Virpominen ja pajunoksien koristelu

Virpominen kuuluu osaksi pääsiäisen perinteitä

Meillä pääsiäinen ja virpominen kuuluvat ehdottomasti yhteen, ja virpomassa on käyty niin lapsena itse, kuin käytetty omiakin lapsia. Perinne ei ole oman elon aikana kauheasti muuttunut, mutta jos virpomisen historia kiinnostaa niin jaan kolme linkkiä, joista voi käydä tutustumassa aiheeseen niin halutessaan:

• Tästä taivaan naulan sivuille, juttuun vanhan kansan pääsiäinen.  ( linkki aukeaa uuteen välilehteen)
• Tästä ortodoksi.net sivustolle juttuun perinteen historiasta ortodokseilla, ja tästä ortodoksikirkon juttuun tämän päivän ortodoksien virpomisesta. (linkit aukeaa uuteen välilehteen)

Nykyinen virpominen on siis useamman kulttuurin yhteen sekoittumisen tulosta. Meillä lapset keräävät ulkoa pajunoksia ja oksat koristellaan. Oksien kanssa kierretään naapureita, sukulaisia ja myös tuntemattomia virpomassa. Virpomisen viesti on toivottaa taloon menestystä ja siunausta, terveyttä, iloa ja onnea tulevalle vuodelle kevään kynnyksellä. Oksien heilutteluun ja runoihin sisältyy myös ajatus pahojen henkien pois ajamisesta. Tähän päivään alettiin valmistautua jo viikon alussa keräämällä oman tontin takaosasta kaikki sopivat oksat ja piti pajunkissoja käydä katselemassa vähän kauempaakin. Onneksi löydettiin, sillä mielestäni pajunkissat kuuluvat virpomisoksiin.

Lapset pohdiskelivat hahmoja, joiksi haluaisivat virpoessa pukeutua. Ideoina pyöri perinteistä trullia, kissaa ja oli poika hetken lähdössä Batmanina liikenteeseen. Lopulta kasvomaalaukset ratkaisivat ja perheen pienimäisestä tehtiin pikkutrulli ja hän sai seuralaisiksi kaksi mustaa kissaa.

Virpominen tutuille

Me ollaan käyty täällä asuessa lähinnä virpomassa entuudestaan tutuille naapureille ja sitten ajeltu autolla kiertämässä sukulaiset läpi. Tänä vuonna poika jo lähestyi oudompia naapureita rohkeammin ja lausui lorun kuuluvasti. Pienimmäinen taas ymmärsi jutun jujun ja oksaa heilutettiin innokkaasti ja sen ojentaminen teki olon tärkeäksi. Lapset saivat osakseen ihasteluja ja tietysti koreihin palkkoja. Palkaksi saatiin makeisia, suklaata, erilaisia pikkupatukoita ja kolikoitakin. Lasten virpoessa itse palasin mielessäni kyseisen päivän iloisiin muistoihin omasta lapsuudesta.

Lapsuuteni virpomispäivät

Iloisia muistoja lapsuudesta ovat mm. virpomaan lähteminen ja naapureiden ovien takana kiertäminen, ystävien ja sisarusten kanssa. Ystävien kanssa kerrottiin missä talossa sai palkaksi suurimmat suklaamunat, ja naurua tuottivat myös mitä eriskummallisimmat virpomispalkat (Lue, palkat niiltä jotka olivat unohtaneet koko virpomispäivän ). Erityisesti mieleen ovat jääneet appelsiinit, mandariinit ja näkkärit. Usein saatiin myös 10 pennisiä, joita moni keräsi ja niillä sitten käytiin ostamassa irtokarkkeja lähikioskista.

Omassa lapsuudessa pukeuduimme aina trulleiksi, mutta ajat muuttuvat ja nykypäivänä oven taakse voi ilmaantua teemaan liittyen jos millaista hahmoa. Tänä vuonna bongattiin pupuja ja trulleja.

Nyt kun mietiskelen, niin en muista oksien noutoreissuja ja koristelua ollenkaan. Ehkä äitini on näissä meitä lapsia avustanut, kuten itsekin taisin tehdä? Toisille tämä tapa ei ole kehkeytynyt tärkeäksi, eikä sitä välttämättä edes muisteta. Itse pidän sitä tärkeänä perinteenä sen historian takia, ja myös siksi, että siitä on itsellä niin kivoja muistoja ja haluaisi samanlaisia omillekin lapsille.

Mites ne lorut sitten? Meidän lapset on käyttänet samaa lorua jota itsekin olen käyttänyt

”Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle”

Kerran kirjastosta bongasin pikkuvihkosen, johon oli kerätty virpomisrunoja. Silloin selailin läpi ja ajattelin että täytyy lanata se joku kerta ja lukea ajatuksella läpi ennen pääsiäistä. Kirjastoon ei olla ehditty, mutta onneksi tämä, ehkä perinteisin loru kyllä ajaa asiansa.

Pääsiäisoksien koristelu

Pajun oksia kävimme jo keräämässä viikon alussa maanantaina, ja ajatuksena meillä olikin että ehdittäisiin useampana iltana koristella oksia valmiiksi ennen virpomispäivää, palmusunnuntaita. Ajatus kaunis, mutta lopulta oksia koristeltiin lauantai-iltana ja sunnuntaipäivän aamuna pienellä kiireellä.

Onneksi tarvikkeet eli liimaa, teippiä, sakset ja rautalankaa löytyivät kotoa valmiina, samoin koristemateriaalit. Pajunoksien koristeluun löysin viime vuotisia höyheniä, piippurasseja ja ns. pehmotarroja, joita liimattiin aina kaksi samanlaista vastakkain, niin että oksa jäi väliin. Höyhenet kiinnitimme rautalangalla, sillä teipattuina ne meinaavat irrota ulkona tuulen matkaan. Silkki- ja kreppipaperista askartelimme myös hapsutupsuja ja pikkukukkia. Nämä olivatkin nopeampia askarreltavia, kuin viime vuoden tupsut, joita tehtiin langalla ja haarukalla. Lapset myös leikkasivat helpompia suikaleita silkkipaperista oista saatiin nauhoja pääsiäisoksiin.

Tänä vuonna pajunkissoja kasvattaneiden pajujen löytyminen oli vaivan takana, ja koska kaikki oksat menivät virpojien matkassa täytyykin ulkoillessa pitää silmät auki että saataisiin vielä pajunoksia  koristeeksi kotiin.

Ensi vuonna virpomissunnuntai sattuu päivämäärälle 13. huhtikuuta ja silloin varmasti pajunkissojakin on enemmän pajunoksissa. Ehkä ensi vuonna myös testataan tätä muovipussikikkaa koristelussa.

Iloisella mielellä kohti pääsiäisviikkoa!