Raskausviikko 36 kuulumiset

Raskausviikko 36 ja äippäloma

Raskausviikko 36 pitää sisällään päivät 35+0 – 35+6 ja minulla tämä raskausviikko aloitti virallisen äitiysloman. Miten hurjalta tämä tuntuukaan! Ihan vasta totuteltiin ajatukseen uudesta pikkuisesta ja tulevaisuuden suunnitelmien muutoksista.

Raskaudesta on kulunut 87,5%.

Pelkopoli

Äitiysloman ensimmäiselle päivälle ajoittui myös OYSin pelkopolin puhelinsoitto. Siskoni tuli leikkimään Pakkaspojan kanssa jotta sain rauhassa keskustella ja käydä läpi aiempaa synnytystä.

Täytyy myöntää että olin etukäteen skeptinen puhelun hyödyllisyydestä, mutta puhelimen toisessa päässä oli ihminen oijealla paikallaan. Koin että pystyin luottamaan häneen ja kertomaan kokemuksistani. Koin myös että hän ymmärsi minua ja osasi ottaa huomioon oikeat asiat kokemuksistani. Hän myös osasi selittää miksi ja miten joitain asioita on tehty.

Se, miten tulevan synnytyksen kanssa käy jää kuitenkin nähtäväksi. Luottoa ei henkilökuntaan hirveästi ole. Tällä kertaa kuitenkin tiedän että minulla on oikeus vaatia toista kätilöä. Nyt tiedän myös että minua viime kerralla hoitanut ”yöhoitaja” ei tule minua hoitamaan, mikäli sattuisi olemaan vuorossa. Päätin myös että en halua tämän hoitajan nimeä tietää, joten hoitaja katsoi tiedoistani henkilön ja kirjasi toiveeni ylös järjestelmään.

Puhuimme myös kivunlievityskeinoista. Ne joita minulle viimeksi tarjottiin eivät toimineet ja epiduraalin vaikutusten takia en halua sitä enää. Yritän lohduttautua sillä että ensimmäinen alatiesynnytys on useimmiten se hankalin ja seuraavat nopeampia ja helpompia.

Kaikkiaan puhelusta jäi hyvä mieli, ja koin tulleeni ennen kaikkea kuulluksi.

Arki

Tytär lähti jälleen viikonlopuksi isälleen joten viikonloppua vietettiin miehen ja Pakkaspojan kanssa. Ajettiin nurmikkoa, poimittiin urakalla herukkapensaista marjoja ja istutettiin köynnöskukat puutarha kaareen. Myös pihan terijoensalvaa ”huollettiin” sahaamalla isoimpia lahoja oksia pois.

Lauantai-iltana kävimme pojan kanssa vielä sienestämässä. Sieniä emme löytäneet kotiin asti tuotaviksi, mutta löysimme mustikoita sekä jo kypsyneitä puolukoita.

Sunnuntaina mies pakkasi laukkunsa aikomuksenaan suunnata viikoksi reissutöihin. Aamusta mietittiinkin lähdetäänkö Ritaharjuun kokoperheen tapahtumaan vai mustikkaan. Molempia ei ehtisi. Pojan kanssa kahdestaan käyminen menee lähinnä retkeilyksi ja haluaisin mustikoita vielä ehtiä poimimaan talven varalle, joten kävimme siis vielä mustikassa. Kokoreissun meinasi pilata järkyttävä närästys. Olen jemmannut joka laukkuun Rennietä närästyksen varalle, mutta eihän mustikassa ollut yhtään laukkua matkassa. Jatkuvasti sai pelätä että korvennus ja ”ylöspäin hiipivä” happo saavat oksentamaan. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.

