesi vain lannistavista ajatuksista. Ne vievät kaiken energiasi, eivätkä auta sinua siirtymään eteenpäin elämässäsi. Yhtä tärkeää kuin on asioiden läpi käyminen ja käsittely, on myös huomata että tästäkin selvitään ja huominen voi olla hieman erilainen, ehkä hieman parempi, onnekkaampi tai voit olla tyytyväisempi tai vähemmän surullinen. Tai sitten asiat voivat olla paljon paremmin ja voit olla paljon tyytyväisempi ottamiisi askeliin.

Huomisesta ei koskaan tiedä, ja itse haluaisin nähdä huomisessa mahdollisuuden. Loppuvoittoa ei kohdalleni satu, koska en lottoa. Onnenpotkun odottelun sijaan haluankin keskittyä siihen millaisia valintoja voin itse tehdä elämässäni.

Jokainen päivä on mahdollista tehdä vähintään niitä pieniä, erilaisia valintoja. Ennen kaikkea, erilaisia valintoja kuin mitä olen tehnyt aiemmin, esimerkiksi edellisenä päivänä, viime kuussa tai toistuvissa tilanteissa.

Näiden omien toiveitteni, lempeyden ja rohkeuden tietoinen tavoittelu on alkanut minulla jo aiemmin, eikä liittynyt vuoden vaihteessa ”Uusi vuosi, uusi minä”-ajatteluun laisinkaan. Mutta jos jotain haluaa vuodenvaihteessa luvata itselleen, tai ihan missä vaiheessa vuotta tahansa, niin tässä on loistava lupaus jokaiselle lainattavaksi.

Miten on mennyt tämän lupauksen kanssa?

Tiedättekö, koen että tästä tietoisesta valinnasta on ollut hyötyä, vaikka vuodessa ollaan vasta maaliskuussa. Juon vettä, pidän taukoja ja mietin todella että miten itse voin vaikuttaa haastavilta tuntuviin hetkiin ja kiireen tunteeseen. Keskityn enemmän mahdollisiin keinoihin, joita minulla on käytössäni kuin sellaisiin asioihin, joihin en pysty vaikuttamaan.  Ja kun kaikki ei aina mene kuten toivoisin, harmittaa ja kuormittaa, välillä itkettää monikin asia. Silloin yritän kohdata itseni lempeydellä ja todeta että tein valintoja jotka siinä hetkessä tuntuivat hyviltä vaihtoehdoilta. Sen tietämyksen valossa mitä minulla on nyt, voin seuraavalla kerralla toimia toisin.

Lempeys itseään kohtaan on aina ajankohtainen ja toimiva lupaus <3

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään

Virpominen ja pajunoksien koristelu

Virpominen kuuluu osaksi pääsiäisen perinteitä

Meillä pääsiäinen ja virpominen kuuluvat ehdottomasti yhteen, ja virpomassa on käyty niin lapsena itse, kuin käytetty omiakin lapsia. Perinne ei ole oman elon aikana kauheasti muuttunut, mutta jos virpomisen historia kiinnostaa niin jaan kolme linkkiä, joista voi käydä tutustumassa aiheeseen niin halutessaan:

Nykyinen virpominen on siis useamman kulttuurin yhteen sekoittumisen tulosta. Meillä lapset keräävät ulkoa pajunoksia ja oksat koristellaan. Oksien kanssa kierretään naapureita, sukulaisia ja myös tuntemattomia virpomassa. Virpomisen viesti on toivottaa taloon menestystä ja siunausta, terveyttä, iloa ja onnea tulevalle vuodelle kevään kynnyksellä. Oksien heilutteluun ja runoihin sisältyy myös ajatus pahojen henkien pois ajamisesta. Tähän päivään alettiin valmistautua jo viikon alussa keräämällä oman tontin takaosasta kaikki sopivat oksat ja piti pajunkissoja käydä katselemassa vähän kauempaakin. Onneksi löydettiin, sillä mielestäni pajunkissat kuuluvat virpomisoksiin.

Mustiin pukeutunut virpoja, jolla on maalattu kasvoihin kissan viikset ja käsissään virpomispksia sekä palkkakori.
Virpoja oksien ja palkkojen kanssa.

Lapset pohdiskelivat hahmoja, joiksi haluaisivat virpoessa pukeutua. Ideoina pyöri perinteistä trullia, kissaa ja oli poika hetken lähdössä Batmanina liikenteeseen. Lopulta kasvomaalaukset ratkaisivat ja perheen pienimäisestä tehtiin pikkutrulli ja hän sai seuralaisiksi kaksi mustaa kissaa.

