Kohti Englannin lockdownia ja viisi havaintoa uudesta kotimaasta
Muutin Iso-Britanniaan (Cambridgeen) tasan kaksi viikkoa sitten ja viime viikon launtaina tänne julistettiin uusi lockdown. Englannin toinen lockdown alkaa ylihuomenna 5.11. ja kestää 2.12. saakka – siis kerrassaan hilpeä (tai surkuhupaisa) aika muuttaa tänne. Fiilikseni asian suhteen ovat aika neutraalit ainakin nyt vielä kun lockdown-todellisuus ei ole iskenyt toden teolla. Lockdownin myötä kaikki ei-välttämättömät kaupat menevät kiinni, ihmisest siirtyvät etätöihin kun suinkin mahdollista ja tekemisissä saa olla vain oman kotitaloutensa kanssa. Olen tällä hetkellä täällä vielä yksin, mutta poikaystävä on lockdownista huolimatta sitä mieltä että hänkin haluaa muuttaa tänne vielä marraskuussa. Siihen asti saan kuulemma onneksi kuulua täällä asuvan suomalaisen kaveripariskunnan support bubbleen – täällä on myös siis sellainen sääntö että yhden aikuisen kotitaloudet saavat halutessaan muodostaa ”tukikuplan” yhden toisen kotitalouden kanssa, ja sitten kun kupla on muodostettu, siinä pysytään eikä ylimääräistä altistusta haeta muualta.
Ihan ilman sosiaalistumista en siis onneksi jää, mutta pakko sanoa että minua vähän huolestuttaa se ettei minulla ole vieläkään laajakaistaa kotona! Sitä ei suinkaan ole helppoa saada täällä. Kerrostaloissa ei suinkaan ole kaikissa asunnoissa samanlaisia yhteyskaapeleita, vaan yhdessä huoneistossa saattaa olla Virginin kaapelit ja toisessa Skyn, ja se vaikuttaa siihen kuinka helposti/nopeasti/keneltä saat yhteyden. Lisäksi tähän päälle tulee byrokratia: olin hyvin lähellä saada eräältä firmalta laajakaistan kun esitin passin, vuokrasopimuksen ja council tax-laskun todistuksena siitä että oikeasti asun vuokrasopparin antamassa osoitteessa JA niiden lisäksi minulla oli brittiläinen pankkitili (ulkomainen ei käy), mutta homma kaatui siihen että luottotarkistus ei mennyt koska pankkitilini oli niin uusi. Minulle kerrottiin että saan yrittää luottotarkistusta heidän firmassaan seuraavan kerran 90 päivän kuluttua. Yritykset siis jatkuvat toisten palveluntarjoajen kanssa – pitäkää peukut pystyssä että saan pidettyä nettiyhteyden tavalla tai toisella lockdownin läpi.
Halloween
Olin mieltänyt Halloweenin ja trick or treatin jenkkijutuiksi, mutta nopeasti selvisi että kurpitsajuhla on iso juttu myös Englannissa! Suureksi ilokseni Halloweenina kadut täyttyivät lapsista (ja vähän vanhemmista lapsista) naamiaisasuissa, ja talojen julkisivuun, ikkunoihin ja oville ilmestyi runsaasti kaiverrettuja kurpitsoita ja muita Halloween-koristeita. Pitääpä selkeästi tutustua taas historiaan vähän paremmin. 😉
Jonot ruokakauppoihin
Yksi asia johon kiinnitin huomiota jo ensimmäisenä päivänä oli ruokakauppoihin sisään jonottavat ihmiset. Pienemmissä marketeissa asiakkaiden määrää valvotaan selvästi tarkkaan ja jonot niiden edustalla voivat olla 10+ metriä. Isoissa automarketeissa määrää ei näytetä seuraavan.