Suoraan sanoen olin tätä miehen työreissua vastaan, sillä olisin kaivannut apua lasten ja arjen pyörittämisen kanssa. Olen kertonut olevani väsynyt. Aamuherätykset eivät ole mieleeni, varsinkaan kun unen laatu on viime aikoina kärsinyt. Piristin itseäni käymällä läpi Pikkukolmoselle varaamiani vaatteita. Miten pieniä ne ovatkaan! Ei sitä enää muista kuinka pikkuisia omat lapset ovatkaan joskus olleet. <3

Maanantaina arki jatkui, tytär lähti kouluun ja me innostuttiin jatkamaan keskeneräisiä pihahommia. Tähän inspiraatiota antoi siskoni, joka saapui kylään parvekkeella kasvattamiensa mansikoiden ja vadelman kanssa. Tyhjensimme villiintyneet kasvulaatikot ja istutimme siskon marjat niihin odottamaan ensi kesää. Samalla siistimme omaa mansikkamaatamme ja siirsimme mansikan rönsyjä laatikoihin. Tuskin olisin itsekseni jaksanut enää alkaa näitä touhuamaan. Iso kiitos siis siskolle.

Illasta huomasin jo jalkojen ottaneen itseensä parin päivän kyykistelystä. Äideille sopivaa joogaa olen kokeillut preglife-sovelluksen kautta (helpot ja rauhalliset liikkeet) ja tähän olen lisäillyt mieleisiäni venytyksiä sekä fyssarin neuvomia liikkeitä. Liikkuvuus on paljon parempi kuin Pakkaspoikaa odottaessa, tosin raskaus on muutenkin ollut ”helppo” ja odotusmasu pienempi kuin edelliskerralla. Silti uskon että säännöllisellä liikkeiden harjoittamisella on vaikutuksia liikkuvuuteen ja yleisolotilaan.

Raskausviikko 36, vauvan kehitys

Pikkukolmonen muistuttaa raskausviikko 36 lopulla kooltaan roomansalaattia, myskikurpitsaa ja on vauvan kerrottu olevan suurinpiirtein A3-paperin pitkän sivun mittainenkin. (Joku sivusto vertasi vauvan pituutta polvimittaiseen kynähameeseen, muttei tämä kyllä kerro mielestäni kauheasti, jalkoja kun on eri mittaisia.) Vauvan muisti ja kuulo ovat nyt täysin kehittyneitä ja tuttujen äänien kerrotaan rauhoittavan pikkuista. Kohdussa tila vähenee kokoajan ja liikkeitä kuuluu tuntua säännöllisesti, vauvan omaa rytmiä mukaillen. Tarttumisreflekti on myös täysin kehittynyt ja jos vauvalle antaisi nyt sormen kämmeneen hän tarttuisi siihen kuten vastasyntynytkin. Osa lapsista alkaa jo laskeutua ja kiinnittyä lähtöasemiin, meillä ei kuitenkaan vielä olla tässä vaiheessa. Harjoitussupistuksiakaan ei ole kuulunut aikoihin, joten luottavaisin mielin vielä odotellaan.

Oma olo

Oma olotilani on jälleen eronnut aiemmasta.(Tai ehkä tämä onkin loppuraskauden uusi normaali). Miehen lähdettyä työreissuun alavatsaa on repinyt tuon tuosta ja Pikkukolmonen selvästi tunkee päätään alaspäin ja etsii asemiaan. Pojan uhmailu on tuntunut todella väsyttävältä ja välillä tuntuu ettei tytärkään ole aikataulullisesti äidin kanssa samalla kartalla (läksyt, kavereilla kyläilyt). Myös närästys on saanut oloni kurjaksi. Olotila on myös ollut väsynyt ja olen pyörtänyt periaatteitani pojan ruutuajasta, jotta saan lepuutella jalkoja sohvalla.

Ensi viikolla olisi aika ultraan. Pikkukolmosesta saadaan painoarvio ja päästään moikkaamaan pikkuista. Tämän jälkeen neuvolakäyntejä onkin tuttuun tapaan luvassa viikoittain. Jännittää!

Näin ne viikot vähenee <3