Neljä vuotta asunnonomistajana – asunnon ostaminen yksin

Asuminen ja sisustus eivät ole olleet blogin keskeisimpiä teemoja vuosien varrella, ja niitä on tullut muutaman postauksen vuosivauhdilla asiasisältöä painottaen. Olen kuitenkin huomannut että kiinnostusta asumisaiheisiin kirjoituksiin löytyisi enemmänkin, sillä nyt kolme vuotta vanha Ensiasunto ASP-lainalla-kirjoitus keikkuu blogin yli tuhannen postauksen joukosta jatkuvasti top 20-listalla. Nyt kesäkuussa tuli itse asiassa täyteen neljä vuotta siitä kun ostin ensiasuntoni, ja niinpä ajattelinkin että nyt olisi hyvä katsoa mitä tähän neljään vuoteen on mahtunut ja oliko asunnon ostaminen yksin lopulta oikea ratkaisu. 😉

Neljä vuotta myöhemmin asun edelleen ensiasunnossani

Kyseessä on 41-neliöinen kaksio Turussa, suht lähellä kaupungin keskustaa. Olin asuntoa ostaessani sinkku ja koiranomistaja, joten tein kompromisseja neliöiden, sijainnin ja hinnan välillä. Haaveilin kaiketi jostain 60-neliöisestä kaksiosta Turun Itäisessä keskustassa, mutta siihen minulla ei yksinasuvana tohtorikoulutettavana ollut varaa. Siellä ainoat hintahaarukkaani osuvat asunnot olivat joko yksiöitä tai perusteellisen rempan tarpeessa olevia. Selvittelin kyllä remonttienkin hintoja, mutta monessa kohteessa ongelmana oli se että asuinmukavuuden takia remontin olisi halunnut tehdä heti, mutta putkiremontti olisi vielä tulossa viiden vuoden sisällä ja taktisempaa olisi rempata kaikki sen aikana. Itäisen keskustan alueella myös katumelu oli ongelmana monessa kämpässä – olen valitettavan kevytuninen.

Sijainti vs asunnon itsensä ominaisuudet

Kävin monen monessa näytössä kunnes lopulta löysin kivan, pienen kaksion Martista, johon ihastuin asuinalueena. Keskustaan ja työpaikalleni oli matkaa alle kaksi kilometria, mikä olisi monen helsinkiläisen mielestä varmasti luksusta. Hieman kauempana keskustasta olisin saanut samalla hinnalla helposti vaikka saunallisen kolmion (Turku-hinnat), mutta sijainti oli minulle tärkeä. Tärkeää oli että työmatkat eivät veisi liikaa aikaa kun olin koiran yksinhuoltaja, ja että pääsisin tarvittaessa käymään vaikka kesken työpäivänkin kotona. Lisäksi ison ruokakaupan ja kuntosalin läheisyys olivat tärkeitä, ja pelkäsin että passivoituisin enkä kävisi enää missään jos muuttaisin kauas keskustasta. Niinpä 41-neliöinen kaksio Martissa tuntui oivalta kompromissilta monessa suhteessa.

ASP-laina ilman että ehdot täyttyivät

41-neliöinen kaksio ei tosiaan ole mikään valtava, ja ruoanlaittoa rakastavana oli tylsää tyytyä keittokomeroon, mutta harva ensiasunnonostaja on siinä asemassa että voi kerralla ostaa juuri sellaisen kuin haluaa. Remppaa ei tarvinnut juuri tehdä – mitä nyt seinät maalasin äidin avustuksella. Minulla ei ollut asunnon ostoon mitään muuta pääomaa kuin omat ASP-tilille (eli asuntosäästöpalkkiotili) keräämät säästöni. Itse asiassa hommahan meni niin että minulla ei edes ollut säästettynä sitä ASP-lainaan vaadittavaa 10 % asunnon myyntihinnasta, vaan ehkä joku 7 %, mutta pankki katsoi sen riittäväksi vakuudeksi siitä että saisin säästettyä pitkäjänteisesti. Sen lisäksi minulla oli ollut ASP-tili alle kaksi vuotta (ASP-lainan ehtoihin kuuluu että ASP-tilille on talletettu rahaa kahdeksan vuosineljänneksen, eli periaatteessa kahden vuoden aikana). En siis täyttänyt asuntoa ostaessani ASP-lainan ehtoja kahdesta syystä, mutta pankki tuli vastaan ja myönsi minulle vuodeksi lyhennysvapaan tilapäislainan, jonka aikana maksoin asuntolainasta vain korkoa ja säästin ASP-tilille ne puuttuvat 3 % asunnon myyntihinnasta. Kun sain ne kahdeksan vuosineljännestä ja tarvittavat 10 % asunnon myyntihinnasta täyteen, kuitattiin vanha lainani uuden ASP-lainan nostolla ja siitä alkoi sitten varsinainen lainanlyhennys (lisää ASP-lainakuvioistani voi lukea täältä ja päivitettyä tietoa ASP-lainoista kannattaa hakea pankkien sivuilta – en ole tässä asiassa virallinen tietolähde 😉 ).

