Raskausviikko 32 kuulumiset

Raskausviikko 32 ja kesäloman loppu

Raskausviikko 32 kuuluvat päivät 31+0 – 31+6. Meillä tämä viikko aloitettiin pitämällä vauvalle juhlat, joissa paljastettiin vauvan sukupuoli läheisille, tyttärelle ja minulle itselleni. (Kts. edellinen postaus)

Seuraavana päivänä tytär lähti viettämään viikonloppua isälleen ja me jäimme kolmistaan kotiin. Miehellä oli ohjelmassa tavaroiden pakkausta viikon mittaiselle kalastusreissulle ja taisi hän tehdä autoon remonttiakin, jotta reissun kulkupeli oli kunnossa. Sunnuntaina hän sitten lähtikin heti aamusta ajelemaan kohti pohjoista. Emme puuhanneet oikeastaan mitään erikoisempaa. Pakkaspoika on nyt jättänyt päiväunet nukkumatta ja tämä on näkynyt aamuisin pitkään nukkumisena. Erityisesti itse nautin tästä uudesta ilmiöstä, sillä olen ns. ”illan virkku ja aamun torkku”.

Maanantaina herättiin aikaisin, sillä tytär pääsi siskoni kanssa päiväreissulle JukuParkiin Kalajoelle. Me vietimme pojan kanssa laatuaikaa kahdestaan. Leikittiin salaa tytön huoneessa hänen leluillaan, syötiin sipsejä ja juotiin pillimehua, hypittiin trampoliinilla ja otettiin yhdessä pitkät aamusuihkut. Luettiin kirjoja ja tyhjennettiin mansikkamaalta viimeiset mansikat.

Iltapuurolla tyttärenkin jo ollessa kotona Pikkukolmonen potkaisi minua niin lujasti mahaan että kiljaisin säikähdyksestä ja kopsautin käteni ruokapöytään. Ensin lapset katsoivat minua hämmentyneinä, ja kun totesin että Pikkusisko potkaisi minua, alkoi tytärtä naurattaa. Tätä tapausta on nyt muisteltu useampana iltana hymyssä suin.

Raskausviikko 32, vauvan kehitys

Raskausviikko 32 lopulla lapsi muistuttaa kooltaan kiinankaalia, banaaniterttua tai postilaatikkoa. Hän hikoittelee usein sillä se kehittää keuhkoja. Vauva myös nielee lapsivettä ahkerasti joka kerryttää suolistoon hänen ensimmäistä ulostettaan, mekoniumiksi kutsuttua lapsen pihkaa. Rasvakerros paksuuntuu tasaisesti ja Pikkuisen posketkin pyöristyvät. Aivot kehittyvät myös ja vauvan onkin mahdollista nähdä unia.

Olotilani on fyysisesti loistava. Närästys on alkanut muuttua päivittäiseksi, mutta helpottaa Renniellä. Minkäänlaisia turvotuksia en ole havainnut mutta huomaan hakeutuvani mielelläni sohvalle köllöttelemään. Jalat tuntuvatkin väsyvän jos olen seisaallani pitkiä aikoja. Harjoitussupistuksia on tullut tällä viikolla vähemmän kuin aiemmin, mutta Pikkukolmosen liikkeet ovat voimistuneet hurjasti.

Useat sivustot kertovat että tähän mennessä useat vauvat ovat kääntyneet pääalaspäin. Aiemmin minulla oli vaikeuksia tunnistaa miten päin Pikkukolmonen kohdussa on, mutta viime päivien potkujen perusteella arvioisin hänen olevan viistosti, pää alaspäin. Ilkeimmät potkut tuntuvat oikealla kyljen alla, enkä ole onnistunut tunnistamaan peppua tai päätä. Edessä sijaitseva istukka lienee syypää tähän, sillä  aiemmissa raskauksissa olen kyllä tunnistanut miten päin lapsi vatsassa on.

Surua ja elämän kulkua

Tänään katselin tyttären ja pojan kulkua pihamaalla, käsi kädessä. Pian heidän kanssaan kulkemaan liittyy kolmas pikkuinen. Kuukausi vaihtui heinäkuusta elokuuhun, kesäloma loppuu ja olen pohtinut ajan kulkemista. Kuinka laskettuun aikaan on enää parikuukautta, äitiysloman alkuun vajaa kuukausi.

Miten nopeasti aika katoaa, lapset kasvavat ja unohdat itsesi arjen pyörittämiseen. Miten samalla tavoin aika kuluu, etkä tapaa tai pidä yhteyttä sinulle tärkeille ihmisille niin usein kuin haluaisit. Näitä samoja asioita kävin mielessäni läpi ennen raskautta ja nyt ne ovat taas mielen päällä.

Eräs sukulainen ei päässyt vauvan juhliin ja myöhemmin tällä viikolla saimme kuulla hänen nukkuneen pois. (Omaiset eivät halunneet että häntä mainitaan sosiaalisessa mediassa.) Alle vuosi sitten oma mummoni siirtyi pois tästä maailmasta ja nämä samat tunteet ja käsittelemättömät asiat nousivat jälleen pintaan. Loppuviikko onkin mennyt surren ja vanhoja muistoja käsitellen.

Kieltämättä olisin toivonut että mies olisi kotona ja saisin hänelle puhua näistä ajatuksistani. Onneksi minulla on kuitenkin ihania ystäviä, joille voin purkaa sydäntäni tässäkin tilanteessa.