Raskausviikko 31 kuulumiset

Raskausviikko 31

Raskausviikko 31 (johon kuuluvat päivät 30+0 – 30+6) on ollut virallinen kesälomaviikko! Mies nimittäin jäi kesälomalle perjantaina ja suunnattiin vielä samana iltana mökille, Oulujärven rannalle. Tytär oli lähtenyt mökille jo aiemmin ja me muut ajelimme perästä.

Mökillä lähinnä grillattiin, saunottiin ja uitiin.(itse en ui, liian kylmää tälle vilukissalle). Lauantaina mies kävi yksin kalastusretkellä läheisellä joella. Sillä välin me muut keskityimme oleelliseen, eli oleiluun ja auringonlaskujen ihasteluun.

Sunnuntaina Mummu otti lapset mustikkametsään ja me suuntasimme Miehen kanssa suolle hilloja etsimään. Mukavasti saatiin kerättyä kotiin viemisiä, mutta enemmänkin saisi olla. Maanantaina pakkailtiin reissukamat ja iltapäivästä suunnattiin kohti Vuokattia.

Loman toinen osa vietettiin Katinkullassa nauttien hotellilomasta. Ollaan täällä oltu kerran aiemmin lasten kanssa ja liputankin valmiin aamupalan sekä lämpimien kylpylävesien puolesta. Tällä kertaa varattiin majoitukseksi Villa huoneisto jossa oli oma keittiö. Tämä helpottaa todella paljon arkea lasten kanssa, varsinkin kun kyseisessä paikassa ovat ruokailupaikka valikoima on melko suppea. Hotellin ympäristöstä löytyy useampi puisto sekä uimaranta, ja näissä lapset viihtyivätkin mainiosti.

Oma olotila

Oma oloni on jatkunut samalla linjalla kuin koko raskauden. Pientä närästystä olen huomannut ja pidempi käveleminen hengästyttää edelleen. Kylpylässä pulikoidessa huomasin että vatsa alkaa olla ”tiellä” ja että uiminenkin on haastavampaa kun vatsalihakset ovat kadonneet olemattomiin.

Raskausviikko 31 ja vauvan kehitys

Tämä viikon lopulla vauva muistuttaa kooltaan ananasta. Vauvan kaikki elimet ovat pian valmiina elämää varten kohdun ulkopuolella. Aivot kehittyvät lisää ja vauva tulee tietoiseksi itsestään ja ympäristöstään. Jumppailu jatkuu vaikka tila alkaa käydä vähiin. Tämän olen saanut huomata, sillä välillä pikkuisen liikkeistä syntyvä kipu ihan säikäyttää.

Vauvan asento ja lähestyvä synnytys

Pian lapsen on aika kääntyä pää alaspäin, mutta itse en suoraan sanottuna erota miten päin Pikkukolmonen masussa on. Tämä onkin yksi suurimpia eroja aiempiin raskauksiin. Suurin osa potkuista ja muljahduksista tuntuu oikealla, kyljellä ja kylkiluiden alla. Ja paineen tunnetta taas olen havaitsevinani alhaalla, vasemmalla puolella. Pikkuinen on siis mahdollisesti sivuttain alaviistoon, ehkä kuitenkin jo pääalaspäin?

Välillä olen huomannut toivovani että Pikkukolmonen ei kääntyisikään ja hän syntyisi suunnitellulla sektiolla, kuten isosiskonsa. En kuitenkaan haluaisi leikkausta, sillä epiduraali sekä siitä aiheutuva jalan pitkäaikainen ”lamaantuminen” pelottavat sekä aiheuttavat inhottavia fiiliksiä.

Näillä näkymin siis joudun kohtaamaan henkilökunnan ja aiemmasta synnytyksestä jääneet tunteet. Olen onnistuneesti välttänyt käsittelemästä Pojan syntymää, mutta tiedän toki itsekin että nämä asiat on käytävä lävitse, ennen kuin Pikkukolmonen tänne saapuu.

Suurimmat ongelmat liittyvät sairaalan henkilökuntaan, turvattomuuden tunteeseen sekä siihen ettei minua kuunneltu. En siis luota henkilökuntaan lainkaan, en osastolla enkä synnärillä.

Onneksi vielä on aikaa käydä läpi näitä asioita.

Ja vaikka synnytys menisi miten, ja huonot kokemukset kummittelisivat, lopulta se kaikkein kaunein palkinto jää minulle.

Näissä ajatuksissa siirrytään raskausviikolle 32 ja alan suunnittelemaan ja jännittämään vauvan ”gender reveal”-juhlia. Pian Pikkukolmosen sukupuoli selviää minullekin <3