Virpominen tutuille

Me ollaan käyty täällä asuessa lähinnä virpomassa entuudestaan tutuille naapureille ja sitten ajeltu autolla kiertämässä sukulaiset läpi. Tänä vuonna poika jo lähestyi oudompia naapureita rohkeammin ja lausui lorun kuuluvasti. Pienimmäinen taas ymmärsi jutun jujun ja oksaa heilutettiin innokkaasti ja sen ojentaminen teki olon tärkeäksi. Lapset saivat osakseen ihasteluja ja tietysti koreihin palkkoja. Palkaksi saatiin makeisia, suklaata, erilaisia pikkupatukoita ja kolikoitakin. Lasten virpoessa itse palasin mielessäni kyseisen päivän iloisiin muistoihin omasta lapsuudesta.

Lapsuuteni virpomispäivät

Iloisia muistoja lapsuudesta ovat mm. virpomaan lähteminen ja naapureiden ovien takana kiertäminen, ystävien ja sisarusten kanssa. Ystävien kanssa kerrottiin missä talossa sai palkaksi suurimmat suklaamunat, ja naurua tuottivat myös mitä eriskummallisimmat virpomispalkat (Lue, palkat niiltä jotka olivat unohtaneet koko virpomispäivän ). Erityisesti mieleen ovat jääneet appelsiinit, mandariinit ja näkkärit. Usein saatiin myös 10 pennisiä, joita moni keräsi ja niillä sitten käytiin ostamassa irtokarkkeja lähikioskista.

Omassa lapsuudessa pukeuduimme aina trulleiksi, mutta ajat muuttuvat ja nykypäivänä oven taakse voi ilmaantua teemaan liittyen jos millaista hahmoa. Tänä vuonna bongattiin pupuja ja trulleja.

Nyt kun mietiskelen, niin en muista oksien noutoreissuja ja koristelua ollenkaan. Ehkä äitini on näissä meitä lapsia avustanut, kuten itsekin taisin tehdä? Toisille tämä tapa ei ole kehkeytynyt tärkeäksi, eikä sitä välttämättä edes muisteta. Itse pidän sitä tärkeänä perinteenä sen historian takia, ja myös siksi, että siitä on itsellä niin kivoja muistoja ja haluaisi samanlaisia omillekin lapsille.

Kolme lasta odottaa oven edessä virpomisoksat käsissä.
Lapset valmiina virpomaan.

Mites ne lorut sitten? Meidän lapset on käyttänet samaa lorua jota itsekin olen käyttänyt

”Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle”

Kerran kirjastosta bongasin pikkuvihkosen, johon oli kerätty virpomisrunoja. Silloin selailin läpi ja ajattelin että täytyy lanata se joku kerta ja lukea ajatuksella läpi ennen pääsiäistä. Kirjastoon ei olla ehditty, mutta onneksi tämä, ehkä perinteisin loru kyllä ajaa asiansa.

Koristeltuja virpomisoksia korissa.
Oksia ja palkkoja kannettiin koreissa .

Pääsiäisoksien koristelu

Pajun oksia kävimme jo keräämässä viikon alussa maanantaina, ja ajatuksena meillä olikin että ehdittäisiin useampana iltana koristella oksia valmiiksi ennen virpomispäivää, palmusunnuntaita. Ajatus kaunis, mutta lopulta oksia koristeltiin lauantai-iltana ja sunnuntaipäivän aamuna pienellä kiireellä.

Onneksi tarvikkeet eli liimaa, teippiä, sakset ja rautalankaa löytyivät kotoa valmiina, samoin koristemateriaalit. Pajunoksien koristeluun löysin viime vuotisia höyheniä, piippurasseja ja ns. pehmotarroja, joita liimattiin aina kaksi samanlaista vastakkain, niin että oksa jäi väliin. Höyhenet kiinnitimme rautalangalla, sillä teipattuina ne meinaavat irrota ulkona tuulen matkaan. Silkki- ja kreppipaperista askartelimme myös hapsutupsuja ja pikkukukkia. Nämä olivatkin nopeampia askarreltavia, kuin viime vuoden tupsut, joita tehtiin langalla ja haarukalla. Lapset myös leikkasivat helpompia suikaleita silkkipaperista oista saatiin nauhoja pääsiäisoksiin.

Kuvassa askartelutarvikkeita ja kädessä krrppipaperista leikattu kukanterälehdet.
Kreppipaperista pikkukukkanen.

Tänä vuonna pajunkissoja kasvattaneiden pajujen löytyminen oli vaivan takana, ja koska kaikki oksat menivät virpojien matkassa täytyykin ulkoillessa pitää silmät auki että saataisiin vielä pajunoksia  koristeeksi kotiin.

Ensi vuonna virpomissunnuntai sattuu päivämäärälle 13. huhtikuuta ja silloin varmasti pajunkissojakin on enemmän pajunoksissa. Ehkä ensi vuonna myös testataan tätä muovipussikikkaa koristelussa.

Iloisella mielellä kohti pääsiäisviikkoa!

Puheenaiheet Ystävät ja perhe Lapset Ajattelin tänään