Asuntoni on juuri täydellinen yhdelle, mutta se palvelee tarvittaessa myös kahta

Itse ostin asuntoni sillä mentaliteetilla että se on juuri oivallinen minulle ja koiralle, ja tarvittaessa siihen mahtuu puolisokin – niin kuin siinä sitten kävikin. Tapasin nykyisen poikaystäväni nimittäin pian sen jälkeen kun olin ostanut asuntoni. Hiljattain tuli täyteen kaksi vuotta siitä kun hän muutti tähän minun asuntooni  ja sitä ennen asuimme vuoden hänen vielä pienemmässä kämpässään kun minun talossani tehtiin putkiremonttia. Jos ollaan aivan rehellisiä, olen sitä mieltä että asuntoni oli juuri täydellisen kokoinen sinkku-minälle, mutta kyllä sen on saanut toimimaan kahdellakin asukkaalla. Olemme panostaneet säilytystilan lisäämiseen: eteisen seinää peittää nyt tilankäytön maksivoiva Lundia, ja sen lisäksi ostimme 8-osaisen Ikea Hemnes-lipaston poikaystävän vaatteille ja Hemnes-vitriinikaapin astioille helpottamaan keittiön tilankäyttöä. Entuudestaan täällä oli jo eteisen kaapit ja vaatehuone. Lisäksi karsimme ylimääräistä omaisuutta reilulla kädellä siinä kohdassa kun poikaystävä muutti tänne. Nyt kun olemme muuttamassa Britteihin olen kyllä saanut huomata että kyllä sitä ylimääräistä tavaraa on ihan törkeästi siitäkin huolimatta että teimme karsimisprojektin kaksi vuotta sitten.

Olen erittäin tyytyväinen että uskalsin ostaa tämän pikkukaksion silloin neljä vuotta sitten yksin. Sen sijaan että olisin maksanut vuokraa jollekin toiselle, olen lyhentänyt omaa asuntolainaani ja kartuttanut siten omaa varallisuuttani. Sain sovittua asuntolainani lyhennyksen pienemmäksi kuin mitä minulla olisi mennyt mieleisen vuokrakämpän maksamiseen, joten rahaa on jäänyt jopa säästöön. Lisäksi olen hyvin tyytyväinen etten sitten kuitenkaan ostanut yksiötä. Tässä asunnossa pärjäsimme poikaystävän kanssa kaksi vuotta kun odottelimme valmistumistani, mutta yksiöön meidän olisi varmasti ollut haastavaa sopeutua. Sellaisessa tilanteessa asunnon voi kuitenkin onneksi pistää vuokralle ja muuttaa itsekin vuokralle kokeilemaan yhdessä asumista, jos ei halua ostaa heti isompaa asuntoa. Vaihtoehtoja siis on, ja minusta asunnon ostaminen yksin(kin) on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen asia. ;)

Vinkkini ensiasunnosta haaveileville:

• Avaa ASP-tili heti vaikka et vielä suunnittelisikaan asunnon ostamista – ASP-tilille kerätyistä säästöistä saa huomattavasti paremman koron kuin säästötililtä sitten kun lainan lunastaa
• Neuvottele pankin kanssa lainan mahdollisuudesta rohkeasti vaikket vielä täyttäisi virallisia lainaehtoja
• Kilpailuta pankkien lainatarjoukset – hain itse lainatarjouksen kolmesta eri pankista ja pienimmän ja suurimman lainatarjouksen ero oli 60 000 €.
• Kannattaa olla myös itse kriittinen omien menojensa suhteen – koita ymmärtää pankin käyttämä matematiikka niin pitkälle kuin mahdollista ja vertaile itse minkälaisia muutoksia erilaiset korkoprosentit tuovat kuukausittaiseen lyhennyserään.
• Käy monissa asuntonäytöissä ja aloita niissä käyminen ennen kuin asunto on ”pakko” löytää

Onko sinulla jotain lisäkysymyksiä asunnon ostamisesta tai toivoisitko minun kirjoittavan siitä jostain tietystä näkökulmasta? Matkan varrelle on tosiaan mahtunut myös Airbnb-emäntänä toimimista ja putkiremontti. ;)

Lisää aiheesta asuminen ja raha:

• Muutto Iso-Britanniaan ja asunnon etsimistä etänä
• Ovatko raha ja edut tärkeintä työpaikan valinnassa?
• Ostolakko ja eroon ylimääräisestä – mikä on paras tapa kierrättää vaatteita?
• Eroon ylimääräisestä – 38 hiustuotetta ja mitkä niistä oikeasti toimivat
• Airbnb-majoittaminen – minun kokemukseni
• Vuosi omassa kodissa – ensiasunto ASP-lainalla
• Kurkkaus kotiin – kaksio Eskilstunassa
• Kurkkaus kotiin – yksiö 20-luvun kerrostalossa

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram /  Bloglovin