Maskien käyttö
Ehkä noin puolet keskusta-alueella liikkuvista ihmisistä on käyttänyt tähän saakka maskia, ja sisällä kaupoissa se onkin pakollinen. Määrä varmaan vain kasvaa nytkun Englannin toinen lockdown lähestyy, mutta häiritsevän suuri osuus ihmisistä käyttää maskeja väärin. Monilla, niin monilla, maski roikkuu nenän alapuolella. Maskeja ei myöskään vaihdeta kovin usein ja samaa maskia roikotetaan vuorotellen leuan alla ja sitten taas pistetään takaisin. Sääntö-Suomessa minuun ainakin iskostui muistikuvat maskien säännöllisestä vaihtamisesta ja niiden hipelöintikiellot.
Ihmiset juttelevat vieraille
Ruokakaupassa käynti on yllättävän sosiaalista. Siinä missä Suomessa tsägällä sanotaan ”moi” ja ”kiitos” (tai vaihtoehtoisesti ”en tarvi kuittia” ja sitä seuraava häipyminen), niin täällä pitää vähintään käydä ”hello, how are you today” – ”I am good thank you, how are you”, ”would you like to have receipt?”-”thank you, but I don’t need it this time”, ”have a wonderful evening” – ”thank you, you too”-keskustelu, mutta hyvin usein homma paisuu vielä siitä. Mieleenpainuvimmat kassakeskustelut ovat sisältäneet muun muassa hyvin kattavan keskustelun uudelleen syntymisestä sekä avioliittotiedustelun jonossa edeltäneeltä asiakkaalta, jolta keski-ikäinen kassasetä rupesi ritarillisesti minua puolustamaan – ja edeltävän asiakkaan poistuttua lopulta, sain ruotia kokemuksen läpi kassasedän kanssa. En odottanut päätyväni tällaiseen keskusteluun kun minulla oli edelleen päässä pyöräilykypärä, neonkeltainen huomioliivi ja maski. Mutta kumpikin sedistä kehui kuinka nätit silmät minulla oli tämän suojakuoren takana. :D
Lehmät
Tämä on mahdollisesti spesifi havainto nimenomaan Cammbridgelle, mutta se on yksi mielestäni hauskimmista ja siksi ehdottomasti mainitsemisen arvoinen (vaikka pitihän siitä vähän kertoa jo edellisessä kuvapostauksessani). Täällä lehmät laiduntavat kaupungin puistoissa ja ihmiset ja koirat liikkuvat vapaasti niiden keskellä (tai kummin päin sen nyt haluaakaan sanoa).
Saa nähdä miten suhtautumiseni lockdowniin kehittyy kun se todella alkaa. Veikkaan vähän että se vaikuttaa myös suuresti siihen minkälaiset fiilikset minulle muodostuvat uudesta kotimaastani – täytyy sanoa että eihän se varmastikaan helpota sopeutumista kun joutuu olemaan lähinnä kotona. Onneksi se on kuitenkin vain rajallinen aika, ja pidän sormet ristissä ettei pidennyksiä tai lisärajoituksia tarvita. Toivottavasti tämä hoidettaisiin nyt kerralla kunnolla ja pääsisin sen jälkeen jatkamaan asettautumistani kunnolla. :) Onneksi lockdownin ei pitäisi vaikuttaa poikaystävän ja koiran maahantuloon, alkaa olla jo ikävä!
Lisää kirjoituksia aiheesta asuminen ja muutto ulkomaille:
- Uusi kotikaupunki Cambridge ensisilmäyksellä
- Baby, you can call me PhD – ja mitä muuten kuuluu?
- Muutto Iso-Britanniaan ja asunnon etsimistä etänä
- Miten vaatteiden ostolakko pysyi?
- Eroon ylimääräisestä – 38 hiustuotetta ja mitkä niistä oikeasti toimivat
- Ostolakko ja eroon ylimääräisestä – mikä on paras tapa kierrättää vaatteita?
- Kesävaatteet himottavat – mutta kun ostolakko
- Neljä vuotta asunnonomistajana – asunnon ostaminen yksin
- Vuosi omassa kodissa – ensiasunto ASP-lainalla
Seuraa blogia: